vähän itkin kai, kun pakkailin

Eilen oli varmaan meikäläisellä niitä päiviä, jotka toiset ovat viettäneet kesäkuun alussa. Mä kävin leikkauttamassa kesätukan (se siitä kasvatusprojektista) ja illalla oltiin vielä uimassa, niin että talviturkkikin tuli heitettyä!

Päätin eilen illalla, että tämä lauantai pyhitetään pelkästään asioiden hoitamiseen: tekemättömät ja tehtävät asiat tulee olla hoidettuna iltaan mennessä, jotta aikaa jäisi vielä ystävien seurasta nauttimiseen ja etenkin; stressaamattomaan minätilaan.
Muutto alkaa meinaa painamaan myös meikäläisen makuhermoja fyysisesti. Viikon pääsärky ja huippaus taitavat olla merkki siitä, että asiat kannattaa hoitaa aikanaan ja jättää se stressaaminen kokonaan pois elämästä. Koko heinäkuu on ollut eräänlaista jossittelua ja jaarittelua, ''pitäis pitäis ja pitäis'' hokemista - mutta silti ilman minkäänlaista saavuttamista.
Sen vuoksi aika napata itseään niskasta kiinni ja kuluttaa tämän päivän tunnit hyödyllisesti.

Karkeella kielenkäytöllä sanottuna; istun muuttohelvetin keskellä. Ympärilläni on lipastoja ja laatikoita jotka ammottavat tyhjyydellään ja keskellä lattiaa on muovilaatikoita, roskapusseja ja jätesäkkejä. Hyllyllä olleet valokuvat ja pokaalit ovat päässeet muuttokuormaan menevään laatikkoon, kun taas ylimääräset levyt ja rojut lojuvat tänne kotiin jäävien tavaroiden joukossa. Olo alkaa olemaan aika turhautunut raijaamisen kanssa, mutta supertyytyväinen silti siihen, että maanantaina tehään vimppa muuttokuorma kuljetus keskisuomeen ja sitten saa reissata huoletta seuraavat pari viikkoa ennen koulun alkua!

Kun ensimmäinen muuttokuorma oli tehty, jäi jännityksenikin sen kuorman mukana jämsänkoskelle odottamaan tuloani. Kun saa itse sisustaa, ostella, järjestellä ja siivota sitä omaa tulevaa kotia, sitä innostuu yhä enemmän! Mä olen kertakaikkisesti korviani myöten rakastunut asuntooni, vaikka vähän tapetti jostain seinästä repsottikin ja keittiön apupöydälle oli pinttynyt likaa entisen asustelijan toimesta. Mitä sitten? Ne ovat kaikki neliöt omilla elementeillään meikäläisen kotia :-)

'' Paras lääke turhaan ahdistukseen on nauttia hetkestä. Pyri olemaan onnellinen siitä, mitä sinulla on juuri nyt, äläkä haikaile puuttuvan perään. Todennäköisesti et jää yhtään mistään paitsi. Päinvastoin. ''

Että näillä mennään, omalla tavallaan intoa piukassa, mutta välillä hymy hyytyy kun joutuu jättämään sydänkäpysensä 300km päähän, mutta onneksi viikonloppuisin pääsee tulemaan tänne kattomaan että mestat on kunnossa! Nyt jatkamaan hommia, jotta illalla olisi mahdollisuus vielä hetken nauttia näiden kylien menomestoista. Hauskaa lauantaita!