It's all about fast cars and passing each other But it doesn't matter cause I'm packing plastic and that's what makes my life so fucking fantastic

Tämän päivän top 3 asiat:

 - mocca masterista saatu aamukahvi. Herätessäni koko kämppä oli kuin iglu, palelin ja väsytti, eikä lämpimän peiton alta olisi millään halunnut nousta. Luojan kiitos aamukahvi pelasti tämän(kin) päivän aloituksen.

 - mitä oivin lenkkisää. Pitkästä aikaa pakkanen on alkanut vähän laskemaan ja hölkätessä jopa nauttii olostaan sekä kirkkaasta auringonpaisteesta. Musiikki sai minut niin valtaansa, että huomasin jammailevan keskellä keskuskatua, taisinpa jopa samalla laulaa luikuttaa muutaman sävelmän.. Ihanaa!

 - kotona rento ''siivooja'' look; tukka pikkumyy kampaukselle, veijot & villasukat, hupparia, viltin alle tekemään rästihommia ja nyt tietokoneella kirjoittelemassa raportteja, sekä hieman karkoittamaan järkeviä ajatuksia blogin puolelle.

Olen aina jaksanut selittää ja kirjoittaa arjen pienistä onnen paloista ja siitä, miten mielestäni onnellisuus on vain avainsana asenteeseen, joka johdattelee polkusi kohti onnea. Mielestäni onni voi olla ihan jokapäiväistä, mikäli niin haluat. Ääretön positiivisuus saattaa peittää pienemmänkin surun, kuhan muistaa pitää järjen myös näissä asioissa. En väitä, etteikö suuren (tai pienemmänkin) surun kohdatessa, oma rakennettu elämän silta läsähtäisi pirstaleiksi aivan silmänräpäyksessä, mutta sen uudelleen kokoaminen ei ole kovin suuri taakka, jos niin päättää. Elämää voisi kuvailla vähän niinkuin viidakon puusillaksi. Pala palalta rakennamme sitä kohti tuntematonta päämäärää; välillä keinumme tuulen vietävänä ja välillä seuraava askel on hieman hatarampi, jokaisen silta on juuri omanlainen, mutta kuitenkin lopuksi jokainen pääsee perille. Eikö?
 
Kuinka usein me unohdamme arvostaa kaikkea pientä ja vaatimatonta; kivaa säätä, pakkasen aikaansaanutta punaa poskilla, aamun kahvikupposta tai niin sanottuja ''mitäänsanomattomia'' päivää? Ehkä liian usein. Joten mitä jos meistä jokainen heittäisi päivän taakat harteiltaan pölyttymään johonkin kaapin pohjalle ja nautittaisiin juuri tästä hetkestä, tästä mitä koskaan toiste emme tule enää elämään.

Ja hei; kiitos sinulle joka juuri luit tämän tekstin. Jaoit hetken ainutlaatuisesta elämästäsi minun kanssani :)