mä haluun antaa mielihyvää, lisää lempee sun päiviin

Kaveriporukassani on aika tasapuolisesti sinkkuja ja varattuja ystäviä. Toisilla on enemmän kokemuksia suhteista, toisilla vähemmän. Itselläni ei ole periaatteessa kuin yksi vakava suhde takana - joka oikeasti opetti ihan hirveästi mulle. 

Ne monet, jotka ovat seurustelleet usein, ovat saaneet myös kylillä jos jonkinlaisia leimattuja nimiä, kuten; lumppu, huora, yms.. Olen itse usein pohtinut asiaa ja todennut, että on se kyllä naurettavaa vaihdella niitä kumppaneita viikon välein, kuin sukkia. Mutta toisaalta, koska pointtini on aina se, että nuoruus pitää elää täysillä, on myöskin suotavaa, että nuorena kokeilee erilaisuutta ja vanhempana kun on muutenkin aika asettautua, on sitten rinnalla se oikea jonka kanssa haluaakin olla. Vaikka ajatusmaailmani on tämä, en silti halua seurustella. Miksen? Aikaisemmassa blogikirjoituksessa kerroinkin siitä, mitä hyviä puolia on kun on poikia kavereina. Sama pätee tässä. Haluan olla vaan hyvä ystävä kaikille! Toki meistä jokainen kaipaa aina joskus sitä tiettyä lämpöä ja läheisyyttä - mutta makeanhimokin kestää vain 15min, miksei myös tämä läheisyyden kaipuu? 
Vaikka kuinka puhumalla, setvimällä ja asioita pohtimalla rakentaa sen kumppanin kanssa hyvän suhteen, se on aina silti joltakulta pois tai joku ulkopuolinen joutuu ''kärsimään'' asioiden laaduista. Eihän me ikinä olla siinä tilanteessa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. 

Kun itse seurustelin, huomasin, kuinka erkaannuin kaveriporukastani mikä oli täysin väärin. Vaikka unelmiesi prinssi astelisikin elämääsi, täytyy muistaa, että oikeita ystäviä ei saa silti syrjiä. Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät on ikuisia! Jos se oma prinssi saapuukin elämään, älkää antako sen viedä kaikkea aikaanne. Suhteen alussa teillä on koko loppuelämä edessänne aikaa olla yhdessä, täytyy jättää se sama aika myös ystävillekkin. Täytyy tasapainoilla ystävien ja kumppanin välillä. Joskus oikeasti voi tarvita niitä ystäviä - ja jos heidät menetät, he eivät enää ole rinnallasi tukemassa.
Oman asiani olisi varmasti saanut korjattua monellakin erillä tavalla, minä ratkasin asian omalla päätökselläni. Päätös ei kaduta, vaikka aluksi tuntuikin pahalta. Mielestäni näin on parempi :) Ilman oikeita tunteita on väärin olla parisuhteessa.

Olen myös todennut, että itse ainakin henkilökohtaisesti olen HIRVEÄ (!!!!) tyttöystävä, haluan määrätä kaapinpaikan, en näytä oikeita tunteitani, olen myös jonkinverran mustasukkainen ja puran sitäkin vain kiukuttelemalla, enkä osaa näyttää tunteitani muutakin negatiivisesti. Yritin myös olla se järjen ääni joka mukamas ratkaisi kaikki ongelmat puhumalla kasvotusten, ja paskat! Tekstiviestin orja minäkin oikeasti olin. Kuulostaa kamalalta, eikö?
Tarkoitukseni ei ole nyt haukkua varattuja ihmisiä, vaan haluan esittää oman kantani näihin asioihin. Joillekkin seurustelu sopii paremmin kuin nenä päähän, MINÄ itse olen tätä mieltä ja mulle se ei ainakaan tällä hetkellä sovi. Tää kesähän on myös oikein rakkauden aikaa, niin pariskunnille kuin sinkuille, nautitaan siitä! ;)
Omasta puolestani haluan toivottaa kaikille pariskunnille onnea jatkoon, sinkuille onnea etsinnälle (kyllä SE OIKEA sieltä vielä tulee!) ja minunkaltaisilleni hulttio nuorille vaikka ..kippis!

Jokatapauksessa, kannattaa pitää mielessä tämä Tiiun motto tässäkin asiassa: ''mielummin sinkku, kuin paskassa suhteessa''.