Ilman ajatusta, tuhansia tunteita kantaen, päätin kirjoittaa omanlaisen blogipäivityksen, unohdan kaikki opitut kirjoitusvinkit ja kirjoitan vain sen, mitä mieleni tekee. Sillä ajatuksia on mielessä, mutta ulostuottaminen tuottaakin hieman enemmän ongelmaa. Mistä pitää aloittaa, mistä minun pitäisi kertoa, saanko kertoa kaiken minkä haluan?
Vasta hetki siitä, kun itku silmässä pakkailin kesän kimpsut ja kampsut yhteen pakettiin ja vedin töpselit pois seinästä kotoota. Nyt, samoilla fiiliksillä, puran viimeisiä kesän muistoja ja ripottelen synttärilahjaksi saatuja ihania lahjoja ympäri kotiani muistuttamaan, että vaikka kilometrejä on välissä - ovat ystävät silti lähelläni. Jännä, miten kesän aikana todellisesti avasin silmäni kaikelle sille arvokkuudelle, jonka vuoden aikana ehdin ehkä jopa ''turruttaa'' kiireiden alle ja annoin elämäni tärkeimmän asian pakkautua pinon alimmaiseksi. Opetuksena vain minulle; en tee sitä toiste. Sillä vaikka kuinka elämässä olisi menestyksen nälkäinen ja halukas valloittamaan maailmaa, on muistettava pitää yhtä myös elämäsi tärkeimpien ihmisten kanssa. Loppujen lopuksi juuri he ovat niitä ihmisiä, jotka tekevät mahdottomatkin asiat mahdollisiksi - juuri sinun kanssasi.
Tämä päivä on kuin lipunut ohitseni, vaikka aamusta asti on skarppina oltu koulun penkillä ja iltapäivällä piti hoitaa ''niinpaljonasioita''. Paskanmarjat, koska meikäläinen tarttui vain pölyhuiskaan kotiin päädyttyään ja odotteli puhelimen ääressä soittoa omalta rakkaaltaan. Ulkoilmakaan ei sen enempää houkuta, vaan suorastaan pakottaa käpertymään viltin alle juomaan teetä ja muistamaan teitä lukijoita pienellä otteella viimeaikaisista tapahtumista ja myllerryksistä elämässäni. Jos vain tietäisin mistä aloittaisin, olisi tekstin kirjoittaminenkin helpompaa. Niin paljon on kaikkea mullistavaa ehtinyt kuukauden aikana tapahtumaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi; elämä on niin supersiistiä muistoilta, mä oon ihan lemmenlumoissa ja valmiina kiireistäkin kiireisempään syksyyn
Kesä oli ja meni taas nopeammin kuin koskaan. Kaikenkaikkiaan päiviini mahtui otsahiessa työntekoa, hieman hikisempää treenaamista ja roikkumista kylillä. Loppukesästä rattoputki otti hieman enemmän otetta ja olihan se pakko kurnuttaa autolla menemään vasten yötä ja nauttia elämäni ensimmäisistä siviilissä ajetuista kilometreistä. Kilometrit vei mukanaan ja jonkinverran kotimaatakin tuli nähtyä. Kaiken tämän ohella päätin päättää kesäni yhteen huippuhetkeen; MM-rallien työsarkaan. Pitkiä päiviä, mahtaviin ihmisiin tutustumista, oman kullan kainalosta heräämistä ja jännäämistä tuloksia odotellessa. 2viikon työputki meni nopeammin kuin halusinkaan ja tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen iki-ihana koulupäivä takana - 187 aamua edessä. Wihii!
Tunteiden kirjo oli kattavampi kuin sateenkaaren värit kesän aikana, sillä täydestä onnesta saattoi elämä heittää kerralla häränpyllyä ja välillä seinät kaatuivat totaali päälleni. Kesän aikana on joutunut oppimaan ottamaan enemmän vastuuta kuin koskaan ennen ja ymmärtämään sen, että vaikka miten hyvä ystävä sitä koskaan haluaisi ollakkaan, ei välttämättä kemiat vain kahden ihmisen välillä toimi. Välillä sain toimia myös terapeuttina niin parisuhde- kuin kaveriasioiden välillä. Monta kokemusta rikkaampana voinen todeta, että loppujen lopuksi kaikki asiat ja palaset ovat tuntuneet loksahtavan paikoilleen ja kaikenkaikkiaan hommat on ollu hallussa. Mitäpä sitä enää siis menneitä muistelemaan.
Nyt, syksyn ollessa ovella ja ilmojen viiletessä, on aika jättää lomalaisen elkeet menneeseen ja kerätä selkärangasta uudet motivaation lähteet uuteen lukukauteen. Alkukesän hyvä treenimäärä sai hieman takapakkia tämän kahden viikon työsaran vuoksi, mutta suuntahan on siis vain ylöspäin - nyt on taas miljoona hyvää syytä laittaa ruho liikkeelle ja tehdä tästäkin vuodesta parempi harjoitusten puolesta!
puss och kram, sintti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti