yksinään ei kukaan maailmaa valloita

Odottelen innoissani huomista päivää taas, kun pääsee isoäidin eli lyhyemmin sanottuna MAMIN kanssa shoppailemaan ja syömään hyvin ja kaikkea kivaa! Mun mielestä isovanhemmat on kyllä elämän tärkeimpiä ihmisiä, mikäpä sen ihanampaa kun käydä hyvässä seurassa ottamassa kulttuuritietoiskuja teatterissa ja maistelemassa kuohareita, yleensä iltaan kuuluu myös todella maittava ateria ja hauskaset jutut.
Oma luottamukseni isovanhempiin on ihan horjumaton ja arvostus ihan kohdillaan.
Ai että mä sitten rakastan niitä vanhuudenhöppäniä ! :)

Kaupungilla kävellessäni totesin vaan itsekseni, että jokainen vastaantulijalta saatu hymy piristää kummasti tuiskeen ja kylmyyden keskellä. Joten, mikseipä jokainen kohotettaisiin ystävän mieltä ja jaettaisiin sitä suoraa sydämestä tulevaa hymyä myös tuntemattomillekin vastaantulijoille!

muistot pakataan roskasäkkiin

Nää koeviikot on hirvittävän hyödyllisiä, selvästi! Koska mua ei toi lukeminen kiinnosta pätkän vertaan, tulee ainakin hommia tehtyä kotona.  Jätesäkillinen vaatteita lähti eilen kirppikselle ja tänään heitin saman verran röhniä pois nurkista! Tällä hetkellä mulla ei oo laatikoissa enää mitään ylimäärästä, koska heitin kaiken ihan raa’asti pois. Nyt mulla on aika iso ongelma erilaisten heppakirjojen ja lehtien kanssa, että jos jotakuta kultasta ihmistä vaan kiinnostaa niin mun luota sais tulla hakemaan kerran luettuja oopuksia!
Eikä tarvii maksaa yhtään mitään, mä oon enemmän onnellinen kun pääsen eroon noista.

Mut  tosiaan, vaikka hyötytyöt tehty niin se historia odottaa edelleen!

normipäivä

Ihanan lyhyen koulupäivän jälkeen oli kiva tulla kotiin, koska postista tullut H&M:n paketti sisälsi kaikkea kivaa mulle! Lisää vaatteita on luvassa ensikuussa, mutta eniten odotinkin paketin mukana tullutta takkia. Vähän se ehkä oli pettymys, en olekaan varma, että onko tollainen pitkä takki ollenkaan mun juttu? Meikäläisen pituuskäyrä ei meinaa hipoa korkeuksilla, joten pitkä takki saa minut näyttämään entistä lyhyemmältä. Toisaalta mun mielestä toi karvareunus hupussa ja takin lämpöisyys on tosi kiva!
Kommentteja voi pistää poksiin, että lähteekö takki palautukseen vai pidänkö?

Mulla piti olla todella toiminnallinen päivä tänään, mut kuinka kävikään. Kotiin tullessani joskus klo 12:30 juotiin Matin kanssa kahvit, mä peilailin tota takkia, ja kun Matti lähti töihin niin aloin lukemaan. Sen vertaa kiinnostava koulukirja tuntui olevan, että havahtusin klo 16 hereille sohvalta. Mun koko päivä meni ihan mönjäksi!
Pannullinen kahvia ja pieni happihyppely ulkona sai vähän energiaa, että tuli sitten vähän luettua. Mikolle tuli pari kaveria kylään, niin koko kämppä oli aivan täynnä iloa ja energiaa ja pianoa hakattiin, leluja heiteltiin ja himmeetä huutoa :-D Että se siitä lukemisesta!

Mutta nyt alkaa pikku hiljaan rauhoittumaan tämä meno täällä kotona, joten taidan siirtyä takaisin kirjojen ääreen. Tsau!

sä taioit musta esiin sen paremman ihmisen

Ettei kukaan pääsisi uskomaan, että olen hautautunut maassa vallitsevan lumikerroksen alle, täytynee joskus vähän päivitellä tätä omaa blogia! Kyse ei siis ole ettenkö muistaisi teitä lukijoita, vaan pelkästään siitä että meikäläisen hymy on koko aika taas pilvissä ja menovauhti täysin plussan puolella, joten hidastaminen koneen äärelle on myöskin melko tuskasta. Kesän päättyminen toi mukanaan jonkinlaista kaamosmasennusta, mutta jahka lumi tuli maahan niin syntyi myös tähän pimatsuun lisää potkua!
Kylien hurjat liukkaankelin kuskit hokevat, että ’’taivaalta sataa hevosvoimia’’, mutta näyttää voimat osuvan myös ihmisten pinnan alle, eikä vain konepellin alle. Tietysti tässä myös itselläkin tekisi mieli päästä kurvailemaan taas golffilla tuhatta ja sataa.

