ystävyys on kahden kauppa ilman välirahaa

En haluaisi dramatisoida elämääni, koska en näe sitä kovinkaan oleelliseksi, mutta sanattokaan nyt että ilman ystäviä olisi muutama vastoinkäyminen näiden ikävuosien aikana saattanu kolhaista pahemman kerran. Tulihan sitä aikoinaan vietettyä suht railakas ja sekasortoinen murrosikä, mutta kantapään kautta opittuja asioita & ilman ystäviä ei tätä blogia kirjoittelisi näin positiivinen ja sosiaalinen ihminen.

Olipa kunkin matka kuinka pitkä, elämä opettaa vastoinkäymisistä voittoon, vaikeiden päätösten keskellä oikeita ratkaisuja ja ennen kaikkea uusia arvoja. Jos elokuussa olisi tärkeimpien ihmisten takit kääntynyt vastaan muuttaessani pois kotikonnuilta, ei opiskelut täälläkään päässä olisi ottanut tuulta purjeisiinsa. Ikävä on silti tietysti huomata, että välimatka joillekkin ihmisille on selvästi este eikä hidasta, eikä ymmärrystä riitä viikonlopun reissuihin; mutta luojankiitos silti on niin paljon niitä ihmisiä - jotka yhä edelleen jaksavat kirjoitella, soitella, nähdä vapaalla ja muistuttaa meikäläistä siitä, että varmasti pystyn asioihin mitä ikinä vastaan tuleekaan.

Uudet tuuleet ja mantereet tuovat mukanaan uusia tuttavuuksia ja ystäviä, mutta minun sydämessäni on tilaa onneksi monelle henkilölle. Kukaan ei koskaan tule hyppäämään ''vanhan'' kaverin varpaille, vaan kaikille on oma paikkansa. Useamman kerran olen joutunut verryttelemään monien aikataulujen ristiriidoissa, mutta hienointa on ystävissä se, että heidän kanssaan voi aina jatkaa siitä mihin viimeksi on jäänyt. Aikavälillä/kilometreillä ei juurikaan ole väliä, kun seuraavan kerran tulee oltua yhteyksissä. Pieni suuri asia, mitä on alkanut arvostamaan päivittäin yhä enemmän ja enemmän.

''Sosiaalisuuden huipentuma'' on ehkä hauskasin määrite itsestäni, jonka ystäväni minulle sanoi. Ja valittettavan paljon pitää paikkaansa :-D En koskaan ole määritellyt parasta ystävää sen mukaan, kuinka kauan jongun kanssa on tullut oltua tekemisissä/tunnettu, vaan yleensä hyvän ystävän tunnistaa jo ensifiiliksistä. Niinkuin eilen kirjoiteltuani yhden höperön kanssa, tajusimme, että eipä meillä koskaan mitään varovaisen hienostunutta tutustusmivaihdetta ollut. Luojankiitos hänen ralliperunansa tutustutti meidät yhteen ja siitä se ajatus sitten lähti. Ja tässä sitä kovaa vauhtia suunnitellaan taas viikonloppu rientoja & yhteisiä ''terapia hetkiä''. Se kun tulee tekemään meille kummallekkin hyvää.

Suuressa arvossa pidän juuri heitä, jotka ovat jo rinnallani kauan kulkenut. Ala-asteelta saakka ollaan yhden kanssa oltu kuin paita ja peppu, ylä-asteella mukaan liittyi kymmenen likkaa lisää, lukiossa tutustuttiin taas hieman enemmän muihin paikkakuntalaisiin ja sitä rataa. Muutto keskisuomeen toi mukanaan kokonaisen urheiluvalmennuksen muodostaman remmin, lukiosta mukavia ihmisiä ja autourheiluvalmennuksesta kaksi aivan mahtavaa ystävää ja tsempparia. Matkan varrella on muodostunut miljoonia ''moimoi-tuttuja'', joiden kanssa on kiva kirjoitella kuulumisia ja nähdä taas yhteisissä kinkereissä. Ei huono, vaikka itse sanonkin =)

Tälläinen ystävänpäivä muistuttaa varmaan jokaista arvostamaan hieman lisää sitä omaa kaveriporukkaansa - vaikka meikäläisen mielestä kyseinen päivä voisi olla jokapäivä. Sillä ei päivää ilman ystävää sopisi kuin jauhot pussiin tässä vaiheessa. Meikäläinen ainakin arvostaa ihan jokaista mökkihöperöä ja parasta kaveria, aina ja päivittäin, muistakaahan se.
nautitaan näistä ihmisistä joita ympärillemme ollaan saatu