@ CRAFTER

Mä myönnän, olen ollut viime aikoina maailman huonoin bloggaaja, mut syyt on todella painavia; blogi takkuilee koneella (virhe julkaisussa tms?), en ole ehtinyt istahtamaan alas kokoomaan tunteitani & asioiden ulostuottaminen tuottaa ongelmia ja sen semmoista! Tässä ollaan meinaan juuri reissun päällä matkalla kauden ensimmäisiin ajoharjoitteluihin, sillä kilpuri saatiin ikävän kaadon jälkeen vihdoin pakettiin ja matka jatkuu lauantaina Rantarallin merkeissä. Vihdoinkin tuntuu taas siltä, että hommat rullaa niinkuin pitäisikin, monen työn tulos alkaa näkymään ja mä olen vaan niin happyhappyhappy!!! ::-) treenit, koulu, nuottiharjoittelu.. Kaikki maistuukin taas aivan parhaalta, siltä elämältä juuri mitä haluankin päivittäin toteuttaa. Unohtamatta tietenkään, että taas kaikki tuntuu helpommalta ja tuloksia kokee itsekin treenatessa.

Olo on kuin voittajalla, ja voittajat saavat epämieluisatkin asiat tuntuman mielekkäiltä!

Näillä fiiliksillä jatketaan tätä päivää ja matkantekoa!

PALUU ARKEEN

Ilman ajatusta, tuhansia tunteita kantaen, päätin kirjoittaa omanlaisen blogipäivityksen, unohdan kaikki opitut kirjoitusvinkit ja kirjoitan vain sen, mitä mieleni tekee. Sillä ajatuksia on mielessä, mutta ulostuottaminen tuottaakin hieman enemmän ongelmaa. Mistä pitää aloittaa, mistä minun pitäisi kertoa, saanko kertoa kaiken minkä haluan?

Vasta hetki siitä, kun itku silmässä pakkailin kesän kimpsut ja kampsut yhteen pakettiin ja vedin töpselit pois seinästä kotoota. Nyt, samoilla fiiliksillä, puran viimeisiä kesän muistoja ja ripottelen synttärilahjaksi saatuja ihania lahjoja ympäri kotiani muistuttamaan, että vaikka kilometrejä on välissä - ovat ystävät silti lähelläni. Jännä, miten kesän aikana todellisesti avasin silmäni kaikelle sille arvokkuudelle, jonka vuoden aikana ehdin ehkä jopa ''turruttaa'' kiireiden alle ja annoin elämäni tärkeimmän asian pakkautua pinon alimmaiseksi. Opetuksena vain minulle; en tee sitä toiste. Sillä vaikka kuinka elämässä olisi menestyksen nälkäinen ja halukas valloittamaan maailmaa, on muistettava pitää yhtä myös elämäsi tärkeimpien ihmisten kanssa. Loppujen lopuksi juuri he ovat niitä ihmisiä, jotka tekevät mahdottomatkin asiat mahdollisiksi - juuri sinun kanssasi.

Tämä päivä on kuin lipunut ohitseni, vaikka aamusta asti on skarppina oltu koulun penkillä ja iltapäivällä piti hoitaa ''niinpaljonasioita''. Paskanmarjat, koska meikäläinen tarttui vain pölyhuiskaan kotiin päädyttyään ja odotteli puhelimen ääressä soittoa omalta rakkaaltaan. Ulkoilmakaan ei sen enempää houkuta, vaan suorastaan pakottaa käpertymään viltin alle juomaan teetä ja muistamaan teitä lukijoita pienellä otteella viimeaikaisista tapahtumista ja myllerryksistä elämässäni. Jos vain tietäisin mistä aloittaisin, olisi tekstin kirjoittaminenkin helpompaa. Niin paljon on kaikkea mullistavaa ehtinyt kuukauden aikana tapahtumaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi; elämä on niin supersiistiä muistoilta, mä oon ihan lemmenlumoissa ja valmiina kiireistäkin kiireisempään syksyyn 

Kesä oli ja meni taas nopeammin kuin koskaan. Kaikenkaikkiaan päiviini mahtui otsahiessa työntekoa, hieman hikisempää treenaamista ja roikkumista kylillä. Loppukesästä rattoputki otti hieman enemmän otetta ja olihan se pakko kurnuttaa autolla menemään vasten yötä ja nauttia elämäni ensimmäisistä siviilissä ajetuista kilometreistä. Kilometrit vei mukanaan ja jonkinverran kotimaatakin tuli nähtyä. Kaiken tämän ohella päätin päättää kesäni yhteen huippuhetkeen; MM-rallien työsarkaan. Pitkiä päiviä, mahtaviin ihmisiin tutustumista, oman kullan kainalosta heräämistä ja jännäämistä tuloksia odotellessa. 2viikon työputki meni nopeammin kuin halusinkaan ja tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen iki-ihana koulupäivä takana - 187 aamua edessä. Wihii!

