ASK ME!

Viime yönä heräsin sattumalta ja huomasin, että puhelimessa vilkkuu merkki vastaanotetusta tekstiviestistä. Sisällöstä löytyi aika positiivinen ilmoitus siitä, kuinka hyvä ystäväni kertoi jutelleensa sattumoisin yhden meikäläisen ''vakkarilukijan'' kanssa mun blogista. Kehut puoli neljän aikaan tästä blogista antoi melkosen energiapiikin persuksiin ja unta ei meinannut enää tulla, koska sain niin paljon puhtia tähän päivään. No kieltämättä, ei siinä kauaa menny että sain unen päästä uudelleen kiinni - mutta pointti oli, että pieni kehu sai ihmisen tajuttoman onnelliseksi.
musta tuntuu et kyseinen henkilö tunnistaa itsensä; joten iso kiitos palautteesta!

Mutta tämän päivän asiaan: Koska ihmiset tuntuvat olevan suhteellisin uteliaita mun mietteistä ja elämäntavoista, niin päätin pistää kunnon kysymyspostauksen pystyyn. Että nyt saa vapaasti heittää niitä kysymyksiään kommenttilaatikkoon 25.4.2011 saakka. Eli kaikki anonyymitkin voi vapaasti kysellä pelkäämättä tulevansa ''tunnetuksi''.
Saatan jo arvata kuinka typeriäkin kysymyksiä on luvassa, joten pienenä vinkkinä voisin tokaista: tyhmää saa kysyä mutta turhan henkilökohtaiset kysymykset voi jättää omaan pöytälaatikkoonsa. Toivottavasti kuitenkin kaikki tietämättömät saa vastauksen pohtimiinsa asioihin.

kysymys rikasta pääsiäistä kaikille

tästä kesä voi alkaa

Toiset väittää että kevät ja kesä on tulossa, kun koiranpaskat on kengän pohjissa ja keltaiset kukat vilkkuu ojan pientareilla. Minä väitän, että kesä alkaa siitä kun kakspyöräset siirtyy tallin nurkilta maanteille. Ja niinhän se minunkin yamahani on moottori rääkyen mennyt koko viikonlopun. Etenkin tänään. Ja koska olen aina kironut sunnuntait alimpaan manalaan tylsyyden puolesta, niin tämän päivän kunniaksi perun kaikki sanani. Me oltiin meinaan tyttöjen kanssa koko päivä ajelemassa ympäri varsinais-suomea! Vaikka meikäläisen kurkku huusi hoosiannaa ja olo oli aika tukkainen, niin nykiviä poskipäitä ei voinut pidätellä päästellessä ympäri maakuntaa :-) Pienenä miinuksena voisin tietysti sanoa, että kamera oli taas kotona, eikä matkalla mukana. Tänne ois varmasti saanu hienoja kuvia, koska oltiin myös naantalissa rannalla syömässä suklaamunia.
Mutta kuitenkin, lyhyesti ja ytimekkäästi, mulla oli maailman kivoin päivä pitkästä aikaa kahden huippu ihanan ystävän kanssa. Ja mikäpä parempaa, kuin aloittaa tuleva viikko hymyilemällä.

Ennen kuin ryhdyt arvostelemaan jotakuta, kulje ensin kilometri hänen kengissään. Sitten kun ryhdyt arvostelemaan häntä, oletkin jo kilometrin päässä - ja sinulla on hänen kenkänsä.

Yhdessä vaiheessa elämää mulla oli tapana kerätä pientä stressiä tästä blogistakin, koska ajattelin, että ''mun on pakko kirjoittaa jos joku sattuu lukemaan.'' Unohdin täysin, että se tässä koko touhussa on ihaninta; että tää on ihan vapaaehtoista. Niinkuin muutenkin harrastusten pitäisi ollakkin. Ei mulla oo ketään raipan kanssa huutamassa korvan vieressä, että ''mene ja kirjoita, punttaa ja harrasta''. Nämä on niitä mun omia valintoja, niitä mitä mä teen suu hymyssä vaikka kivan päivän päätteeksi joku olisikin kommentoinu tänne täyttä sontaa. Jos mun tekee mieli kirjoittaa tänne päivästäni, mielipiteistäni taikka muuten vain liirumlaarumia, niin myöskin teen sen. Te lukijat päätätte, luetteko tekstin vai ette. Rumasti mutta totuudenmukaisesti sanottu; se ei ole minun ongelmani jollei teksti miellytä.