Talven tuloon suhtauduttiin melko varauksella, mutta meikäläinen on melko pitkän plussa listan kerännyt koko vuodenajasta. Mikä sen ihanampaa, kuin:

            - harrastaa talviurheilulajeja
            - syödä makeisia hyvällä omatunnolla talven kunniaksi
            - käpertyä rakkaan ihmisen kainaloon ja nauttia siitä lämmöstä
            - kietoa kilometrin verran kaulahuivia kaulaan
            - juoda kahvia, teetä ja kaakaota valittamatta, että on liian kuumaa
            - piristyä kummasti kirpsakassa pakkasessa aamutuimaan juostessa pysäkille
            - liippailla kylillä HEHEH

Ensilumen tulo tuntuu pistävän kaikki (iloisen) sekaiseksi, koska myös perheessämme kaivettiin mönkijät ja pulkat esiin, sekä alettiin remppamaan keittiötä sekä saunaa.  Joulun tulosta ei mukamas oteta stressiä , mutta silti kaikki miettivät päänsä puhki joululahja ideoita, ELI JOS jollain on vinkkejä mitä ostaa maailmanparhaalle poikaystävälle, niin pistäkää kommenttia!

Mutta jollei koko teksti menisi aivan lööperin lässyksi ja ihanuuden ylistämiseksi, taidan palata takaisin arkisiin aiheisiin, kuten koeviikkoon joka on tällä hetkellä päällänsä. Ensimmäinen koe tänään korkattu, ja huomenna jatketaan.. tai siis koko viikonhan se jatkuu. Eli tämä tyttö lähtee kupposen kahvin kanssa lukemaan ruotsia, ihania pakkaskelejä kaikille!

uutta tuulta elämään

Aina välillä on hyvä pistää elämän perusasiat tärkeysjärjestykseen ja lista ykkösenä on ainakin itselläni ollut jos jonkin aikaan ne ystävät. On maailman mahtavin tunne, kun tietää että on joku joka oikeasti välittää ja hän näyttää sen. Oli kyse homehtuneesta juustosta jääkaapissa tai kusipäisestä jätkästä - tietää, että voi soittaa oikealle ystävälle ja purkaa kaikki tunteensa. Oikean ystävän ei välttämättä tarvitse sanoa sanaakaan lohduttavaa tekstiä takaisin, vaan pelkästään hänen läsnäolo riittää korjaamaan tilanteen. Ja mikäpä myöskään sen parempaa, kun tietää, että itse voi olla oikea ystävälle sille jollekkin!

Mutta joskus huomaa, kuinka muuttuneen elämäntilanteen jälkeen se kauan pitämä ''oikea ystävä'' saattaa muuttua mitä ihmeellisemmäksi persoonaksi ja tiet erkanevat. Joskus ajaudumme elämässä tapahtumiin, jossa järjen äänellä ei ole mitään tekemistä ja oikea ratkaisu on kuunnella sydäntään. On hyvä pitää mielessä, että aina emme pysty miellyttämään kaikkia. Asiat saattavat koskettaa ystävääsi, mutta realistisesti ajateltuna tässäkin vaiheessa voisin esittää kysymyksen; että millä ihmeen ilmeellä? Tiedän, että myös ystäväni olisi tässä vaiheessa kuunnellut sydäntään - ja minä itse olisin tukenut häntä, en kääntänyt selkääni. Mitä siinä sitten kuuluu tehdä, kun kuulee pelkkää paskanjauhantaa kyliltä? Oikeat ystävät pystyvät puhumaan asioita, kasvotusten. Heidän ei tarvitse ilmaista mielipiteitään muiden ihmisten kautta. Heidän ei myöskään tarvise esittää toisen edessä ystävää, vaan voivat olla niitä oikeasti. Miksi kukaan edes oikeasti jaksaa esittää toiselle ystävää?

Jos aina haluamme vain miellyttää toisia, emme tule koskaan elämään omaa elämäämme. En tarkoita, etteikö ystäviä pitäisi joissain asioissa kuunnellakkin, mutta tärkeintä on muistaa kuunnella omaa sydäntäkin. Jos olemme tottuneet luottamaan kaverin mielipiteeseen, tulee tulevaisuudessa ongelmia. Kaverikos se siinä alttarillakin tulee puolestasi vastaamaan ''Tahdon'' ? Tuskinpa sentään. Jos pyrkimys on miellyttää toisia ja stressinä pukkaa vielä tulevaisuuden suunnitelmat, näyttää melko pimeältä koko tulevaisuus. Aika usein jämähdämme menneeseen ja unohdamme elää elämäämme kuin viimeistä päivää. Täytyy uskaltaa kääntää sivua ja jatkaa uudella ponnistuksella kohti tulevaisuuteen. Se saattaa myös palkita, enemmän kuin uskotkaan. Siinä sivussa itse huomasin, ketkä ovatkaan niitä aitoja ystäviä - ja ketkä niitä, jotka vain esittävät.

Tikulla silmään sitä, joka menneitä muistelee ja uutta potkua elämälle. Jokainen päivä pitäisi elää niinkuin se olisi viimeinen, ei unohdeta sitä. Muutoksen tuulet tekevät ihmeitä näin harmaassa syksyssä ja itse myönnän, että hyvää on tehnyt! Eipä ole pitkän aikaan hirveän stressin ja paineen alla silti hymyilyttänyt näin kamalasti :) !