Tunteiden kirjo oli kattavampi kuin sateenkaaren värit kesän aikana, sillä täydestä onnesta saattoi elämä heittää kerralla häränpyllyä ja välillä seinät kaatuivat totaali päälleni. Kesän aikana on joutunut oppimaan ottamaan enemmän vastuuta kuin koskaan ennen ja ymmärtämään sen, että vaikka miten hyvä ystävä sitä koskaan haluaisi ollakkaan, ei välttämättä kemiat vain kahden ihmisen välillä toimi. Välillä sain toimia myös terapeuttina niin parisuhde- kuin kaveriasioiden välillä. Monta kokemusta rikkaampana voinen todeta, että loppujen lopuksi kaikki asiat ja palaset ovat tuntuneet loksahtavan paikoilleen ja kaikenkaikkiaan hommat on ollu hallussa. Mitäpä sitä enää siis menneitä muistelemaan.

Nyt, syksyn ollessa ovella ja ilmojen viiletessä, on aika jättää lomalaisen elkeet menneeseen ja kerätä selkärangasta uudet motivaation lähteet uuteen lukukauteen. Alkukesän hyvä treenimäärä sai hieman takapakkia tämän kahden viikon työsaran vuoksi, mutta suuntahan on siis vain ylöspäin - nyt on taas miljoona hyvää syytä laittaa ruho liikkeelle ja tehdä tästäkin vuodesta parempi harjoitusten puolesta!

Kiitos kaikille kesästä. Mulla on mahtavia muistoja, suuria tunteita ja itku herkässä kaikkea kivaa ajatellessa. Asioita, jotka tsemppaa uskomattomissa hetkissä.
puss och kram, sintti

SEURAAVAT KAKSI VIIKKOA, MATKIN NAANTALIN AURINKOA

Minäkin saa tällä hetkellä puhallella hetken aikaa nollia, sillä tulin juuri kotiin viimeiseltä ohjaaja työpäivältäni. Nyt olisi lupa lomailla pari viikkoa ja nauttia kesän antimista ja jännittää vielä muutaman päivän ennen omia synttäreitäni! Menneet 5vkoa on olleet mitä parhaimpia, sillä ei päivääkään hymyilemättä tai muuten nauttimatta työn askareiden parissa. Ihan mahtavat viikot on vietetty erilaisten ohjattavien parissa, oppien lisää erilaisten ihmisten arvostuksesta ja saanen kokea sen tunteen, kun pieni lapsi tarraa käteesi todeten sinun oleva vain ihana, tai kun arjen askareissa apua tarvitseva nuori huomaakin pienen yksinkertaisen murheen olevan nujerrettavissa ilman apulaisensa apua. Kyllä vaan kotiintullessa on ollut onnellinen, mutta tietysti myös hieman väsynyt, sillä päivät ovat olleet työntäyteisiä. Iso kiitos kuitenkin myös ihanille työkavereilleni ja eritoten, kaikille ohjattaville! Muutaman viikon lomailun jälkeen jatketaan työntekoa Neste Oil Rallissa Jyväskylässä, katotaan minkälainen ''jokapaikanhöylä'' pesti meikäläiselle langetetaan, mutta uskoisin, että siitäkin tulee enemmän kuin mahtavaa. Ainakin koko kesä kyseisen pestin alkamista on odotettu.

Mutta mikäpä sen parempi tapa aloittaa muutaman viikon (jo täyteen buukattu..) loma, kun lähtemällä parhaan ystävän kanssa ruisrockiin - luvassa on luultavasti tunnetusti menoa ja meininkiä, sillä tällaiselta parivaljakolta ei sitä energiaa tule puuttumaan :-D  Éli, nautitaan tänään ja palataan huomenna takaisin ruotuun & ojennukseen! wuhuuuwuhuuu!!

RUISROCK LIPPUA?

En tiedä mitään raivostuttavampaa, kuin facebookin ''Se tunne, kun...'' tilapäivitykset, mutta tässä kohtaa aion hyvällä omatunnolla käyttää samaa kulunutta fraasia omassa blogissani. Se tunne, kun luulet tililläsi olevan ne kuuluisat 3e mutta ottomaatilla käydessäsi huomaat palkan tulleen. Meikäläinenkin joutui pari kertaa hieraisemaan silmiään ja katsomaan uudestaan, että pitikö tilanne oikeasti paikkaansa. Kaksi kuukautta kun on elänyt enemmän tai vähemmän muiden avustuksella, tuntuu palkkapäivä oikein lottovoitolta. Paha vaan, että kyseisen asian huomasin ollessani kauppakeskus Myllyssä, sillä ei aikaakaan kun meikäläinen oli singonnut kaupasta toiseen ja ostanut hieman uusia (ihania!!) vaatteita. Loput pitääkin säästää täysikään, sillä viikon päästä sitä rahantuloa kun ei sitten enää millään voi estää..

