Tässä maailmassa ei taida olla yhtäkään tunnetta, joka ei olisi sisältynyt elämääni kuluneen viikon aikana. Epäonnistumisia, onnellisuutta, korkealta (ja kovaa) putoamista, takaisin maankamarelle kipuamista, kiirettä, nautittuja pikku hetkiä, täydellistä onnellisuuden tunnetta, onnistumisia, iloja, suruja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vihdoin ja viimein kuitenkin tämäkin viikko saadaan lopetukseensa ja matka kohti kotia voi jatkua.
Lukion huippuhetket koettiin viikko takaperin, kun tanssahtelimme wanhoja. Tämäkin tyttö jätti OMP:it kotiin ja vaihtoi ajokamat prinsessa mekkoon ja korkokenkiin. Uskokaa tai älkää, mutta pysyin pystyssä! Niinkuin todettu, ''ihmeiden aika ei ole ohi''. Kaikesta korsetin kiristyksestä huolimatta, nautin täysin siemauksin koko päivästä, ihanasta mekostani (joka repesi..) ja upeasta kampauksestani.
Wanhojen jälkeen jatkettiin tutummissa merkeissä, eli ratin ja penkin välissä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna päästeltiin harkkaa jääradoilla. Haettiin kovavauhtisia rajoja, mentiin pitkää luisua ja etuvetoisella jopa vastaheittoja! Tarkoitus ei ollut siis ajaa ''nopeasti'', vaan harjoitella auton käyttäytymistä. Mynämäen sprintissä oltiin myös ajamassa ja kohtalaisesti meni kisatkin. Tuloksena oman lk 1, nuorten yleiskilpailuin 2 sekä naisten & v1600 nopein. Ihan ok suoritus, tosin jos nuoria olisi ollut enemmän, olisi varmaan suorituskin ollut erilaisempi! Kisan jälkeen jatkettiin vielä treenejä ja Reetakin lähti mukaan. Kovavauhtista ek ajoa ''aura-autona'', risteysharkkaa ja kilsoja kerättiin. Penkkoja kynnettiin jos joka harkassa, mutta ehjänä säilyttiin! Ensi viikonloppuna jatketaan taas kotikisan merkeissä, sen jälkeen on 5 päivän ajosessiot ja näin olisi saatu alkukausi pakettiin. Vedetään siis täysillä loppuun saakka ja hölläillään kun siihen on aikaa. (eli, jouluna?) Ajokauden rauhoittuessa aloitetaankin nostelemaan puntteja ihan kunnolla, sillä meikäläisen elämän ensimmäinen totinen fysiikkakausi saa startin ja treeniä tässä kyllä tarvitaankin. Hevillä ei hävitä eikä luovuteta, koska tavoitteet on tämänkin puolesta asetettu. Mietitään nyt vielä, että lähetäänkö huhtikuussa sinne puolimaratoonin juoksemaan, vai ei..
Jollei kaikki olisi näin helppoa, on tässä syytä varmana hieman palailla takaisin arjen pariin. Meikäläisen ''hiihtoloma'' koostuu meinaan tekemättömistä kouluhommista ja harjoittelusta. Kaiken muun ohella on tullu pahaksi tavaksi jättää motivaation rippeet käyttämättä kouluhommien saralla ja sehän alkaa kostautumaan itselleni. En nyt sanoisi, että pohjamudissa ryömittäisiin, mutta parantamisen varaa aina on. Kurjaahan se on itsellekkin vetää huonoja numeroita kokeista ja kursseista. Rankkaa settiä ei helpota yhtään mielenkiinnon puuttuminen. Tässä onkin syytä alkaa kaivamaan selkärankaa taas nahan alta tosissaan esiin, jotta hiihtoloman jälkeen voisi leuka pystyssä astella takaisin kouluun ja ottaa opikseen kaikista tehdyistä virheistä. Tosin, onhan tässä jo 12v koulua käyty joten olisi jo korkea aika sisäistää opiskelun salat :-D Kaikki aikanaan ja parempi myöhään kun ei milloinkaan!
Jottei elämä olisi vain kouluasioita ja ajoa, on tässä opiskelijakukkaron kanssa muutenkin painittu. Kuten eilen, kun pesukone hajosi. Great..
Näillä mennään taas, kohti turkua ja huipputyttöjen iltaa odotellessa. Näin vapaa viikonlopulla on varmaankin lupa heittää aivot narikkaan ja lähteä nollaamaan ja nauttimaan tanssimusiikista ja hyvästä seurasta? Tai oikeastaan - en taida edes kysyä lupaa. Mä olen tämän illan ansainnut!
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti