KAAMOSMASENNUKSEN KARKOITTAMISTA

Huokaus.. Ja siirrän kahvikuppini syrjään. Vaikka aamulla peiton alle olisin mielummin jäänyt, tiesin tarkalleen, mikä päivä tänään on. 10.9.-12, eli vuosi elämästäni rakastuneena. En välttämättä koskaan olisi uskonut, miten paljon elämässä ehtii tapahtumaan vuoden aikana, miten erinnäköisiä tunteita joutuu käsittelemään ja miten vuoden päästä samaan aikaan tämä hymypylly päättää jatkaa porskuttamista kahta kovemmin elämässään eteenpäin.
Syksy tuo usein tullessaan hieman pimeyttä arkeen ja kaamosmasennus iskee luultavasti jokaiseen pohjolan asukkiin. Syysflunssat tarttuu ihmisestä toiseen ja bakteerikanta on haltioissaan. Tummat silmänaluset ja vilunväreet ovat enemmänkin sääntö, kuin poikkeus kadulla kävelevissä ihmisissä. Se ei vaan vieläkään kuulemma näytä hyvältä talsia villasukissa ja tennareissa. Kaulan ympäri viisi kertaa kiepsautettu jättihuivi näyttää enemmän niskatuelta, kun lämmikkeeltä. Aamukahvi ei ole enää aamurutiini siinä missä hampaiden pesukin, vaan pikemminkin pakottava tarve saada startti päivälle. Oloasu kotona on vaihtunut shortseista ja topista surullisen kuuluisaan jumpsuittiin. Pakastimeen on säilötty metsän antimia, eli marjoja ja sieniä roppakaupalla, jotta talvellakin saa c-vitamiinia heti aamupuuron kanssa. Kesän aikana hankittu rusketus (lue: astetta ''tummempi'' päivitys) haihtuu samalla nopeudella kun lämpötila mittarissa. Soittolistat on aika putsata kesän hiteistä ja laittaa replaylle erinnäköiset huolettomat ja hempeät biisit sellaisilta artisteilta, joiden hyvä elämänasenne paistaa läpi biisien sanoista.
Jostain kumman syystä taidan silti rakastaa tätä vuodenaikaa ihan hirmuisesti.

Ostin kumisaappaat, vaihdoin asuntoa, ajelen eri autolla, asetin tavotteita. Syksy on kaikesta kurjuudesta huolimatta muutoksen aikaa. Joillain alkaa aina uusi vaihde elämässä, sillä syksyn aikana jatkuu/vaihtuu opinnot ja elämässä muutenkin asetetaan erinnäköisiä tavotteita. Hyvällä mielellä voi aloittaa paastoamisen joulukuun syömistä varten, tai asettaa tavoitteita ensi kesän kesäkuntoa ajatellen. Myös meikäläinen on liekeissään taas vaatteista, sillä syksyllä näyttää hyvältä, kun on syksyn väristä, rentoa vaatetta päällä. Kaulahuivit, pipot ja hanskat on aika kaivaa kesän ajaksi kätketyistä piiloista ja vetää uggsit jalkaansa. En tiedä parempaa kuin sen, että aamulla ei tarvitse murehtia hiusten laitosta, kun voi hyvällä omatunnolla peittää unikiehkurat uuden pipon alle. Motorsportissa kisakausi käy kuumana ja pian tietää pääsevänsä ajamaan pohjoiseen piikkirenkailla. Tallin nurkista kannattaa kaivaa ne takavetoliipparit ja rakentaa vehkeet kuntoon lumikelejä varten.


Mutta silti, jokavuotinen kaamosmasennus tuntuu iskevän itse kuhunkin, vaikka paljon positiivista riittää sanottavan. Ehkä jälleen palaan siihen, että asenne tähän kaikkeen on vastaus ratkaisuun. Miksi murehtia epävarmaa tulevaa, jos senkin voi kääntää voimavaraksi. Miten kenenkin tarina kirjoitetaan, miten tästä tulen jatkamaan. Miksi antaa kaamosmasennukselle ollenkaan tilaa tänävuonna, kun ei siitä ole ollut mitään hyötyä aikaisempinakaan vuotena. Käännetään kylmyys voimavaraksi ja jaetaan lämpöä lämpimillä ajatuksilla. Villasukat, kuppi kaakaota parhaan ystävän kanssa ja syksyn uudet juorut ovat elementtejä, joilla tästäkin syksystä selvitään. Tai sitten voi olla niinkuin minä ja täyttää kalenteri kaikella mahdollisella menolla, hakea kaiken muun urheilun lisäksi vielä uusi kuntosalikortti, ostaa hyvällä omatunnolla lisää treenivaatteita ja liimata jääkaapin oveen listaa tavotteista. Täyttää tänä vuonna ne tavoitteet, eli pakata kassini ja lähteä rapakon taakse oman kullan kainaloon stressiä pakoon. Uuden asuntoni luultavasti sisustan vain kynttilöillä, vilteillä ja koristetyynyillä. Teetän kesän aikana otetuista valokuvista kollaasin, jota katsellessa saa sitten D-vitamiinia suoraan valokuvista. Ja hei, mikä parasta. Kisakauden jälkeen varattiin liput ''äkkilähtöön'' parhaan kaverini kanssa. Muut luultavasti suuntaa kylmyyttä pakoon etelään, me taas päätettiin kunnon pohjolan flikkoina lähteä sitä itä-suomesta metsästämään Sami Hedbergin kanssa. Paikkaan, jonne toivottavasti tunnen joskus kuuluvani, vaikkei turkulaisuus ihan kokonaan tästä tytöstä koskaan tule katoamaan.


Uskokaa tai älkää, mutta meikäläisellä on hyvin vahva tunne siitä, että tästä syksystä selvitään.