''mites baarissa
eikö mennytkään se kiinni yhdeltä
näitkö tuttuja, sitä yhtä
entä oliko vientiä
onnellisia oomme kai
ethän sä muita haikaile
seksi kulkee ja juttu joutuu
ethän muita vilkuile''
seksi kulkee ja juttu joutuu
ethän muita vilkuile''
On ollut hieman hiljaista blogin puolella. Monesti olen yrittänyt saada kirjoitettua mietteitäni, kuitenkin hetken ''kynän pyörittelyn'' jälkeen olen pyyhkinyt epätoivoiset lauseet pois ruudusta ja sulkenut blogin. Paljon ajatuksia, joiden ulostuottaminen onkin hieman hankalampaa. Vihdoin ja viimein tässä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että meikäläinen on itsekin perillä omista ajatuksistaan.
Köhköh. Sairaslomalla on aina aikaa istahtaa viltin alle ja
kirjoittamaan blogia. Mikä parempaa, kun ikkunasta loistava myrsky,
villasukat, lupa pukeutua jumpsuittiin, monta kuppia finrexiä sekä
hiljaiset balladit taustalla. Oi kyllä, tiedän monta parempaakin asiaa, mutta yritän nyt vaan löytää tästäkin jotain positiivista sanottavaa.
Ei nyt sattunu tämä syysflunssa mitenkään hyvään saumaan, sillä tällä
viikolla pitäisi tehdä ihan kaikkea muuta, kuin istua kotona. Ehkä
tästäkin pitää ottaa hyöty irti ja antautua koulukirjoille, yksinäisille
syysilloille ja ottaa rennosti, jotta ensi viikonloppuna ollaan
tikissä. Silloin ajetaan taas kilpaa.
Kaiken hullunmyllyn keskellä olen taas huomannut itsessäni hirveän motivoituneen ihmisen, joka päivästä toiseen olisi valmis tekemään asiat joka kerta hieman paremmin ja menestyksen nälkä on kasvanut syödessä. Ei riitä että tekee asiat hyvin, vaan ne pitää tehdä täysillä ja onnistuneesti. Niin, että voi itsekseen hieman hymähdellä, miten hyvä voi olla ja miten paremmaksi voi muuttua. Kyse ei ole itserakkaudesta, vaan itsensä haastamisesta. Siitä, että tuloksia voi verrata viime vuotisiin ja konkreettisesti huomata, miten suuri kehitys on tapahtunut. Mitä sitten, jos vaatekoko ei ole kaventunut kolmella, tai sentit lantiolla pysyy yhä tikissä. On paljon tärkeämpää, että urheilija näkee tulokset tekemässään, eikä peilin kautta. Sitä paitsi, olen ehdottoman varma siitä, että ihminen on kauneimmillaan juuri silloin, kun loistaa tekemässään ja tekee sitä, mitä rakastaa. Onnistunut fiilis eli voittajafiilis luo jokaisen kasvoille sen kaikkein korkeimman hymyn - mikä on tärkeintä.
Joten, antaa arvostelijoiden arvostella ja meikäläinen jatkaa hiljaa hissukseen sataan laskemista aina silloin, kun hermot ovat kireällä. Eiköhän se ole tärkeintä, että itse tietää tehneensä parhaansa ja saavuttaa niitä tavoitteita, jonka vuoksi tekeekin töitä. Antaa niiden muiden pällistellä maailmaa oman napansa ympäriltä ja arvostella tekemisiään. Hieno homma, että jotkut ihmiset osaavat aina olla kuitenkin niin paljon parempia, kuin me muut.
Kilvanajosta puheenollen; viikonloppuna korkattiin meikäläisen uran ensimmäinen ralli. Hyvillä fiiliksillä kurnutettu kisa saatiin päätökseen, kun maaliin kurvattiin ehjällä suorituksella ja tuloksena yhdistetyn oman lk 3 ja v1600 autojen nopein. Tuuletukset sikseen, lisää harjoittelua ja ensi viikonloppuna jatketaan, kun lauantaina ollaan ajamassa Tampereen Autoglym-rallissa ja sunnuntaina TUA Sprintissä. Mutta, koitetaan samalla sykkeellä ajaa seuraavakin viikonloppu, niin maalissa on helppo hymyillä.
Kaiken hullunmyllyn keskellä olen taas huomannut itsessäni hirveän motivoituneen ihmisen, joka päivästä toiseen olisi valmis tekemään asiat joka kerta hieman paremmin ja menestyksen nälkä on kasvanut syödessä. Ei riitä että tekee asiat hyvin, vaan ne pitää tehdä täysillä ja onnistuneesti. Niin, että voi itsekseen hieman hymähdellä, miten hyvä voi olla ja miten paremmaksi voi muuttua. Kyse ei ole itserakkaudesta, vaan itsensä haastamisesta. Siitä, että tuloksia voi verrata viime vuotisiin ja konkreettisesti huomata, miten suuri kehitys on tapahtunut. Mitä sitten, jos vaatekoko ei ole kaventunut kolmella, tai sentit lantiolla pysyy yhä tikissä. On paljon tärkeämpää, että urheilija näkee tulokset tekemässään, eikä peilin kautta. Sitä paitsi, olen ehdottoman varma siitä, että ihminen on kauneimmillaan juuri silloin, kun loistaa tekemässään ja tekee sitä, mitä rakastaa. Onnistunut fiilis eli voittajafiilis luo jokaisen kasvoille sen kaikkein korkeimman hymyn - mikä on tärkeintä.
Joten, antaa arvostelijoiden arvostella ja meikäläinen jatkaa hiljaa hissukseen sataan laskemista aina silloin, kun hermot ovat kireällä. Eiköhän se ole tärkeintä, että itse tietää tehneensä parhaansa ja saavuttaa niitä tavoitteita, jonka vuoksi tekeekin töitä. Antaa niiden muiden pällistellä maailmaa oman napansa ympäriltä ja arvostella tekemisiään. Hieno homma, että jotkut ihmiset osaavat aina olla kuitenkin niin paljon parempia, kuin me muut.
Kilvanajosta puheenollen; viikonloppuna korkattiin meikäläisen uran ensimmäinen ralli. Hyvillä fiiliksillä kurnutettu kisa saatiin päätökseen, kun maaliin kurvattiin ehjällä suorituksella ja tuloksena yhdistetyn oman lk 3 ja v1600 autojen nopein. Tuuletukset sikseen, lisää harjoittelua ja ensi viikonloppuna jatketaan, kun lauantaina ollaan ajamassa Tampereen Autoglym-rallissa ja sunnuntaina TUA Sprintissä. Mutta, koitetaan samalla sykkeellä ajaa seuraavakin viikonloppu, niin maalissa on helppo hymyillä.
Näillä mietteillä taas jatketaan. Luvassa olisi vielä hetken verran töitä tietokoneella, itsensä haastamista ja sen sellaista. Jumpsuitti joutuu hetkeksi vielä tänään väistymään treenikamojen tieltä, sillä punttikselle meinasin mennä tekemään kevyen sisätreenin, vaikkei maisema kovin hohdokkaasti vaihdukkaan siinä pyöräillessä ja soutaessa. Kyllä tämä tästä, köhköh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti