Viikko vierähti hyvinkin rattoisasti ja autossa istuen on aikaa kulutettu yli 2000km edestä. Ympäri suomea on vedetty niin huoltoautolla kilpuria kun kilpuria itse ohjastaen, unohtamatta tietenkään Reetan luotettavaa nuottipoloa. Uutta oppia on tullut niin kuskille kun kartturillekkin; ajoa, nuottia ja ihan toisenlaiseen tekniikkaan tutustuen. Kisoissakin käytiin kerimäellä, josta kotiintuomisena oli nuorten lk 3 ja naisten 2. sijat. Kohtuu hyvä päätös uran yhdelle etapille - nuorten luokan sprintit on nyt kurvattu ja seuraava sprintti (mikäli sellainen ajetaan?) ollaankin jo naisten puolella, täysi-ikäisenä.. Niin se aika vaan kuluu nopeasti kun on hauskaa, sillä mielestäni aikaa ei juurikaan ole vierähtänyt siitä, kun ensimmäistä kertaa jännitin Nokian sprintissä ekassa kisassani lähtöviivalla. Onneksi kehitystä niistä ajoista on selvästi tapahtunut...
Viikkoon on mahtunut niin paljon erilaisia onnistumisen fiiliksiä, että niistä kertominen on varmaankin parempi tiivistä vain lyhyesti. Elämä on niin.. wuhuu!! Syynsä tähän onnellisuuteen teki ehdottomasti yhden lurjuksen paikallaolo kisapaikalla, sillä ihan pieni yhteinen hetki täynnä suuria tunteita hymyilyttää vieläkin meikäläistä eikä mikään vastoinkäyminen taida musertaa tätä tyttöä seuraavilla viikoilla.
Niin kivaa kun olisikin vain kertoa kuluneesta viikosta, annan kuvien puhua puolestani ja keskityn taas hetkellisesti tulevien viikkojen koitokseen ja niihin valmistautumiseen. Sunnuntai-illat ovat kyllä erittäin rankkoja kisareissun jälkeen, mieli tekisi kömpiä jo nukkumaan, mutta kotiaskareet vain odottavat tekijäänsä. Kenties vajaan tunnin päästä voi kömpiä peiton kanssa sohvalle katsomaan telkkaria ja päättää tämä onnistunut viikko rentoutuen ja akkuja ladaten. Vajaa kaksi viikkoa rutistusta ja sitten ollaan kesälomalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti