uutta tuulta elämään

Aina välillä on hyvä pistää elämän perusasiat tärkeysjärjestykseen ja lista ykkösenä on ainakin itselläni ollut jos jonkin aikaan ne ystävät. On maailman mahtavin tunne, kun tietää että on joku joka oikeasti välittää ja hän näyttää sen. Oli kyse homehtuneesta juustosta jääkaapissa tai kusipäisestä jätkästä - tietää, että voi soittaa oikealle ystävälle ja purkaa kaikki tunteensa. Oikean ystävän ei välttämättä tarvitse sanoa sanaakaan lohduttavaa tekstiä takaisin, vaan pelkästään hänen läsnäolo riittää korjaamaan tilanteen. Ja mikäpä myöskään sen parempaa, kun tietää, että itse voi olla oikea ystävälle sille jollekkin!

Mutta joskus huomaa, kuinka muuttuneen elämäntilanteen jälkeen se kauan pitämä ''oikea ystävä'' saattaa muuttua mitä ihmeellisemmäksi persoonaksi ja tiet erkanevat. Joskus ajaudumme elämässä tapahtumiin, jossa järjen äänellä ei ole mitään tekemistä ja oikea ratkaisu on kuunnella sydäntään. On hyvä pitää mielessä, että aina emme pysty miellyttämään kaikkia. Asiat saattavat koskettaa ystävääsi, mutta realistisesti ajateltuna tässäkin vaiheessa voisin esittää kysymyksen; että millä ihmeen ilmeellä? Tiedän, että myös ystäväni olisi tässä vaiheessa kuunnellut sydäntään - ja minä itse olisin tukenut häntä, en kääntänyt selkääni. Mitä siinä sitten kuuluu tehdä, kun kuulee pelkkää paskanjauhantaa kyliltä? Oikeat ystävät pystyvät puhumaan asioita, kasvotusten. Heidän ei tarvitse ilmaista mielipiteitään muiden ihmisten kautta. Heidän ei myöskään tarvise esittää toisen edessä ystävää, vaan voivat olla niitä oikeasti. Miksi kukaan edes oikeasti jaksaa esittää toiselle ystävää?

Jos aina haluamme vain miellyttää toisia, emme tule koskaan elämään omaa elämäämme. En tarkoita, etteikö ystäviä pitäisi joissain asioissa kuunnellakkin, mutta tärkeintä on muistaa kuunnella omaa sydäntäkin. Jos olemme tottuneet luottamaan kaverin mielipiteeseen, tulee tulevaisuudessa ongelmia. Kaverikos se siinä alttarillakin tulee puolestasi vastaamaan ''Tahdon'' ? Tuskinpa sentään. Jos pyrkimys on miellyttää toisia ja stressinä pukkaa vielä tulevaisuuden suunnitelmat, näyttää melko pimeältä koko tulevaisuus. Aika usein jämähdämme menneeseen ja unohdamme elää elämäämme kuin viimeistä päivää. Täytyy uskaltaa kääntää sivua ja jatkaa uudella ponnistuksella kohti tulevaisuuteen. Se saattaa myös palkita, enemmän kuin uskotkaan. Siinä sivussa itse huomasin, ketkä ovatkaan niitä aitoja ystäviä - ja ketkä niitä, jotka vain esittävät.

Tikulla silmään sitä, joka menneitä muistelee ja uutta potkua elämälle. Jokainen päivä pitäisi elää niinkuin se olisi viimeinen, ei unohdeta sitä. Muutoksen tuulet tekevät ihmeitä näin harmaassa syksyssä ja itse myönnän, että hyvää on tehnyt! Eipä ole pitkän aikaan hirveän stressin ja paineen alla silti hymyilyttänyt näin kamalasti :) !