Recce day!

Elämäni ensimmäinen nuottipäivä yhdessä kartturini kanssa koettu, nuotit kirjotettu, tarkistettu ja polon kanssa kokeiltu. Aivot on ollut kovilla kun nuotittaessa pitää koko ajan miettiä tekemistä eikä homma vielä selkäytimistä tule. Mutta, treenausta jatketaan ja sisäistetään uutta! Hauskaa touhua kaikesta huolimatta.
Tässä lopuksi vielä muutama kuva mun kivasta päivästä :-)

MOBILE PART 2

Vihdoin ja viimein, monen mutkan jälkeen, matkalla turusta jämsään! Lauralle tapahtuu junamatkoilla part 2764772; meikäläinen oli jo turussa kun tajusin, että avaimet on kotona ja juna teki lähtöä. Ei muutakun nokka kohti kotia ja seuraavalla junalla liikenteeseen. And finally, i'm at train..

Tähän viikonloppuun on mahtunut paljon pieniä asioita kera suurien tunteiden ja mikäli istuisin jo "melkein kotona" niin raapustaisin teille hieman mietteitäni maailmasta, muttakun istun pari tuntia myöhässä junassa jossa ei ole pistorasioita ja läppärin virta lopussa, annan kuvien puhua puolestani ja jatkan raapustelua toiste.

Lyhyesti ja ytimekkäästi; viikonloppuuni on mahtunut masun täydeltä hyvää ruokaa, treeniä, shoppailua, kaverin 18v synttäreiden ainutlaatuinen hetki ja ihania läheisiä. Unohtamatta sydämessä luuraavaa ikävää omaa rakkautta kohtaan.

Puss och kram, terkut myös maailman parhaalle äidille <3

LIFESTYLE PART ONE

Tämäkin ilta meni taas tähän, että saavuin jokinaikaa sitten vasta kotiin ja vielä pitäisi siivota ja pakata viikonlopun kamat, sillä huomen aamusta menen valmentajan kanssa puntille ja sieltä suoraan kouluun ja koulun jälkeen lähdenkin taas reissuun! Viime aikaisten sattumien kautta olen oppinut, että pitäisi oppia olemaan hieman enemmän järjestelmällisempi ja suunnittelukykyisempi, sillä esimerkiksi seuraavat 3vko ennen varsinaista kesäloman alkua, mulla ei oo yhtäkään vapaapäivää - vaan tulen tekemään töitä ainakin 12h/päivä. Joten jos täällä blogin puolella alkaa olemaan jutut suhthiljaisia niin luultavasti olen ajamassa/urheilemassa/opiskelemassa tai jossain tien päällä.. Iphonesta löytyvä blogi saattaa pelastaa mut ja pääsen sillä päivittää fiiliksiä.

Mutta kun mä lähden reissuun niin TE ihanat lukijat, jeesatkaa mua! Alkaa olemaan ajankohtaista miettiä kesän hiuslookkia, että jatketaanko pitkällä vai nypättäisiinkö joku lyhyempi malli; mä kun oon tykänny tästä pitkän tukan ''helppoudesta'' kun ponnari on pelastanut montakin tilannetta, mutta toisaalta lyhyt ja räväkkä on aina ollut osa mun näköä, joten mitä tehdään? Toinen mietittävä asia olisi toi väri, sillä kaveri sekoitti mun pään ehdottamalla jotain vaalean toffeenruskeeta tukkaa ja mä ehkä saatoin jopa innostua siitä, sillä en tykkää tästä mun vihreästä vaaleasta joka värjäytyy aina kotona pestessä tukkaani, sillä Jämsän putkistoissa taitaa olla jonkinverran rautaa kun tukka ei pysy ''kirkkaana''. Joten; mielipiteitä?

MOBILE

Viimeaikaisten hullujen vuoksi on parempi hetkeksi hiipua pois maisemista ja antaa kiireen asettua täyspäiväiseksi olotilaksi. Hiljennyn siis hetkeksi, alleviivaan _hetkeksi_, ylimääräisen bloggailun ja chättäilyn puolesta ja asetan itseni todelliseen likoon; koulu, urheilu, valmennus, työt.. Vapaa-aikaa jään odottamaan vasta kesäkuussa. Vielä siis viimeinen rutistus ennen ansaittua kesälomaa ja sitte lähdenkin viikoksi evakkoon internettiä, puhelinta ja nautin auringonpaisteesta

Ollaan ahkeria!

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."

Meikäläinen ei koskaan ole ollut mikään puunhalaaja ja maailmanpelasta, mutta täytyy piirtää rasti seinään ja nöyrästi myöntää, että aamu klo 8 metsälenkki nousevassa auringonpaisteessa on ehkä elämän ainutlaatuisimpia hetkiä. Usein kokiessamme hienoja ja menestyksellisiä asioita, unohtuu tavallisten arki-askareiden hauskuus elämästä. Voittajafiilis syntyi jo lenkin alkumetrillä ja 1h 25min meni juosten, poppi raikaen, välillä spurtaten ja ennenkaikkea luonnon kauneudesta & rauhallisuudesta nauttien. Kevät on paljon myöhässä, mutta antaa jo silti hyviä ennakkoilmoituksia kesän tulosta; pois on lähtenyt vesistöjen jäät, sekä luonto alkaa heräämään kukinnoillaan.

Kesän tuloa vahvistaa myös parvekkeella kuivuvat pyykit, pattereista pienennetyt lämmöt sekä vaatteiden väheneminen itse kullakin. Pitkät kalsarit on vaihtuneet legginsseiksi ja rullaluistimet on kaivettu esiin kaapin pohjalta. Sekä eritoten; huomenna pääsee ajamaan Alastaron radalle Aluecupin ensimmäistä osakilpailua!

Se siitä luontoäidin roolista, meikäläinen lähtee kiilottamaan ajokengät - polte persuksissa alkaa olemaan sen vertaa vahva, että huomenna ollaan varmaan aika liekeissä


ps. mulla käy melkeen 100 kävijää päivässä lukemassa näitä mutta missä on kaikki kommentit ?!

joskus hiljaisuus on parempi kuin kauniit sanat

Näin suurella sydämellä ja suulla on oppinut yhden asian; vaikka kuinka tarkoittaisi hyvää, on välillä helpompaa pitää mielipiteet itsellään ja antaa asioiden mennä painollaan. Jotkut tilanteet rakkauselämässä menee vain paremmin, kun sulkeutuu asioiden kanssa itsekseen, kenties jakaa salaisuutensa muutamalle ystävälle ja puntaroi loput ajan kanssa.

Tämä sadepäivä sopii kalenteriini paremmin kuin koskaan. Mikä oiva päivä viettää sisätiloissa siivoten, tehden töitä ja nauttien omasta rauhasta. En edes muista koska viimeksi olisin saanut olla ilman herätyskelloa, ettei koko muu talon poppoo herättäisi meikäläistä aamutohinoillaan. Pitkät yöunet, omat aamukahvit ja tohinan täyteinen päivä - näitä olenkin kaivannut enemmän kuin muistinkaan.

Tukka sotkulla, rötväysvaatteet päällä ja mopin varren kanssa tangoa vetäen jatkan tämän sadepäivän loppuun.
Elämä on ihanaa

"Ajattele nyt parikymppistä ihmistä. Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yks liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin." -Seppo Räty

Kukaan ei ole kiinnostunut seuraamaan urheilijan harjoittelua, mutta maailmanmestaria juhlivat kaikki. Muutenkin pitkäaikainen vaivannäkö kiinnostaa harvoja. Ihmiset haluavat monia asioita, mutta sinnittely niiden saamiseksi koetaan epämiellyttävänä. Pitäisi löytää helpompi tie, mutta uskon, että menestymiseen ei ole helppoa tietä. Huipulle on yksi raskas, kivinen tie. Itsekieltäymys, itsekuri ja kova harjoittelu mestaruus mielessä tuottavat tuloksia. Menestyäkseen on jatkettava vielä silloin, kun muut ovat jo hellittäneet. Se, joka voitti, se kesti kovimman harjoittelun.

Viimeiset kaksi päivää ollaan vietetty Peurungassa kehittämässä ja jakamassa mielipiteitä yhdessä Suomen eri urheiluakatemioiden & -koulujen, sekä Olympia komitean kanssa huippu-urheilijoiden arjesta ja elämästä, sinne menestyksen pariin asti. Täytyy myöntää, että kuunnellessa monien muiden ikäisteni arjesta otteita ja hieman seikkaperäisemmin lajista, niin meikäläisen asiat on kaikista tilimiinuksista huolimatta aivan super hyvin. Koulu ja valmennus ovat pienellä paikkakunnalla toimiva paketti, joka tarjoaa minulle juuri niitä asioita, mitä urallani tulen tarvitsemaan - ja mitä kotona en tulisi edes ajatelleksi. Ennenkaikkea katseeni kohdistuu myös valmentajiini ja koko urheiluvalmennuksen porukkaan; tälläisellä kokoonpanolla ei luulisi kehittyvän kuin huipulle tähtääviä, kunnianhimoisia urheilijoita. Meillä on valmentajat, jotka ovat aidosti kiinnostuneita meistä urheilijoista yksilöinä ja tekevät työnsä sen eteen. Voinen väittää, että heidän perusajatuksena ei pyöri vain kuukauden palkassa ja koululle tulevan ''julkisuuden'' mietteissä. Uskomattoman pieni ja itsestäänselvä asia on noussut näinä päivinä hatun noston arvoiseksi kiitokseksi ja muistuttamaan, kuinka tyytyväinen saan olla vallitsevasta elämäntilanteestani.

Ruoka oli hyvää, lenkkisää muuttui aurinkoisesta lumisateeseen ja ihmiset olivat mukavia. Urheilijan arki otti taas tuulta purjeisiinsa, joten päätinpä jäädä kotiin täksi viikonlopuksi nauttimaan omasta olostani, tekemään töitä & kouluhommia ja hoitamaan sitä omaa psyykkistä puolta hyvän musiikin ja seuran kanssa. Mikäpä parempaa kuin jutella yksinään ja kuunnella järkipuhetta, välittämättä muiden mielipiteistä..

Työntäyteistä ja reipasta viikonloppua myös muille!