sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Se on niin helppoa omaksua ne pahat tavat ja niin vaikea löytää ne hyvät sanat.














Mulla on ollu
kiireitä. Siksi en ole kerennyt kirjoittelemaan tänne blogiin taaskaan. Mun ajatukset on myös heittänyt melkoista hullun ympyrää, että en ole tiennyt pitäisikö tänne kirjoittaa maailman suuresta onnellisuudesta vai maailman suuresta surusta. Ehkä kuitenkin on parempi olla pikkaisen onnellinen kuin liian surullinen :-)

Meikäläinen on tässä viime aikoina meinaa enemmän tai vähemmän surkutellut itsensä ja muiden puolesta, mutta luojankiitos asioita joskus oppii kantapään kautta ja nostaa itsensä takaisin pinnalle. Se on hyväksi, koska monen hermo ei kestä ihmistä, joka aina jankuttaa omasta huonoudestaan. Pikkasen pitää kuitenkin olla nokka pystyssä, että pystyy asettamaan monien muiden kaltaistensa kanssa itsensä samalle lähtöviivalle. Kuten kilpailussakin; jos sinne lähetään sillä asenteella, että ''kattellaa ny.. emmä ainaskaa ekana oo..'' niin ei silloin kyllä tulosta saadaan. Jos lähtökohtana haetaan voittoa, kerätään pikkasen kiukkua jo varikolla ja lähetään hyväntapaisella raivolla irti viivalta, niin silloin kyllä saakin tulosta. Voi olla, että joku kerta tiputaan kovaa ja korkeelta, mutta seuraavalla kerralla on raivoa vähän enemmän. Pelti kolisee ja on fiilistä näinä kisapäivinä.

Ja niin mä aion myös jatkossa tehdä. Vanhojen heilojen kannustukset, kuten ''ei susta koskaan mitään tule'' on nyt jätetty taakse ja haudottu syvälle maahan. Sillä meikäläinen on päättäny nostaa purjeet (ja nokkansa) niin korkealle, ettei kenenkään paskantallaajan tarvitse tulla lannistamaan. Mä olen ihan tarpeeksi astellut jo muiden piirtämiä polkuja pitkiä.

Ja mä olen myös todella ylpeä tästä. Asenne muutos on lähtökohta, mistä lähetään kohti tulevaisutta. Elämässä ei saavuta juuri mitään, jollei motivaatio unelmiaan kohtaan ole täydessä veitsen terässä. Asenne muutosta suosittelen lämpimästi monelle muullekkin, kummasti sitä ihminen pystyy motivoituneena tehdä asioita - mistä ennen vain haaveili. Kuten päättäripäivänä; porukat korkkaili kuohuvaa kun mä vedin lenkkareita jalkaan ja lähdin juoksulenkille. Mallikelpoista? ;-)

Mallikelpoisuus jatkukoon - mä lähden suihkun kautta nukkumaan ja aamulla töihin. Ihanaa, että on kesä ja etenkin LOMA. super isot onnittelut kaikille ylioppilaille ja valmistuneille, nauttikaa - olette sen ansainnut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti