kyllä se aurinko sinne risukasaankin paistaa

Johan on ollut päivä! Mä väitän, että tommonen harmaa keli pistää oikeasti ihmisen voimat koetukselle ja kopan maahan. Tänään ei oikeesti ole sattunu mitään kummallisen vakavaa tai hämmästyttävän surkeeta, mikä painaisi mytyn maahan, mutta jostain syystä mulla on ollu vaa tää ilta tosi kurja. Oltiin ajelemassa Marjan kanssa ja se oli kyllä kivaa vaikka vettä satoi kuin esterin perseestä. Sen jälkeen menin treeneihin, mitkä ei sitten mennytkään niin hyvin. Mun polvi petti taas alta ja mä turhautusin kyllä oikeesti siinä kohtaa. Ei kiva!
Ja koska kerran olin jo turhautunut niin mähän rupesin oikeen kunnolla voivottelee tätä kurjaa elämää ja siitä se noidankehä taas alkoikin. Heti sitä ihminen rupee pohtimaan surkeitakin asioita, muuttuu mustasukkaiseksi ja itseinho kasvaa täyteen kymppiin, jos vähänkin on muuten surkeaa. Mä oon vielä usein semmonen, että yksi mitätönkin asia saattaa kaataa mut kokonaan maahan ja sitte on päivä pilalla. Luojan kiitos tätä päivää ei ole kuin ½h jäljellä niin jos se tästä paranis. Harva oikeasti tietää, kuinka helposti tälläkin duracell pupulla patterit loppuu, vaikka yleensä oon aika pirteä peipponen. Mutta eihän aina tarvitse olla yhtä hymyä? Josko sitä irtaantuis tästä koneelta (joka yleensä mun mielestä masentaa vain enemmän?) ja nukkuis kunnon yöunet niin huomenna ollaan iloisia :) Toivotaan myös että aurinko paistais täydeltä terältä eikä satais vettä!!! ÖITÄ