This innocence is brilliant, I hope that it will stay

I'm waking up to see that everything is ok
The first time in my life and now it's so great
Slowing down I look around and I am so amazed
I think about the little things that make life great
I wouldn't change a thing about it
This is the best feeling

Ollut bloggerin puolella ja muutenkin viime aikoina aika hiljaista. Neiti näpsäkkä näppärästi jätti läppärin virtajohdon kotopuoleen lähtiessään takaisin omaan kotiin, jonka vuoksi läppärin virta pimeni hetkessä ja netinkäyttö oli viikon verran jäissä. Mutta takaisin ollaan linjoilla, sähköpostit luettuna ja vihdoin hetki aikaa istahtaa kotisohvalle kertaamaan viikon aikana mietittyjä mietteitä.

Osa meikäläisestä haluaisi tämän ajanjakson jatkuvan ikuisuuksiin, osa taas odottaa vuodenvaihtumista ja uusia kuvioita. Sekasortoinen tilanne. Tällä hetkellä elämässä menee vaan niin hyvin, että vastapalloksi on muodostunut ehkä jollain tavalla kaiken menettämisen pelko. Toisaalta tiedän, että mikäli sama nousukiito jatkuu, niin vuosi vuodelta koen parempiakin hetkiä. Tai ainakin yritän kaikkeni tehdäkseni sen eteen.

En tiedä onko se tämä runsas lumi ja joulun odotus mikä meikäläisen kestohymyn totaalisesti nostaa pilviin. Piparintuoksuinen koti, kynttilöiden valossa nauttien illan viimeisistä hetkistä. Piippaava puhelin, jossa linjojen päässä on 1kpl perhosia mahaan lennättävä henkilö. Uskon tunne omaan tekemiseen, että vaikka tässä tuntuu että tamppaa vain vellissä niin eiköhän se pohja siitä ala ajan mittaan tamppaantua kovaksi. Uusi työ ja koulutus, joka on vain ihan niiiin kivaa. Hyviä, hienoja fiiliksiä.

Kestohymy on ollut tämän viikon ykkösjuttu. Elämän palaset alkaa olemaan balanssissa ja vastoinkäymiset syksyn mukana selätettyjä huolia. Niitä ei enää ole. Ja niinkuin rakas ystäväni sanoikin, ''elämä taitaa Laura viedä tosissaan meitä tällähetkellä.'' enkä itse aio painaa minkäänlaista jarrua vastaan.

Loppuun linkkiä mikä taitaa avata hieman ensivuodenkin jännittämistä. Niinkuin VM:ssä kirjoitettiin ''Laura tähtää täysillä ensikauteen''. Lohkaistaan nyt tähän väliin, että; Hei äijät. Olkaa varuillaan, tai ootte kakkosia.

http://www.nesteoilrallyfinland.fi/sisapiirinuutiskirje/2012/sisapiiri712/sisis712lauratahtaahuipulle/default.aspx

Asioiden tietäminen on eri asia kuin asioiden ymmärtäminen

...Kyseistä lausetta olen joutunut tänään miettimään enemmän ja enemmän. Päivittäin saan paljon hyödyllistä tietoa oikeanlaisesta tekemisesta, asenteesta, ravinnosta ja urheilusta, mutta jokaisen pitää itse löytää monista oikeista neuvoista ne itselleen sopivat tavat. Onhan se fakta, että me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset rakastaa aamuvarhain lenkkeilyä, toiset tekee asiat mielummin päivän valjetessa. Niinkuin minäkin. Jos on mahdollista nukkua tunnin pidempään, nauttia aamiainen ja lähteä omalla ajalla pitkälle lenkille, sen teen. Silloin nautin tekemisestä enemmän. Eikä se ole ihan sama miten ja millälailla käyt treenamassa. Pitää tietää, mitä tekee ja miksi tekee. Simppeli esimerkki; käyt treenaamassa ajamista vaikka 3 kertaa viikossa mutta vauhtisi ei tunnu silti kasvavan. Pohditko koskaan miten treenaat? Pohditko koskaan, miksi treenaat? Vai onko kyse vain opitusta tavasta ajaa mahdollisimman kovaa enempää ajolinjoja, jarrutuksia tai kaasunkäyttöä miettimättä. Joskus on parempi hetkeksi pysähtyä analysoimaan tekemistään. Sama pätee myös urheilussa.

Jokainen oppii nostamaan penkistä haluamansa määrän ja pidennettyä lenkkiään halutessaan sitä. Kyse on vain siitä, että tavoite pitää olla selkeänä mielessä, mitä haluaa saavuttaa. Kaikilla urheilijoilla pitää olla oma selkeä päämäärä, jonka voi kertoa tutuilleen ja lähipiirilleen myös. Haluan olla nopein naisrallikuski. Kuinka treenaan ollakseni parempi? Oikeallatavalla, mutta silti paremmin kuin vastustajani. Yksinkertaista ja simppeliä, eikö totta? Tavoite pitää pysyä vain kirkkaana mielessä. Opetella näiden asioiden pohtimista aina silloin tällöin. Lopettaa sellainen ''voohottaminen'' ja urallaan eteenpäin ryntäily. Aina välillä ottaa tauko ja tarkastella, ollaanko menossa oikeaan suuntana. Jos ei, pitää suunta kääntää.

Näitä mietteitä syntyi tänään luennolla. Jatkan edelleen asioiden pyörittämistä, paperille piirtämistä ja solmujen avaamista. Kyllä näihin asioihin oppii saamaan rutiininsa. :)



Luennon lisäksi tänään on treenattu! Ja yritän juuri palautua 1300kcal menetyksestä. Kokeilin uutta smoothieta; avokado, banaania, rahkaa, ananasta. Mielenkiintoisen makuista mutta hyvää!
Joukkoon hieman mysliä ja reco2-jauhetta.

Tänään on aamulla tehty kardio-funkkis (1h30min) treeni. Liikkuvuutta, lihaskuntoa, spurtteja. Sykemittari taisi sekoilla jossainvaiheessa, koska näytti treenin jälkeen max 200 ja avg 137. Ei voi pitää paikkaansa. Iltapäivällä tehtiin kiertoharjoitteluna salilla kova treeni (1h50min, sis. verryttelyn + tarkemmin liikeiden teknikkaan keskittyminen). 3 x 15-20kpl sarjoja. Käytiin läpi ''autourheilijan päälihakset''. Treenin tarkoituksena oli tuntua, ja sitä se teki! 

Näillä eväillä jatketaan huomiseen, vielä kamojen pakkaamista ja aamulla VK-treeniä vetämään pakkaseen. Iltapäivällä suuntaan kohti kotia ja viettämään pirun pitkää viikonloppua! Huomisiltana luvassa texmex piirakan sekä daim-muffinien leipomista. Saa tulla syömään mun puolesta ;)

JUHLAHUMUA

Hymyile ja saat ystäviä, väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä

Äiti valittiin ensimmäisenä naisena AKK:n hallitukseen. Oonko ylpeä vai ylpeä.

Kuva: Timo Kutila

Kuva: Tero Tuiskula

Kuva: Veera Virtanen

Turkulaiset, nopeat naiset

Niin ne pakkaset tuli vaikka itse en varsinaisesti odottanutkaan niitä. Lunta tupruaa, auto lojuu hangessa eikä starttaa ja tämän illan oon sulatellut ripsiä silmistä kun vedettiin tossa -22asteen pakkasessa parin tunnin lenkki. Sanotaanko näin, että ''Siperia opettaa'' ja lenkki osui kirjaimellisesti ytimiin asti. Mutta pakko se on myöntää, että hymyilyttää kotona kun saa luvan kanssa heittää jalat pöydälle ja keittää glögit talven kunniaksi.

Viikonloppuna gaalailtiin. Nautittiin, juhlittiin, tavattiin uusia ihmisiä ja koitettiin olla nättinä. Todettiin jopa parhaan ystäväni kanssa ääneen siinä sivussa, että on parempi kun Suvanto pitää vaan ajokenkiä eikä korkkareita ollenkaan jalassa. Mun jalat on vieläkin kohtuu turvoksissa kyseisestä illasta. Mut ei sen väliä! Pitää itekkin myöntää näin julkisesti, että tämäkin tyttö taitaa hieman tykätä naisellisuudesta. Juhlakolttu ja kiharrettu tukka saa itsetunnon korkealle. Peilin edessä keikistellen todeta, että ''hitsit kun oon nättinä''. Joskus pitää vaan lopettaa se itsensä mollaaminen ja sanoa nämä maagiset sanat itselleen.

Mutta nyt on taas nautittu. Kaikenkaikkiaan. Ja arki saa palata kuvioihin. Lenkki ei ollut milläänlailla huono, vaan päinvastoin. Täydellinen. Huomenna jatketaan samalla sykkeellä; pari kovaa treeniä päivään ja kovan setin luento ravinnosta. Jätän kertomatta, että kuinka monta joulutorttua oon syöny jo joulukuun kolmanteen päivään mennessä ;-)

Onni on...

Äiti sanoi aikoinaan, että ''sulla on Laura hymy pyllyssä aina silloin kun sulla on rahaa.'' Mitäpä sitä totuutta kieltämään, etteikö äiti tytärtään tuntisi ja rahansaanti tässä konkurssissa pistäisi jotakuta muutakin hymyilyttämään, mutta vaikka pankkitilillä loistaa kaikki 0,67senttiä tällähetkellä - on meikäläisen hymy korvissa asti. Opiskelijabudjetilla kun vaan oppii arvostamaan yhä enemmän ja enemmän kaikkea. Jopa sitä, miten hyvältä tonnikala ja makarooni maistuu kimpassa tai sitä, että joulu on tulossa.

Meikäläinen ei koskaan ole ollut mikään varsinainen jouluihminen, mutta 18v elämänkokemuksen jälkeen alkaa kyseinen pyhä maistumaan entistä paremmalta. Läheiset, leppoisa ilmapiiri, hyvä ruoka, joululaulut, sisarusten joulukirkot, kasapäin suklaata ja glögiä saa hymyni nousemaan. Enkä tiedä mitään hellyyttävämpää kun joulupukin äärellä sinkoilevat lapset ja riemastunut onni kaikista uusista lahjoista.

Viikonloppuna gaalaillaan. Sisäpiirin ihmiset lyöttäytyy yhteen ja juhlistetaan mestareita. Ihmiset, joilla kaikilla on sama kiinnostuksen kohde lyöttäytyy kimppaan pistääkseen jalalla koreasti. Ei oo mekkoa, mutta kengät on jo plankattu. Enköhän ehdi vielä sen mekonkin hankkimaan. En ota stressiä.

Ipod Nano. Tuttavalta täysin pilkkahintaan saatu käyttämätön soitin lenkkikaveriksi. Oon yhtä hymyä tarpoessani metsäteitä! Musa raikaa ja askel nousee.

Olen löytänyt ihan uuden tarmon tekemiseen. Koulu maistuu, treeni maistuu vielä enemmän. Oon keksiny uskomattoman hyviä motivaation potkijoita tekemiseeni ja siksi on vain pakko saada tehdä ja päästä tekemään. Jes!

...Eikä sekään yhtään harmita, että tekemisen tulos näkee. Meikäläinen palkitaan Länsi-Suomen alueen vuoden tulokkaana rallissa sekä mestarina rallisprintin nuorissa. Ihan mahtava uutinen eilispäivään! Wihii! Myös meikäläisen saa olla 12-vuotiaasta siskostani ylpeä. Neiti pomputtelee sitä jalkapalloa sen verran hyvin, että pääsi taas eteenpäin sillä uralla, kun Varsinais-Suomesta valittiin parikymmentä lahjakasta urheilijaa. Se taitaa valloittaa jalkapallon maajoukkueen ennen kun isosisko kerkee saada mitään meriittejä.

Aamun lääkärissä käyty, tuore kahvi vieressä ja koulu alkaa vasta tunnin päästä. Voicen aamutv, bloggaus ja siisti kämppä; pyykit kuivuu, tiskit tiskattu, imuria ei tarvitse ottaa edes esiin. Mieli lepää. On totaalisen totta, että mikäli ympäristö on ihan hujanhajan, ei pysty keskittymään oleellisiin asioihin. Tai minä en ainakaan! Ehkä se on myös syy, miksi koeviikolla siivoan niin paljon. En vain yksinkertaisesti pysty istumaan toimeettomana kirja kädessä, jos ympärillä vilisee pölypalloja ja vaatekasa odottaa pääsyä kaappiin. Puhdas koti vetää puoleensa - todentotta.

Näillä fiiliksillä loppuvuosi kärrätään. Vai sanotaanko, että loppuelämä? En ainakaan itse pistä vastaan hymyäni joka ei tunnu hyytyvän. Välillä kun listaa onnellisia asioita, ei muutamat pienet vastoinkäymiset tunnu missään. Ei edes ne rahalliset.

