Ennen kuin ryhdyt arvostelemaan jotakuta, kulje ensin kilometri hänen kengissään. Sitten kun ryhdyt arvostelemaan häntä, oletkin jo kilometrin päässä - ja sinulla on hänen kenkänsä.

Yhdessä vaiheessa elämää mulla oli tapana kerätä pientä stressiä tästä blogistakin, koska ajattelin, että ''mun on pakko kirjoittaa jos joku sattuu lukemaan.'' Unohdin täysin, että se tässä koko touhussa on ihaninta; että tää on ihan vapaaehtoista. Niinkuin muutenkin harrastusten pitäisi ollakkin. Ei mulla oo ketään raipan kanssa huutamassa korvan vieressä, että ''mene ja kirjoita, punttaa ja harrasta''. Nämä on niitä mun omia valintoja, niitä mitä mä teen suu hymyssä vaikka kivan päivän päätteeksi joku olisikin kommentoinu tänne täyttä sontaa. Jos mun tekee mieli kirjoittaa tänne päivästäni, mielipiteistäni taikka muuten vain liirumlaarumia, niin myöskin teen sen. Te lukijat päätätte, luetteko tekstin vai ette. Rumasti mutta totuudenmukaisesti sanottu; se ei ole minun ongelmani jollei teksti miellytä.

Mutta sitähän se elämä muutenkin on. Pelkkiä pieniä & suuria valintoja, joita jokainen pyrkii tekemään oman maun mukaan. Näin 16v kokemuksella voin kertoa, että olipa päätöksesi minkäläinen niin kaikkia et voi kerralla miellyttää. Eikä sinun edes kuulu! Eipä siinä muilla ole urputtamista, jollei toisen valinnat tulevaisuuden suhteen miellytä. Kuinka kroonista se onkaan; mutta joskus päätökset on tehtävä vain itseään varten. Kun sydän ja järki vielä loksahtavat samoille raiteille, niin vahvoilla mennään. Kaikenlaisten mielistelijöiden, jotka elävät vain ns. toisten hyväksi, elämä tuntuu kusahtavan omaan nilkkaan jossain vaiheessa.

Tässä kohtaa vedän pitkää negatiivista miinusta omaan otsaani. Olen huomannut, kuinka suunnittelen tulevaisuuttani asenteella, että sen pitäisi kaikkia miellyttää ja kukaan ei saa sanoa minulle vastasanaa. Muttakun joku läheisistäni kertoo muutosta etelänavalle taikka 30km päähän, minusta tuntuu hirveän pahalle. Että hän jättää minut enkä enää ikinä näkisi häntä. Kasvatan paniikkia enemmän vain omassa pienessä päässäni. Unohdan kaikki omat suunnitelmani ja toivoisin vain voivani käskeä läheisen pitää nuppinsa kiinne ja lopettaa haaveilut. En voi tehdä niin. Minäkin haluan jatkossa kannustaa kaikkia toteuttamaan haaveitaan ja elämään elämäänsä täysillä! Vaikka muutto kauas olisikin edessä, niin aina kohtalo puuttuu peliin, näemme kyllä vaikka kilometrejä olisi välissä.
Niinhän sitä sanotaan, että ystävät ovat kuin tähdet. Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan tuolla jossain.

muut neuvovat luopumaan unelmistasi, ystävät toteuttavat niitä kanssasi