torstai 10. tammikuuta 2013

Älä uneksi elämääsi, vaan elä unelmaasi!














Kiitettävän lyhyt otsikko kuvaa kulunutta viikkoani. Mikäpä parempaa kuin pakata etelässä kimpsut ja kampsut kyytiin ja asettaa nokka kohti pohjoista. Edes ikuisuudelta kuulostava ajomatka ei tuntunut pahalta, vaan eteni nopeasti näpräten puhelinta, surffaten netissä ja jauhaten purukumia. Nykyajan teknologia on pelastanut meikäläisen monen monta reissua.

Perille päästyä meitä odotti juuri se, minkä arvasin; hyvään valmennusporukkaan kuuluu hyvät valmentajat, innokkaat oppijat ja loistava huoltopoppoo. Lunta, sopivasti pakkasta ja piikkirenkaat esiin. Harjoittelupaikat ovat aivan mielettömän upeita; on tilaa ja mahdollisuus tyrkätä limitillä ja oikeasti kokeilla omia rajojaan. Todeta myöskin se, ettei vastaheitto v-autolla risteykseen lähestyessä välttämättä ole nopein ja ulostulo jää tällätavoin nollaksi.

Erinäköisten ajokilometrien jälkeen ehtisi tapahtua paljon muutakin. Aamulenkit aamuvarhain, kaksi ihka elävää poroa, maatilan yhteiset illalliset ja lämmittelyt kodassa sulatti tämän likan sydämen. Nuotituksessa ja siirtymillä piti oikein todenteolla ihastella tunturin kauneutta ja ollaan Reetan kanssa muutenkin kirjaimellisesti varsinaisia ikkuna ihastelijoita. Jollei oo sympaattisia taloja, niin sitten on upeet maisemat. Kaikki käy mitä ihastella! Kaiken toiminnan ja toteuttamisen yhteydessä jostain saattaa yhtäkkiä kuulua ''aeva mielevikast läpändeerii! Saa käyttää, mut ei ol pakko!''. Jollei muuten, niin mun ja Retukan kyydissä saattaa hymy nousta huulille totisellakin matkustajalla. ''ÄN, YY.. Eiku! 5,4,3,2,1.. AJA! hihihihi..''

Näin kuin kulutin viikkoni, todellakin asioita pohtien ja teknillisesti ajoon panostaen; kokonaisuudessa jäätiin plussan puolelle vahvasti. Peilinkotelo on jossain puun viereisessä penkassa, vaikka luulin sen lentäneen pakalla seisseen ''kuvaajan'' päähän. Mutta muuten on autokin ehjänä trailerissa. Varpaat alkaa sulamaan viikon jäljiltä ja hieman uni painaa monen päivän puuhastelun ja aikaisten aamujen jäljiltä. Vaikka olisin voinut jäädä pohjoiseen vielä pitkäksikin aikaa, on kiva päästä taas kotiinkin. Etelään tsekkailemaan loskaa ja ensiviikolla oma sänky, oma koti ja tutut treenitiet.

Ja jollei muuta, niin oman kullan kainaloon.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti