sä sen määräät minkälainen on sun tulevaisuus

Palkitsin itseni oikein kupposella kahvilla ja viinirypäleillä, koska mä olen jo tänään käynyt pyörälenkillä, saanut hakemukseni vihdoin ja viimein loppuun sekä olen todennut paljon uusia asioita, kuten sen että mä olen erittäin saamaton ja laiska.

Näen itsessäni erittäin paljonkin vikaa siinä suhteen, että mielestäni olisi kiva vain köllötellä oman mahan vieressä huudellen ihmisille että ''tuokaa lisää ruokaa'' ja räkien kattoon. Toisaalta olen aina toivonut olevani lettipäinen urheilija kultaisine mitaleineen, joka kiitäisi autollaan kuin Michele Mounton ja voittaisi kaikki miehet ja naiset (paitsi ralli-sanen) ja olisin oikein ylpeä saavuttaakseni kaiken tämän.

Loppujen lopuksi tässä tehdään itse teoillaan ja päätöksillään muutosta elämään ja taidan kuitenkin mielummin olla tämä lettipäinen urheilija kuin sängyssä makaava pulliainen. Mulla on vielä kirittävää monen monta kilometriä saavuttaakseni ihanteeni, mutta jostain se on aloitettava. Kuten siitä, että söin purkillisen viinirypäleitä enkä karkkia.
Että kun kaikki rästihommat ollaan koneen äärestä saatu tehtyä niin kipitän sitomaan lenkkarin nauhoja ja lähden juoksemaan tonne ''todella'' keväiseen säähän, missä lumi tupruaa niin että tukka on solmussa ja hankikanto kestää meikäläisenkin painon. Luojan kiitos kevät aurinko parhaansa mukaan yrittää jostain lävestä pilkistää tännekkin risukasaan.

Jotta aina ei oltaisi niin urheilullisia niin taidanpa antaa vähän itsekritiikkiä vielä tämän päivän kunniaksi. Facebookissa jo ilmoitin, että taitaa sunnuntait ja maanantai päivät olla meikäläiselle sen vertaa kaaottisia, että ne on parempi viettää pussipäässä juoksennellen maratoonia raivon vallassa. Päivät kun ei tunnu olevan kuin taisteluita toiseen mitä typerimmistäkin asioista. Luojankiitos moni muukin voi tässä vaiheessa kurkata peiliin, että jostain asioista mä saan omat käteni putsattua pois. (! mä en nimenomaan kerkeä millään sanomaan niitä kaikkia asioita, kun mun suustani on olevinaan kuultu).

Pienenä vinkkinä voisin loppuun vielä tokaista; että olkaapa ihmiset rohkeita. Seisokaa sanojenne takana, myöntäkää erheet ja kieltäkää ne, mitkä eivät olet totta. Hankkikaa selkäranka itsellenne, jos teillä on jotain sanottavaa. Asiat selkenevät paremmin rehellisyydellä kuin peitenimillä ja riitojen pelossa. Minkä takia tarvitsee edes pistää kipinää riidan alle, kun niistä voidaan puhua? Kaikki me olemme joidenkin mielestä silloin tällöin ärsyttäviä, toiset enemmän kuin toiset. Mielipiteiden ilmaisu ei ole mitenkään hävettävää tai olla se täällä maailmassa kun itse haluaakin. Jättäkää muiden kommentit omaan arvoonsa, jos tunnet olosi hyväksi juuri sellaisena kuin olet. Koska niin kornilta kun se kuulostaakin, niin kaikki me tavallamme teemme tästä maailmasta sellaisen kuin se on, eikä kukaan halua kaduille kävelemään miljoona samanlaisuutta. Erilaisuus on rikkaus meillä Suomessa.
Ja jollet uskalla olla juuri se, mitä haluat.. Se on sinun heikkoutesi. Astu ulos ulkopuolisesta kuorestasi ja tee valinnoillasi elämästäsi sellaista, mitä sen haluat olevan.
Muut voivat jäädä kyhnäämään mielipiteidensä kanssa yksinään.

Meikäläisen maailmassa puhaltaa huomenna joko uudet tuulet tai sitten mä oon loppuelämäni 4-seinän sisällä kiukuttelemassa huonouttani. Että pienet tsemppi peukut huomiselle, kiitos!

olette ihania juuri sellaisina, kun olettekin.