Pitkästä aikaa on taas (olevinaan) aihetta kirjoitella mietteitä blogin puolelle, vaikka todellisuudessa meikäläisen pitäisi olla nenä kiinni kirjassa, sillä huomista uusintaa ei paranisi mokata toista kertaa. Mutta sattumoisin tämmöisissä tilanteissa tämäkin blogi saa uusia päivityksiä, sillä on helppo luistaa hetkeksi pois järkevistä ajatuksista ja kirjotella taas asioita suoraan mieleni perukoilta.
Tässä ollaan viime aikoina saatu puristaa, koska kausi saatiin mukavasti päätökseen ja loppuvuosi on sitä mitalin toista puolta, eli paperihommia, tulevaisuuden suunnittelua ja itsensä treenaamista. Tässäkin parhaillani istun kauratyyny niskoilla ja jalat täynnä mobilaattia, koska aamuinen maastojuoksukisa veroittaa meikäläisen kaltaista taapertajaa, mutta silti jaksan hymyillä suoritukseni ansiosta! Vaikka kuitenkin on tällähetkellä aika keskittyä fysiikkaan ja kouluhommiin, ei rattihommia parane tyystin unohtaa. Kartingia ollaan porukassa käyty kurvailemassa ja viime viikonloppuna vedettiin ruotsalaisten asiakastilaisuus läpi. Ei sekään ehkä ihan lapaan mennyt, mutta onneksi tässä on aikaa vaihtaa iskareita..
Toivon todella, että nämä kurakelit vaihtuisivat pian pakkaskeleiksi, jolloin pääsisi kunnolla ajamaan ja treenaamaan, sillä niin kornin kaukaiselta kun se kuulostaakin, pitkän talven jälkeen ei ole enää pitkä aika ajokorttiin ja rallipolkujen korkkaamiselle. Tulevaisuus on käsite, joka tuntuu olevan kaukana, mutta on kumminkin yllättävän lähellä. Ensivuoden suunnitelmia tehdessäni olen todennut, että alkuvuoden kiire putken jälkeen kerkeän vain hetken hengähtää; mikäli en aio elättää itseäni ja menemällä töihin kesäksi. Nähtäväksi jää? Ensivuosi ollaan jo jaettu tiukkoihin treenikausiin, toisella ajetaan ja toisella juostaan. Jossain vaiheessa kirjotetaan lukiossa (haha) kymppejä ja toisessa vaiheessa koitetaan pitää vapaa-ajasta huolta. Vaikka käsite ''vapaa-aika'' on varmaankin tammikuun jälkeen melko tuntematon käsite meikäläiselle..
Että sellaista tälläkertaa, paljon on tapahtunut hienoja asioita :-) Loppuvuosi näyttää tylsältä, kun kalenterissa ei kauheasti ole itse ajoa, joten maltan tuskin odottaa heti tammikuun alkua jolloin pääsee vetämään niinkuin kulho päässä kuuluu. Kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!
Ps. käy tykkäämässä facebookissa: http://www.facebook.com/#!/suvanto.laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti