SEURAAVAT KAKSI VIIKKOA, MATKIN NAANTALIN AURINKOA

Minäkin saa tällä hetkellä puhallella hetken aikaa nollia, sillä tulin juuri kotiin viimeiseltä ohjaaja työpäivältäni. Nyt olisi lupa lomailla pari viikkoa ja nauttia kesän antimista ja jännittää vielä muutaman päivän ennen omia synttäreitäni! Menneet 5vkoa on olleet mitä parhaimpia, sillä ei päivääkään hymyilemättä tai muuten nauttimatta työn askareiden parissa. Ihan mahtavat viikot on vietetty erilaisten ohjattavien parissa, oppien lisää erilaisten ihmisten arvostuksesta ja saanen kokea sen tunteen, kun pieni lapsi tarraa käteesi todeten sinun oleva vain ihana, tai kun arjen askareissa apua tarvitseva nuori huomaakin pienen yksinkertaisen murheen olevan nujerrettavissa ilman apulaisensa apua. Kyllä vaan kotiintullessa on ollut onnellinen, mutta tietysti myös hieman väsynyt, sillä päivät ovat olleet työntäyteisiä. Iso kiitos kuitenkin myös ihanille työkavereilleni ja eritoten, kaikille ohjattaville! Muutaman viikon lomailun jälkeen jatketaan työntekoa Neste Oil Rallissa Jyväskylässä, katotaan minkälainen ''jokapaikanhöylä'' pesti meikäläiselle langetetaan, mutta uskoisin, että siitäkin tulee enemmän kuin mahtavaa. Ainakin koko kesä kyseisen pestin alkamista on odotettu.

Mutta mikäpä sen parempi tapa aloittaa muutaman viikon (jo täyteen buukattu..) loma, kun lähtemällä parhaan ystävän kanssa ruisrockiin - luvassa on luultavasti tunnetusti menoa ja meininkiä, sillä tällaiselta parivaljakolta ei sitä energiaa tule puuttumaan :-D  Éli, nautitaan tänään ja palataan huomenna takaisin ruotuun & ojennukseen! wuhuuuwuhuuu!!

RUISROCK LIPPUA?

En tiedä mitään raivostuttavampaa, kuin facebookin ''Se tunne, kun...'' tilapäivitykset, mutta tässä kohtaa aion hyvällä omatunnolla käyttää samaa kulunutta fraasia omassa blogissani. Se tunne, kun luulet tililläsi olevan ne kuuluisat 3e mutta ottomaatilla käydessäsi huomaat palkan tulleen. Meikäläinenkin joutui pari kertaa hieraisemaan silmiään ja katsomaan uudestaan, että pitikö tilanne oikeasti paikkaansa. Kaksi kuukautta kun on elänyt enemmän tai vähemmän muiden avustuksella, tuntuu palkkapäivä oikein lottovoitolta. Paha vaan, että kyseisen asian huomasin ollessani kauppakeskus Myllyssä, sillä ei aikaakaan kun meikäläinen oli singonnut kaupasta toiseen ja ostanut hieman uusia (ihania!!) vaatteita. Loput pitääkin säästää täysikään, sillä viikon päästä sitä rahantuloa kun ei sitten enää millään voi estää..

No, vaikka tässä palkkapäivästä saatiinkin iloa, on aika palata takaisin opiskelijabudjettiin ja kysäistä, että mikäli jollakulla on ruisrockin perjantai lippua myydä/vuokrata/antaa/lainata - niin ottakaahan allekirjoittaneeseen yhteyttä! Mun tarviis sellanen jostain saada, mieluiten muualta kun lippukaupasta (eli siis halvemmalla). Kyseisiä lippuja kun jokavuos tuntuu jollain jäävän ylimääräiseksi, niin nyt sinä saisit sen huolistasi pois ja meikäläinen olisi naama messingillä kyseisen asian vuoksi. Ota suoraan yhteyttä minuun puhelimitse, facebookin kautta, tai jättämällä tietosi mun kommenttiboksiin niin soitan perään. Mikäli jätät puhelinnumerosi, niin poistan kommentin sen nähtyäni! =) Kiitos!

tahdon vain kaiken tai ei mitään ja sen kaiken minä sinussa nään

Voisin kirjoittaa raamatun pituisen tekstin suuresta onnesta, pienistä teoista ja onnellisista tapahtumista, mutta taidan olla kiero ja jättää asioiden oivaltamisen teidän lukioiden murheeksi. Tässä on meinaan niin kaveripiirissä kuin itsellänikin sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä, mutta vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että palaset loksahtelee oikeille paikoilleen. Jopa meikäläinen, joka on elänyt eräänlaisen tunteen ympäröimänä ja ''sidottuna'', alan vapautumaan kokonaisvaltaisesti kesän rientoihin ja hölläämään otetta arjesta. Päivät kuluvat kuin siivillä ja on aivan mahdottoman ihanaa todistaa oikeasti, että onnelliset tapahtumat sekoittuvat arkeen, kun niitä itse on valmis tekemään - eikä vain odottele tulevaa. Elämän lankana onkin hyvä muistaa, että saavuttaakseen mahdottomiakin asioita, pitää niiden eteen olla myös itse aktiivinen. Onni, urheilijan vartalo, menestys valitsemallani uralla, rakkaus, lottovoitto.. Ei sellaiset asiat tule ketään meistä kotoa hakemaan. Joten miksi helkkarissa enää kukaan odottelisi sen enempää tulevaisuuden tapahtumia, kun päivä päivältä voimme itse omilla teoillamme vaikuttaa asioihin. Treenataan, kasvatetaan menestyksen nälkää, avataan sydän läheisille ja nauretaan vatsamme pohjasta päivittäin, sillä mä en ainakaan enään laske päiviä johonkin suurempaan tapahtumaan, vaan elän hetkessä, tässä ja nyt!

Riemukasta alkavaa viikkoa kaikille

olen siellä missä tarvitaan, en koskaan tiellä jos niin sanot vaan, katson synkeänä huomiseen enkä puutu sinun juomiseen

Näistä päivistä pitäisi kai osata nauttia, mutta mua suorastaan alkaa vähän turhauttamaan tämä sisällä istuminen. Koko viikonloppu on ollut kalenterin puolesta tyhjänä ja laiskuus on iskenyt pahemman kerran. Viime yönä tuli nukuttuakin niin huonosti, että tähän päivään aloin heräämään vasta muutama tunti sitten. Päivän aikana ei ole sattunut eikä tapahtunut, vaan olen katsonut elokuvia (mitä en normaalisti harrasta) ja kuunnellut rakkauslauluja. Ulkona on kokopäivän satanut vettä kuin aisaa ja olen ollut Mikon vahtina kotona yksin - eli toisinsanoen täältä ei ole päässyt edes mihinkään tuulettumaan. Illan mittaan koitin saada miljoonia töitä tehtyä koneella, mutta jotenkin ajatukset on niin jumissa ettei projektit ottaneet tuulta purjeisiinsa vaan kenties meni vain enemmän mönkään. No, kai se päivä tästä vielä paranee, kun muutama kaveri lupasi tulla käymään kahvilla ja jos sitä illalla (lue yöllä) ehtisi vielä lähteä hetkeksi liikenteeseen ja tuulettumaan.

Ehkä kuppi kahvia lisää pistää tämän tytön liikkeelle

BACK TO PÖRÖ

Joskus taisinkin kysellä mielipiteitä hiusmalleista ja ylläolevat kuvat kertovat, että mihin lopputulokseen päädyin! Ei oo millisiiliä, ei oo värinvaihtoa - vain 10cm ja risat pois pituudesta kun pidennykset lähti ja perus pörö-look on back. Marssisin meinaan kampaajalle täydellisin rokkitukka ajatuksin, kunnes pidennysten irtoessa yksi kerrallaan hiipi pelko persuksiin ja totesin, että ei tänään. Pitää vielä sittenkin miettiä, että haluanko olla pitkätukkainen vai perus millisiili late :-D Joten tälläistä tälläkertaa, jätä mielipiteesi kommenttina, sillä niitä haluan vastaanottaa!

Jatkan perjantai-iltaani hetken leväten ja sen jälkeen suuntaan isovanhempien mökille nauttimaan kesäillasta ja kortin peluusta, olkaahan vanhukset valmiina sillä mulla on pari ässää hihassa . Ihanaa viikonloppua jokaiselle

ALLE KAKSI VIIKKOA!

''When I was 5 years old, my mom always told me that happiness was the key to life. When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down "happy". They told me I didn't understand the assignment and I told them they didn't understand life."

Kesän aika tuntuu olevan yhtä odotusta, sillä 18v synttärit on lähempää kuin koskaan ja päivä kerrallaan on odotus pian palkittu! Ehkä hieman pelkäsin ennen kesän alkua, että kesäkuu menisi tunteja laskien, mutta luojankiitos jokainen päivä on kuitenkin ollut jollainlailla ikimuistoinen ja päivät ovat olleet kova sykkeistä menemistä eessuntaas. Ison plussan voisin antaa tämän kesän työpaikallenikin, sillä jokainen päivä erilaisten ihmisten kanssa on muistuttanut minua ihmisten erilaisuudesta, mutta silti samanarvoisesta arvokkuudesta. Päivä kerrallaan olen myös todennut, että tämä ala saattaisi olla lukemisen arvoinen suoritus, sillä urheilijan polkuhan tarvitsee aina myös sen vahvan B-vaihtoehdon? Ken tietää! Kaiken työskentelyn ohella olen pyrkinyt treenaamaan niin tunnollisesti kuin mahdollista. Hieman tuo jalkaleikkausoperaatio treenausta hidasti, mutta sai siellä punttisalilla yläkroppaa kuritettua vaikka jalka paketissa olikin. Pelkästään tälläisestä suorituksesta tulee hymy huulille, sillä vuosi sitten näihin aikoihin voinen väittää, että mikäli mistä syystä tahansa olisi sairaslomaa saatu, olisi siitä nautittu täysin siemauksin :-D Joten, askel kerrallaan asennetta vahvistetaan ja kuntotasoa nostetaan. Mainittakoon nyt vielä, että mä lähdin eilen polkupyörällä viemään muistitikkua Marikalle töihin ja meiltä kotoota sinne oli matkaa reippaasti yli 20km. Ilta menikin turussa polkien ja siitä sitten Marikan kyydissä puolilta öin takaisin kotiin. Kyllä siinä reilussa kolmessa tunnissa kerkee melkoisen lenkin fillarilla rutistaa. Mun teräspakarat on vielä jonakin päivänä kai kunnossa.

Mutta, jatketaan odottelua, enää 13 päivää täysi-ikään, perjantaina tukkatohtorille loihtimaan jotain ihan uutta ja tänään mun rakas ystävä Emma 18v! wuhuu miten tässä aika rientääkään!

Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki siitä

Minulla on aina ollut yksi toive, jonka toteuttaminen lienee mahdontonta. Olen aina ajatellut, että myös mahdottomista unelmista pitää pitää kiinni, jotta mahdottomuuskin tuntuisi mahdolliselta. Jos voisin, yhdistäisin siis kaikki laajat kaveripiirini yhdeksi suureksi porukaksi. Valitettavasti tiedän, että mielenkiinnon kohteita on yhtä monta kun kavereitakin - eikä jokaisen mielipiteet toisista ole kovinkaan positiivisia. Se aiheuttaa taas sen, että meikäläinen joutuu useasti ''valitsemaan'' kahden asian väliltä. Se on tylsää, sillä en luokittele ketään kaveria toista paremmaksi, vaan asetan jokaisen samalle viivalle.. Mutta, elämä on opettanut selvän rajan ystävän ja kaverin välille. Oikeita ystäviä voin luokitella itselleni vain muutaman.

En voi muuttaa itseäni miellyttääkseni jotakuta, sillä mikäli lähtisin aina muuttamaan itseäni muiden halujen mukaan, en olisi oma itseni. Enkä silloinkaan pystyisi miellyttämään kaikkia. Mutta onko oikeasti elämän tarkoitus se, että elämme miellyttääksemme ympärillä oleviamme? Ehkä juuri sen vuoksi minunkin on aika hetkeksi pysähtyä miettimään omia elämän asenteitani ja kenties ymmärtää se, kehen voin luottaa ja ketkä määrittelen oikeiksi ystäviksi. Oikeat ystävät hyväksyvät minut juuri tälläisenä, tukevat minua tehdyissä uravalinnoissa ja seisovat rinnalla, vaikka sontaa sataisi taivaalta. He ovat aidosti kiinnostuneita asioistani, eivätkä hauku minua lyttyyn kun selkäni käännän. Mikä parasta; myös minä olen tehnyt heille selväksi, että meikäläiselle voi soittaa mihen kellon aikaan tahansa - oli kyse sitten mistä tahansa. Liiallinen luottaminen on aina tuottanut hieman ongelmia, sillä mielestäni jokaiselle pitää antaa mahdollisuus näyttää miten pystyy olemaan merkityksellinen toisen elämään, mutta valitettavasti se on joskus hieman tuottanut minulle ongelmia. Ei kaikkien kanssa pysty vain olemaan ''paitaa ja peppua''.


Ja niinhän jo lapsesta saakka on ainakin minulle opetettu, ettei kaikista ihmisistä voi tykätä - eikä kaikki tykkää minusta. Se on asia, jonka kanssa pitää oppia elämään, mutta kuitenkin niin, että vastaan tullessa voi hymyssä suin toista tervehtiä. Lainatakseni edesmenneen mummini sanoja; ''mielummin laiha sopu kuin lihava riita''. Meikäläisenkin on aika oppia, ettei jokaisen kanssa kannata sopia suuria suunnitelmia, vaan on parempi olla luottamatta liikaa jokaiseen vastaantulijaan ja hieman tunnustella, minkälainen ystävyys saattaa kehittyä. Varmasti vain pelkkää hyvää, kun hieman antaa asioille aikaa .


ISO käsi kaikille ihanuuksille <3