Mutta sitähän se elämä muutenkin on. Pelkkiä pieniä & suuria valintoja, joita jokainen pyrkii tekemään oman maun mukaan. Näin 16v kokemuksella voin kertoa, että olipa päätöksesi minkäläinen niin kaikkia et voi kerralla miellyttää. Eikä sinun edes kuulu! Eipä siinä muilla ole urputtamista, jollei toisen valinnat tulevaisuuden suhteen miellytä. Kuinka kroonista se onkaan; mutta joskus päätökset on tehtävä vain itseään varten. Kun sydän ja järki vielä loksahtavat samoille raiteille, niin vahvoilla mennään. Kaikenlaisten mielistelijöiden, jotka elävät vain ns. toisten hyväksi, elämä tuntuu kusahtavan omaan nilkkaan jossain vaiheessa.

Tässä kohtaa vedän pitkää negatiivista miinusta omaan otsaani. Olen huomannut, kuinka suunnittelen tulevaisuuttani asenteella, että sen pitäisi kaikkia miellyttää ja kukaan ei saa sanoa minulle vastasanaa. Muttakun joku läheisistäni kertoo muutosta etelänavalle taikka 30km päähän, minusta tuntuu hirveän pahalle. Että hän jättää minut enkä enää ikinä näkisi häntä. Kasvatan paniikkia enemmän vain omassa pienessä päässäni. Unohdan kaikki omat suunnitelmani ja toivoisin vain voivani käskeä läheisen pitää nuppinsa kiinne ja lopettaa haaveilut. En voi tehdä niin. Minäkin haluan jatkossa kannustaa kaikkia toteuttamaan haaveitaan ja elämään elämäänsä täysillä! Vaikka muutto kauas olisikin edessä, niin aina kohtalo puuttuu peliin, näemme kyllä vaikka kilometrejä olisi välissä.
Niinhän sitä sanotaan, että ystävät ovat kuin tähdet. Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan tuolla jossain.

muut neuvovat luopumaan unelmistasi, ystävät toteuttavat niitä kanssasi

sairasloma

Multa tullaan usein kysymään, että miten ''rallikuskit'' oikein pukeutuu ja voiko tytöt käyttää koruja ja miksen mä käytä korkkareita ja minihameita. Vastaus on sikäli mikäli yksinkertainen, että ne ei kertakaikkisesti oo ihan mun tyyliä ainakaan arkena, kyllä mä viikonloppuisin ja juhliin tykkään puketua, mutta mielummin vedän arkena sen huppari - farkut tyylin ja tulen unenpöpperössä kouluun. Näin kesäaikoina ja niiden odottelussa olen myös kenkäkaupoilla todennut, ettei välttämättä balleriinat ja korkkarit oo paras vaihtoehto kevarilla ajeluun. Mutta uskokaa tai älkää; vaikka mä en koulussa jaksa näyttää kuin pyllyltä niin tykkään silti olla joskus ihan nätti. Tai ainakin yrittää olla..

Niinkuin mun kynsistä huomaa; niissä on lakkaa mutta ei pituutta. Mulla on aikapaha taipumus pureskella kynsiä ja olenki jonkin aikaa yrittäny olla pureskelematta. Mulle laitettiin niihin geelit, mut ne on aikapahasti jo halkeillu tässä 3päivässä :-D Siinä ehkä syy, miksei mun kannata hankkia sen pidempiä kynsiä. Ne on katki seuraavana päivänä, kun vaihdan renkaita tms..

Toisaalta en ole myöskään kovin innokas korostamaan nakkisormiani. Mulla on menny niin jännettä kun muutenkin luonnostaan löytyy vimpulaa sormea, että parempi kun jätän sormukset sun muut laatikkooni (vaikka silti aina ostelen niitä hmph)

Kyllä, käytän hajuvesiä. Tässä kaksi mun ehdotonta lempparia. Toinen on Santerilta saatu escadan taj sunset ja ton guccin äiti toi laivalta. Escadaa käytän päivittäin ja odotan innolla kesää koska se on niin kesäinen!! Toi Gucci on sen vertaa hintavaa ja mun kaverilla on tota myös, niin oon laittanu sitä juhliin/muihin tilaisuuksiin.

Tämä Four Reasonsin hiuksiin jätettävä ''Silver mist'' on pelastanu kertakaikkisesti meikäläisen elämän. Ihan sika hyvää + hyväntuoksuista ja on pitäny mun blondin värini tosi kirkkaana! Ja pelastanu näiltä legendaarisilta oransseilta läikiltä. Suihkuttelen tota koko tukkaan n. 1-2 päivän välein ja hintakin oli siinä 10-15e välissä. Suosittelen lämpimästi kaikille blondeille!

Tää ei sentään ihan oo mun perusulkonäköä vaan tukkoista oleskelua kuumehöyryissä..

Ja niinkuin näätte; monenlaista poteloa löytyy tästä tarvikelaatikosta, meikit sun muut on toisessa laatikossa ja hajuvedet käden ulottuvilla. Että ei me rallikuskit ihan naturelleja kuitenkaan olla ;-)

päiväpostaus

Voi kuinka kiva päivä mulla on ollutkaan! Mä olen aamulla saanut nousta omassa rauhassa yheksän aikoihin hiljaa hissukseen keittelemään kahvia ilman minkäänlaisia ylimääräisiä sirkusliikkeitä, mitä tämän talon katon alla tuntuu arki-aamuisin löytyvän! Muut olivat jo lähteneet töihin ja kouluun, kun mä vasta putsailin silmiä unihiekasta. Pienenä masennuksena iski ilmeetön taivas josta sateli vettä kuin esterin pepusta.
Lähdin klo 11 bussilla kohti kaupunkia, sillä mentiin Sannin kanssa syömään ja parantamaan, jollei meidän, niin muiden parisuhteet. Ilo huomata, kuinka kaksoispoikien tyttöystävät painivat samanlaisten ongelmien kanssa :-D Mentiin vaihtoehto beehen eli amarilloon syömään, sillä vesisade ilma ei houkutellut lähtemään smileysiin. Ja hyvä vaihtoehto olikin! Sen jälkeen kun oltiin Sannin kanssa syöty ja kierrelty muutamissa kaupoissa, mami tuli mun kanssa tsekkaamaan hullut päivät. Emmä niistä saanu kyllä mitään irti, mut muuten mukaan tarttu yhet kengät ja jotain koulu juttuja. Kotiintullessa oli mukava yllätys yhestä kesätyöpaikasta, et pääsisin vapaa-aikatoimelle! :-) jes!

Nyt meen jatkaa huoneen siivousta ja sen semmosta!

formspring.me

Ask me anything http://formspring.me/S1NTTI

elämä raiteillaan

Huhhuh, voin vain huokaista hetkellisestä helpotuksesta, sillä kamalin koeviikko ikinä on vihdoinkin takana, vaikka mututuntumalta voin suoraan kertoa, että parin viikon päästä ollaan muutamia kokeita uusimassa! Hälläväliä siitä, sillä meikäläinen pääsi pitkästä aikaa istahtamaan oikein luvan kanssa kirjottelemaan kuulumisia peiton alle hyvällä omalla tunnolla - ja huomenna on vielä vapaapäivä!
Se on jännä, miten ihminen viisastuu siinä muutamaa minuuttia ennen koetta, että ''hitto kun olisi pitäny lukea''. Tai että ''kuinka siistiä ois istua tässä osaavien oppilaiden pöydän ääressä ja osallistua keskusteluun muutenkin kuin mauttomilla vitseillä''. Vaikka ensimmäisestä koeviikon päivästä lähtien näitä ajatuksia pyörittää mielessään, ei siltikään ennen klo 12 kotiin päästyään avaa kirjaa, saatika tekisi mitään muutakaan koeviikkoon liittyen! Illalla hirveässä paniikissa katsoo vihkoa ja toteaa kuinka kaffella on ollut koko jakson ja mielenkiintoa ei riitä ollenkaan yhden kurssin asioiden opetteluun, enää viimisinä tunteina. Että siinä sitä ollaan jännäkakka housuissa odottelemassa seuraavaa päivää ja miettien, että millasia lottorivejä kokeeseen täyttää.. Joskus sitä voi siis vapain mielin myöntää että kuinka tyhmiä tässä ollaan!

Mutta jotain positiivista on löydettävä näistäkin löysäilyistä, sillä meikäläisen huone kiilsi (huom. ei kiillä enää) tossa jonkin aikaa kun sitä päivittäin siivosin, lähetin kesätyöhakemuksia, kolasin takapihan jotta sain kevarin ulos tallista, mönkijä hajosi tässä touhussa mut sain kevarin ulos tallista, tulipahan vahattua oikein kunnolla + omilla öljyisillä kourilla koko romu ja ennen kaikkea urheiltua! Päivittäin tunnin lenkkejä vedetty 150-160 sykkeillä, mistä mä oon ihan tyytyväinen!

Kaiken tämän jälkeen voin tyytyväisin mielin hetken facebookkailla ja huominen vapaapäivä vietetään ihanasti lounastaen Sannin kanssa! Kuinka odotankaan jo huomista! :-)

''Oon valmis lähtöön vaan, mä myös pystyn palaamaan, sillä nyt tiedän, että pysyy, elämä raiteillaan!''