No, vaikka tässä palkkapäivästä saatiinkin iloa, on aika palata takaisin opiskelijabudjettiin ja kysäistä, että mikäli jollakulla on ruisrockin perjantai lippua myydä/vuokrata/antaa/lainata - niin ottakaahan allekirjoittaneeseen yhteyttä! Mun tarviis sellanen jostain saada, mieluiten muualta kun lippukaupasta (eli siis halvemmalla). Kyseisiä lippuja kun jokavuos tuntuu jollain jäävän ylimääräiseksi, niin nyt sinä saisit sen huolistasi pois ja meikäläinen olisi naama messingillä kyseisen asian vuoksi. Ota suoraan yhteyttä minuun puhelimitse, facebookin kautta, tai jättämällä tietosi mun kommenttiboksiin niin soitan perään. Mikäli jätät puhelinnumerosi, niin poistan kommentin sen nähtyäni! =) Kiitos!

tahdon vain kaiken tai ei mitään ja sen kaiken minä sinussa nään

Voisin kirjoittaa raamatun pituisen tekstin suuresta onnesta, pienistä teoista ja onnellisista tapahtumista, mutta taidan olla kiero ja jättää asioiden oivaltamisen teidän lukioiden murheeksi. Tässä on meinaan niin kaveripiirissä kuin itsellänikin sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä, mutta vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että palaset loksahtelee oikeille paikoilleen. Jopa meikäläinen, joka on elänyt eräänlaisen tunteen ympäröimänä ja ''sidottuna'', alan vapautumaan kokonaisvaltaisesti kesän rientoihin ja hölläämään otetta arjesta. Päivät kuluvat kuin siivillä ja on aivan mahdottoman ihanaa todistaa oikeasti, että onnelliset tapahtumat sekoittuvat arkeen, kun niitä itse on valmis tekemään - eikä vain odottele tulevaa. Elämän lankana onkin hyvä muistaa, että saavuttaakseen mahdottomiakin asioita, pitää niiden eteen olla myös itse aktiivinen. Onni, urheilijan vartalo, menestys valitsemallani uralla, rakkaus, lottovoitto.. Ei sellaiset asiat tule ketään meistä kotoa hakemaan. Joten miksi helkkarissa enää kukaan odottelisi sen enempää tulevaisuuden tapahtumia, kun päivä päivältä voimme itse omilla teoillamme vaikuttaa asioihin. Treenataan, kasvatetaan menestyksen nälkää, avataan sydän läheisille ja nauretaan vatsamme pohjasta päivittäin, sillä mä en ainakaan enään laske päiviä johonkin suurempaan tapahtumaan, vaan elän hetkessä, tässä ja nyt!

Riemukasta alkavaa viikkoa kaikille

olen siellä missä tarvitaan, en koskaan tiellä jos niin sanot vaan, katson synkeänä huomiseen enkä puutu sinun juomiseen

Näistä päivistä pitäisi kai osata nauttia, mutta mua suorastaan alkaa vähän turhauttamaan tämä sisällä istuminen. Koko viikonloppu on ollut kalenterin puolesta tyhjänä ja laiskuus on iskenyt pahemman kerran. Viime yönä tuli nukuttuakin niin huonosti, että tähän päivään aloin heräämään vasta muutama tunti sitten. Päivän aikana ei ole sattunut eikä tapahtunut, vaan olen katsonut elokuvia (mitä en normaalisti harrasta) ja kuunnellut rakkauslauluja. Ulkona on kokopäivän satanut vettä kuin aisaa ja olen ollut Mikon vahtina kotona yksin - eli toisinsanoen täältä ei ole päässyt edes mihinkään tuulettumaan. Illan mittaan koitin saada miljoonia töitä tehtyä koneella, mutta jotenkin ajatukset on niin jumissa ettei projektit ottaneet tuulta purjeisiinsa vaan kenties meni vain enemmän mönkään. No, kai se päivä tästä vielä paranee, kun muutama kaveri lupasi tulla käymään kahvilla ja jos sitä illalla (lue yöllä) ehtisi vielä lähteä hetkeksi liikenteeseen ja tuulettumaan.

Ehkä kuppi kahvia lisää pistää tämän tytön liikkeelle

BACK TO PÖRÖ

Joskus taisinkin kysellä mielipiteitä hiusmalleista ja ylläolevat kuvat kertovat, että mihin lopputulokseen päädyin! Ei oo millisiiliä, ei oo värinvaihtoa - vain 10cm ja risat pois pituudesta kun pidennykset lähti ja perus pörö-look on back. Marssisin meinaan kampaajalle täydellisin rokkitukka ajatuksin, kunnes pidennysten irtoessa yksi kerrallaan hiipi pelko persuksiin ja totesin, että ei tänään. Pitää vielä sittenkin miettiä, että haluanko olla pitkätukkainen vai perus millisiili late :-D Joten tälläistä tälläkertaa, jätä mielipiteesi kommenttina, sillä niitä haluan vastaanottaa!

Jatkan perjantai-iltaani hetken leväten ja sen jälkeen suuntaan isovanhempien mökille nauttimaan kesäillasta ja kortin peluusta, olkaahan vanhukset valmiina sillä mulla on pari ässää hihassa . Ihanaa viikonloppua jokaiselle