"Ajattele nyt parikymppistä ihmistä. Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yks liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin." -Seppo Räty

Kukaan ei ole kiinnostunut seuraamaan urheilijan harjoittelua, mutta maailmanmestaria juhlivat kaikki. Muutenkin pitkäaikainen vaivannäkö kiinnostaa harvoja. Ihmiset haluavat monia asioita, mutta sinnittely niiden saamiseksi koetaan epämiellyttävänä. Pitäisi löytää helpompi tie, mutta uskon, että menestymiseen ei ole helppoa tietä. Huipulle on yksi raskas, kivinen tie. Itsekieltäymys, itsekuri ja kova harjoittelu mestaruus mielessä tuottavat tuloksia. Menestyäkseen on jatkettava vielä silloin, kun muut ovat jo hellittäneet. Se, joka voitti, se kesti kovimman harjoittelun.

Viimeiset kaksi päivää ollaan vietetty Peurungassa kehittämässä ja jakamassa mielipiteitä yhdessä Suomen eri urheiluakatemioiden & -koulujen, sekä Olympia komitean kanssa huippu-urheilijoiden arjesta ja elämästä, sinne menestyksen pariin asti. Täytyy myöntää, että kuunnellessa monien muiden ikäisteni arjesta otteita ja hieman seikkaperäisemmin lajista, niin meikäläisen asiat on kaikista tilimiinuksista huolimatta aivan super hyvin. Koulu ja valmennus ovat pienellä paikkakunnalla toimiva paketti, joka tarjoaa minulle juuri niitä asioita, mitä urallani tulen tarvitsemaan - ja mitä kotona en tulisi edes ajatelleksi. Ennenkaikkea katseeni kohdistuu myös valmentajiini ja koko urheiluvalmennuksen porukkaan; tälläisellä kokoonpanolla ei luulisi kehittyvän kuin huipulle tähtääviä, kunnianhimoisia urheilijoita. Meillä on valmentajat, jotka ovat aidosti kiinnostuneita meistä urheilijoista yksilöinä ja tekevät työnsä sen eteen. Voinen väittää, että heidän perusajatuksena ei pyöri vain kuukauden palkassa ja koululle tulevan ''julkisuuden'' mietteissä. Uskomattoman pieni ja itsestäänselvä asia on noussut näinä päivinä hatun noston arvoiseksi kiitokseksi ja muistuttamaan, kuinka tyytyväinen saan olla vallitsevasta elämäntilanteestani.

Ruoka oli hyvää, lenkkisää muuttui aurinkoisesta lumisateeseen ja ihmiset olivat mukavia. Urheilijan arki otti taas tuulta purjeisiinsa, joten päätinpä jäädä kotiin täksi viikonlopuksi nauttimaan omasta olostani, tekemään töitä & kouluhommia ja hoitamaan sitä omaa psyykkistä puolta hyvän musiikin ja seuran kanssa. Mikäpä parempaa kuin jutella yksinään ja kuunnella järkipuhetta, välittämättä muiden mielipiteistä..

Työntäyteistä ja reipasta viikonloppua myös muille!