itsesääliä kerrakseen.

Tän päiväsen kommellusten jälkeen, päätän heittää oman itsesäälin oikein valloilleen ja esittää kysymykset; ETTÄ MIKÄS HELVETTI MEIKÄLÄISEN IHMISSUHDEASIOISSA ON MENNYT PIELEEN. Tuntuu, että kavereitten ja ystävien mielipiteet meikäläisistä on tätä nykyään melko negatiivisia – ja positiiviset kommentit on jäänyt vallan pois kuvioita. Yritä tässä sitten jaella lämmintä joulumieltä kaikille kun tuntuu paskaa tulevan niskaan vaan ja pelkkää selkään puukottamista. Tossa taannoin miettisin ihan tosissani, että missä mun kaikki ystävät on? Mä olen jotenkin niin erkaantunut kaikesta, tai sitte mulla ei vaan oikeesti taida olla niitä ystäviä. Tai jos on, niin niiltäkin saa kuulla harvasen päivän pelkkää vittuilua mitättömistä asioista, SE EI OIKEASTI PIRISTÄ KOVINKAAN KUMMASTI OMAA HUONOA PÄIVÄÄ. Mä en käsitä, miksi nuorison huumorintaju on nykyään pelkkää ironiaa toista kohtaan. Vai eikö kenellekään oikeesti ole mitään positiivista sanottavaa toisesta? Ollaanko me kaikki vain oman napamme sankareita ja muut ovat täysin pellejä rinnallamme? Myönnän, että itsekin sorrun halventavaan käyttäytymiseen : MUTTA VOITAISKO ME KAIKKI SUODA SILLE OIKEALLE YSTÄVÄLLE YKSI HYMY PÄIVÄSSÄ?

mä en ainakaan enää kauaa jaksa tekohymyillä toiselle sanoista ’’vittu sä olet tyhmä ja ruma muija’’