RAKAS JOULUPUKKI...

1. Garmin Forerunner 110 sykemittari uudeksi treenikaveriksi ja juuri tuon värisenä
2. Iphone 5.  Miten kaipaankaan sitä, että sähköpostit, internet, kartat, kalenterit, kamera, puhelimen ominaisuudet, musiikki JNE ois käden ulottuvilla!
3. Helly Hansenin W Paris Parka takki. Värinä valkoinen. Tammikuun lapin reissut ja kyseiset pakkaset ovat tervetulleita, jahka meikäläisen varustus on huippuluokkaa.
4. Surffatessani Stadiumin nettisivuilla päädyin siihen tulokseen, että lahjakortti kyseiseen puotiin on takuuvarma joululahja meikäläiselle. Ihanat treenikamat saa tulla mun luokseni.
5. Ikeasta niitä perkuleen pussilakanoita. Kuvassa olevat kelpaa hyvin. Ps. lahjakortti ikeaan toimii myös?
6. Rahaa, rahaa, rahaa. Ja vielä kerran rahaa. Normaalin talouden pyörittäminen vaatii lisätienestejä. Sekä autontankki huutaa kuivuuttaan.

WHERE THERE IS DESIRE, THERE IS GONNA BE A FLAME

 Ennen keittiönpöytä oli olkkarin puolella, mutta hyvin se näytti tuonnekin sopivan.
Enkä tarvitse edes toista tuolia, koska mulla ei ikinä oo ruokavieraita!

Yleiskuvaa. Huomatkaa hyvät vatsalihakset telkkarissa :-D

Missä mun kaikki kukat on? Noniin herrasmiehet ja -naiset, kukkia
saa tuoda kun tulee kahville!

Kun ei toinen keittiötuoli mahtunut keittiön puolelle, sai se oman osuutensa toimia sisustuselementtinä
kera muutaman viltin ja ihanien, uusien korkkareiden kanssa!

                                     

Hei! Tarkkasilmäiset näkee miten lähellä mun EHKÄ tuleva, uusi työpaikkani onkaan mua! ;)
Eli jutunjuurta tästäkin; kutsu työhaastatteluun tuli tänään, oon niin innoissani!!

Mä kaipaan lisää sisustustyynyjä. Valkoisia, mustia, harmaita.. Kuviollisia. Saa tuoda jos jollain on ylimääräisiä.

Kokonaiskuvaa omasta kodistani <3 span="span">

Tää olikin joku valoisampi kuva.. Ikean LACK pöydät on mun halpoja opiskelija lemppareita.
Niillä saa niin monennäköistä ilmettä luotua. Nyt ne toimii mun olkkarin pöytänä.
Keittiössä pinosin ne päällekkäin apupöydäksi. Vanhassa kämpässä ''nurkantäyttäjiä'' :)

Sairaslomatiistai! Sairaslomallahan pitäisi maata sängyssä silmät kiinni, muttakun ainoa oire on runsaasti rähmivä silmä, eipä kyseinen sairaus saanu meikäläistä millaanlailla taltutettua. Aamulla aikasin ylös, vaatekaapin sisältö lattialle leviäksi ja silitysrauta kuumaksi. Mulla on paha tapa jokakerta shoppaillessani (ikeassa) ostaa uudet pussilakanat, koska omistan pakkomielteisen tavan vaihtaa lakanoita muutaman viikon välein ja rastitan ensimmäisenä hobbyhallin kuvastosta hienoimmat pussilakanat, jotka mulle sais tilata. Kaappiini on kyseisiä tuotteita kertynyt melko mittavasti, sillä ihanat sukulaiset ja läheiset on ymmärtäneet hyvän ja varman joululahjaidean. (ja vinkvink, lisää vaan kiitos!) Ja kyllä, kaikki kaapit sain käytyä läpi! Posket punasena oli aika suuntaa silmät rähmäsinä ulkoilemaan ja tunnin PK-lenkki tuli tehtyä matalilla sykkeillä. (avg 127, max 143) Sen jälkeen valmentajakin jo soitteli ja käytiin yhdessä syömässä lounas ja tekemässä melkein kolme tuntia nuottitreeniä! Hyvät kilsat vaihtelevassa maastossa, eli oli pientä ja teknistä tietä, sekä leveetä ja nopeaa kera monien nyppyjen. Näitäkin asioita treenaan siis viikoittain, joko valmentajan tai sitten kartturini kanssa.

Kotiin palatessa hieman ruokaa naamaan ja ''nopeasti siivoten'' kun hieman häiritsi.. No, mun siivoaminen kesti sen toiset 3h, sillä lattiasta kattoon kävin läpi jokaisen pinta-alan ja siitä lähti huonekalutkin vaihtamaan paikkaansa.. Tuloksena ihana ja tilavampi järjestys! Vaihtelu virkistää ja sehän pitää paikkaansa. Kyllä nyt hymyilyttää puhdas koti :-)

pieniä vastoinkäymisiä

Sattuneista syistä tässäkään bloggauksessa ei ole kuvia, sillä meikäläisen silmät näyttää siltä, että ne ois pullahtamassa pois päästä/viikonloppuna oltaisiin saatu pahasti nekkuun! Eli mitä tästä opimme; älä vietä rauhallisia koti-iltoja viikonloppuisin, sillä sunnuntai aamuna näyttää juuri tältä, miltä meikäläinen. Kun en itse saanut aikaa varatuksi lääkärille, vaan ajattelin että kun päivä kerrallaan menee ja muistaa pestä silmät niin oireet paranee, kävi opettaja mun puolestani varaamassa mulle ajan päivystävälle lääkärille. Hyvä niin, sillä sain voimakkaat lääkkeet tulehduksen taltuttamiseksi ja tässä ollaan nyt ainakin huominen saikkarilla. Nyt pitää kuulemma oikeasti hoitaa tyttö kuntoon, sillä jatkuvasti on ollut kaikkea pientä ja tämä tuli taas uutena. Harmittaa ihan hirmuisesti! :( Meinaa sairasloman ajaksi kiellettiin myös urheilemiset ja tämän päivän pitkä PK-lenkki vaihtui kotona liinavaatekaapin silitystalkoisiin ja huominen sairasloma jatkuu samalla ahkeralla sykkeellä; tämän neliön pölypallot saa lähteä ja pölyhuiska saa olla meikäläisen huominen ystävä.

Tosin lohduttavana tekijänä on se, että viikonloppu oli rauhallisista illoista huolimatta hyvinkin urheilullinen. Eipä ole kyseistä oloa voittanutta, kun pitkän lenkin jälkeen tulla kotiin, käydä saunassa ja nauttia kurniva vatsa täyteen hyvää ruokaa. Villasukat jalkaan ja sohvan nurkkaan katsomaan vain elämää-ohjelmaa. Viltin viereen kiepsahtaa koira jota rapsutella ja olosta saa vaan nauttia. Lenkistä mielenkiintoisen teki ehdottomasti pimeä syysilta, jolloin askel huomaamatta nousee, kun pimeällä hiekkatiellä juokset yksin. Taskulampustakin loppui patterit puolivälin matkaa niin pienellä paniikilla sai painaa menemään.

Perjantaina siis reilu 2h sauvakävelylenkki; lähdin valloittamaan naapurikylän maisemia, sillä pääsin vasta pimeän aikaan liikenteeseen ja halusin mennä valaistulla ladulla. Tämä tarkoitti maalla siis sitä, että tarpomista isolla asfalttitiellä. Onneksi kylänraitista löytyy vaihtelevuutta, isoja ylä- ja alamäkiä. Hien nostamiseksi hölkkäsin tasaiset osuudet ja sain silti pidettyä sykkeet matalalla. Lauantaina lisäsin lenkkiini myös 3min VK-vetoja, joissa palautuksena 3min kävelyä ja taas uusi VK-veto. Sykkeet oli siis yli 180 tuon kyseisen ''vedon'' aikana. Tämä lenkki tehtiin pimeällä hiekkatiellä jolloin VK-vedot saivatkin lisää vauhtia kun likka oli täysin paniikissa. Sunnuntaina vuorossa oli ihan perus PK-lenkki :)

Eli tämän päivän pitkä PK lenkki jäi nyt sairastumisen takia väliin. Huomenna levätään, mutta keskiviikkona onkin vuorossa VK-treeniä. Ja kyllä; alkuviikon välistä jääneet kakspäivää saadaan kyllä sovitettua loppuviikon menemisiin! Mä en päästä itseäni ennen gaalailemaan, ennenkuin oon tyytyväinen tuntimäärään. Mua ei tälläiset lastentaudit kaada :)