työpaikkahakemuksia ja koulunkäyntiä

mun mussu odotti mua peiton alle käpertyneenä, joskus mun sydän kyllä sulaa noille kissoillekkin .

Tsau! Seminormi päivä, mitään äskeiseen lisäämättä. Stressiä, naurua, kahvia ja musiikkia.
Rakas äitini oli siivoessaan löytänyt mun ipodin (!!! super hieno juttu) ja nyt kelpaa taas elellä musiikin tahtiin. Kotiin päästyäni tein läksyt ja niiden jälkeen aloin pakertamaan lisää työhakemuksia, niin netissä kuin puhelimitse. Valitettavasti vastaus tuntuu yhe useammin olemaan vain ''palataan viikon päästä asiaan/lähetä netissä hakemus, niin otamme yhteyttä jos on tarvetta/olet valitettavasti liian nuori''. Perus tallaaja ei riitä edes siivoojaksi, saatika mansikanmyyjäksi. Taidan ensi kesänä suorittaa hygeniapassin sun muut, että vuoden päästä näihin aikoihin saan heittää hakemuksia kirjatessa vain rastia ruutuun ja ovet ovat avoinna joka paikkaan. Tämä pistää vihaksi!
Jos jollain on ideoita mihin minun kannattaisi hakea tai jotain muuta jeesaavaa kommenttia, pistäkää kiitos kommenttia! :( nyt on tosi kyseessä.

Kippis ja kulaus, huomenna mennään matikantukariin ja sen vuoksi on varmaan vihdoin aika keräillä niitä kirjoja laatikon pohjalta ja pohtia syvempiä matikan saloja. Ne on meinaan niin hukassa, ettei hyvältä näytä.

tervetuloa kotiini

Mä jo aikaisemmin lupailin kertoa meidän rukareissusta, mutta mua kiinnostaa tällähetkellä kirjotella näitä ''tämän päivän postauksia''. Mieleeni tuli myös kommentti, jossa lukija pyysi jonkinlaista kuvausta omasta huoneestani, joten koska tänään olen viettänyt aikaani imurinvarren ja pölyrätin kanssa (+ roosan), on hyvä lisätä postaukseen pala kotipesästäni.

meikäläisen neliön kämpästä ei kannata minkäänlaisia sisustusvinkkejä hankkia, koska mun stailisilmäni on melko sokia ja pistän tavarat siihen miltä tuntuu eikä mun huoneessa kovin kummallisia kontrastejakaan ole.

pitkänä miinuksena meikäläisen huoneessa onkin, että vihaan mun valkosta sänkyä (mikä on hirveä perintö jostain naapurin nurkilta) ja tota valkosta lehtilaatikkoa, joka on tarkotuksena näppärä mut ulkomuotona ei sovi ollenkaan paikalleen. Työtuolikin pistää melkoisesti silmään kuvan keskeltä, sen taas varastin pikkusiskoltani, koska omani hajosi! Jos mulla ois enemmän valtaa, marssisin ikeaan ja ostaisin kaikki tummat huonekalut. Luojankiitos tuo sänky onkin lähdössä kauas kaatopaikalle :-D
Toinen juttu mikä häiritsee on se, että multa puuttuu koko huoneesta ikkuna. Voitteko kuvitella? No, näin vaan on. Ja mä kun toivoisin, että voisin yöni nukkua ikkuna auki paksun peiton alla.. Ehkä ensi asunnossa.

Mun koulupöytäni on juuri siivottu, mutta senkin teemana toimii yleensä ''hallittu kaaos''. Mulla on aikamoinen tarve säilyttää tavarat ihan käsien ulottuvilla ja kun Santerinki tulee kylään, on hällä tapana viskata pikkukamat siihen pöydälle. Muuten pöydän vakiovarusteisiin kuuluu tietokone (<3), kaiuttimet, lamppu, kirjoja/vihkoja, lompakko, kännykkä, mun & santerin valokuva, johtoja, rasvaopurkki, kyniä, sannan kortti, kleinbussi, kovalevy, silmälasit..... ja tietenkin vissy!

Jos joskus on ongelmana, mitä ostaa mulle lahjaksi, voin antaa vinkin. Pussilakanasettejä!
Ruudulliset, raidalliset, värikkäät, mustat, kirkkaat, kiiltävät.. Kaikki käy. Varsinkin ikean setit voisin haluta kaikki. Minusta maailman ihanin tunne on kömpiä upouusiin lakanoihin viileään petiin ja pistää silmät kiinne hyvän päivän päätteeksi. Johtuneen ehkä siitä, että olen mukavuudenhaluinen ja laiska persoona. Tänään suursiivouksen mukana vaihdoin uudet petivaatteet (valitettavasti rakas äitini ei pidä, kun raahaan viikottain lakanapyykkiä pestäväksi..) Viimeksi minulla oli kiroileva siili setit, tänään pistin marimekot. Ja kuten arvata saattaa, sininen on siis Santerin puoli ja punainen minun :-D Asiat tärkeysjärjestykseen..

Että sellainen päivä. Koulussa oli aika rankkaa, mutta supersiivous ja hetkellinen ulkoilu Roosan kanssa (ja siis muutenkin Roosan seura ja juttutuokio) nosti fiiliksen korkeelle ja taidan tästä seuraavaksi käydä tsekkaamassa läksyt ja pääsen nukkumaan vaihdettuihin pussilakanoihin :-D

- laura -

keula kohti uusia haasteita

Yhä useammin olen keräillyt itseäni täysin pohjalta, kivuten taas kohti uusia kokemuksia ja ajatellen, että ''mä olen vasta ihan aloittelija koko hommassa''. Näin vuoden treenaamisen jälkeen on kyseisestä kommentista tullut jo laiha lohtu. Jokakerta hypätessäni taas uudelleen into piukassa golffin ratin taakse, on lopuksi tullut kuitenkin fiilistä, että taas ollaan lähtöruudussa eikä olla edistytty ollenkaan. Sitä yrittää jokakerta tehdä vaan parhaansa - mutta silti tuntuu että hihasta löytyy vain omat ranteet ja Vatasen kädet. Jokakerta kun olen ajamassa, saan kommentteina niin risuja kuin ruusujakin. On hyvä muistuttaa välillä itseään, että tässä ajetaan vain OMASTA halusta, eikä muiden iloksi. Harrastus on se minun juttuni, josta haluan pitää kiinni, olen kiinnostunut & asettanut tavoitteita. Suurinpana haaveena on tietysti joskus olla jotain 'suurta'. Mutta vaalitettavasti risut telkkarin ja penkan päältä tuntuvat iskeytyvän suoraan ytimeen ja sitten surraan ja heitetään itkupotkuraivareita, vaikka kommentit ja kommenttien antajat saisi jättää ihan omaan arvoonsa. Karu totuushan on, että parhaat kuljettajat ovat aina penkan päällä katsomassa.

Rakkaus harrastukseen jaksaa jokakerta panostaa yhä enemmän - mutta valitettavasti nuorten luokan taso ja autojen erot ovat todella korkeat. Jokaikinen kerta lipuessani lähtöviivalle, tiedän pelkästään auton tekniikan ja keliolosuhteiden kääntyvän tappioksi itselleni, ja siihen reseptiin lisätään vielä kokemattomuus kuskin puolesta niin kakku on valmis. Mutta jokakerta sinnikkäästi heitän sukkaa syyläriin ja annan kaiken itseni puolesta ja toivon sen riittävän. Myönnettäköön, että tulostakin on vuoden aikana tullut, mutta kun se ei vaan tunnu riittävän minulle itselleni...

Luojankiitos tässä maailmassa on ihmisiä, jotka kannustavat minua nuorena naisena. Meitä nuoria tyttöjä laajassa autourheilu maailmassa on kuitenkin vain yhden käden sormilla laskettava määrä, joten harvat yksilöt saavat eräänlaista kunnioitusta pelkästään senkin vuoksi. Monesti olen heittäny ajohanskat takkaan ja päättäny että nyt riitti koko harrastus kun ei tästä mitään tuu, mutta luojan kiitos ihmiset ovat saaneet minut takaisin ratin taakse ja muistuttanu; ''että sä oot laura rakas oikeasti nuori kuljettaja vasta eikä kukaan oo seppä syntyessään golffin ratissa'' . <3

iso kiitos teille, jotka jaksavat nostaa meikäläisen kypärän visiirin takas ylös, vaikka mä kiroan ja itken ja valitan omaa huonouttani. ehkä eräänlainen itsetunnon kohotus-kurssi olisi hyvä tässä vaiheessa.

terveisiä rukatunturilta!

Polvet ja hermot ovat jo kahden päivän jälkeen loppu, mutta päivääkään en vaihtaisi. Suurimmilta tapaturmilta ollaan säästytty (..mitä nyt mökin avaimet hukassa ja mun itkupotkuraivareita lukuunottamatta..) ja on ollut ihanaa olla koko perheen ja Santerin kanssa laskettelemassa! Valitettavasti mun laskettelut taitaa olla jo lyhyen ajan jälkeen ohi, koska polvet ovat aivan loppu eikä laskettelusta tule mitään. :( Taidan kuitenkin levätä hetken ja käydä vielä kerran mäessä! Muuten taidan siirtyä moottorikelkkailun ja lomailun puolelle, koska
koulukirjat jätettiin tyystin kotiin eikä töitäkään ole saatu.
Kameran patterit loppuvat heti kylmyydessä, joten lisäilen kuvia viikon jälkeen.

xoxo Laura

asiat tärkeysjärjestykseen

Olen todennut, että omasta elämästäni on tullut rutiininomaista eteenpäin menemistä sen mukaan, mitä kalenteriin on kirjoitettu. Koko kalenteri on ollut kuin raamattu, pyhä asia, minkä mukaan minun elämäni tulee luistaa. Oikeastaan kyllä, onhan se hyvä että tietää koska on koe tai muu tärkeä meno, muttakun sisällöstä löytyy sovittuja asioita, kuten ''siivoa yläkerran kaapit''. Ihan oikeasti, miksi helkkarissa en ole heittäny kalenteria seinään ja lähtenyt mielummin ystävien kanssa elokuviin ja syömään hyvin? Syy löytyy itsestäni. Olen päättänyt asioita ja haluan olla ankara - jotta myös treeniohjelmat ja koulunkäynti pysyisi aisoissa, eikä lähtisi löysäilyn puolelle. Sen vuoksi kaikki kalenterissa lukeva on tehtävä.

Tein muutoksen - ja suttasin kaikki ei-niin-tärkeät menot ja päätin antaa aikaa myös vanhoille ystävyyssuhteille, jotka ovat kärsineet oman typeryyteni vuoksi.

Sen jälkeen päätin, että jos kaiken voi vielä korjata, teen sen. Jokainen päätös sekä oma aloite saattaa saada ''vanhankin'' ystävyyssuhteen kukkimaan uudestaan. Ei saa siis heti heittää kirvestä kaivoon, vaan parhaansa mukaan korjata tilanteen.

Onni lähtee itestäsi, sillä me jokainen omilla teoillamme vaikutamme koko ympäristöön. Yksin ei kukaan pelasta maailmaa, mutta me kaikki yhdessä voimme sen tehdä. Kun jokainen on oppinut ensin rakastamaan itseään, voimme haalia ystäviä ja läheisiä rinnallemme vielä rakastamaan meitä. Joten mikseipä jokainen pistettäisi asioita tärkeysjärjestykseen?

your song

tänään on ollu ihana päivä! Johtunee ehkä osaksi 9h maittavista yöunista, joiden ansiosta oli helppo aloittaa tämäkin päivä. Koulussa innostuin aivan mahdottoman paljon fysiikasta ja psykologiasta, toivottavasti innostus jatkuis vielä muutaman vuoden! Mami haki mut koulusta ja käytiin turussa latailemassa mun bussikortti sekä kahvilla haukkumassa muu maailma ja saatettiin siinä samassa vähän parantaakkin sitä. Ostin stockalta uuden puuterin ja ripsarin, sain kaupan päälliseksi jonkun lacosten vartalovoiteen, jonka huomasin kotona tuoksuvan aivan hirveeltä!

Eilen olin naapurin koiran kanssa 1,5h lenkillä ja se oli tosi piristävää!! Ilma oli hirveen mukava ja tää mun seuralainenki tosi leikkisä, joka sai muhun vähän virtaa. Valitettavasti eilinen lenkki hyöty menikin tämänpäivän pullakahvin myötä mönkään, mut onneks pian lähetään treeneihin taas. Santeri tulee pian meille, joten käyn kertaamassa pikasesti bilsan asiat ja pakkaamassa treenikamat, että sais ees hetken nauttii hänen seurasta!

that's my life

Meikäläisen ei oikeestaan tarvii sanoin kuvailla onnellisuutta uudenvuoden jälkeen, vaikka toki takapakkia on tullut. Suurempana huolena on tietysti ollut isot haaveet ja pienet tulot, mut eilisillan aatoksissa totesin, että parempi lopettaa turhanpäiväinen murehtiminen ja antaa asioiden loksahtaa paikoilleen omilla painoilla. Koulunkäynnin motivaatiota etsiskelen vieläkin, mut muutamat hyvät tulokset pienen vaivan eteen on antanu vähän potkua perseelle! Tuhatmiljoonaa työhakemusta lähetetty, joten eiköhän odotella peukut pystyssä vastauksia. Lopetetaan se turhanpäivänen stressaaminen tulevaisuudesta! :)

ihanaa alkavaa viikonloppua