KAAMOSMASENNUKSEN KARKOITTAMISTA

Huokaus.. Ja siirrän kahvikuppini syrjään. Vaikka aamulla peiton alle olisin mielummin jäänyt, tiesin tarkalleen, mikä päivä tänään on. 10.9.-12, eli vuosi elämästäni rakastuneena. En välttämättä koskaan olisi uskonut, miten paljon elämässä ehtii tapahtumaan vuoden aikana, miten erinnäköisiä tunteita joutuu käsittelemään ja miten vuoden päästä samaan aikaan tämä hymypylly päättää jatkaa porskuttamista kahta kovemmin elämässään eteenpäin.
Syksy tuo usein tullessaan hieman pimeyttä arkeen ja kaamosmasennus iskee luultavasti jokaiseen pohjolan asukkiin. Syysflunssat tarttuu ihmisestä toiseen ja bakteerikanta on haltioissaan. Tummat silmänaluset ja vilunväreet ovat enemmänkin sääntö, kuin poikkeus kadulla kävelevissä ihmisissä. Se ei vaan vieläkään kuulemma näytä hyvältä talsia villasukissa ja tennareissa. Kaulan ympäri viisi kertaa kiepsautettu jättihuivi näyttää enemmän niskatuelta, kun lämmikkeeltä. Aamukahvi ei ole enää aamurutiini siinä missä hampaiden pesukin, vaan pikemminkin pakottava tarve saada startti päivälle. Oloasu kotona on vaihtunut shortseista ja topista surullisen kuuluisaan jumpsuittiin. Pakastimeen on säilötty metsän antimia, eli marjoja ja sieniä roppakaupalla, jotta talvellakin saa c-vitamiinia heti aamupuuron kanssa. Kesän aikana hankittu rusketus (lue: astetta ''tummempi'' päivitys) haihtuu samalla nopeudella kun lämpötila mittarissa. Soittolistat on aika putsata kesän hiteistä ja laittaa replaylle erinnäköiset huolettomat ja hempeät biisit sellaisilta artisteilta, joiden hyvä elämänasenne paistaa läpi biisien sanoista.
Jostain kumman syystä taidan silti rakastaa tätä vuodenaikaa ihan hirmuisesti.

Ostin kumisaappaat, vaihdoin asuntoa, ajelen eri autolla, asetin tavotteita. Syksy on kaikesta kurjuudesta huolimatta muutoksen aikaa. Joillain alkaa aina uusi vaihde elämässä, sillä syksyn aikana jatkuu/vaihtuu opinnot ja elämässä muutenkin asetetaan erinnäköisiä tavotteita. Hyvällä mielellä voi aloittaa paastoamisen joulukuun syömistä varten, tai asettaa tavoitteita ensi kesän kesäkuntoa ajatellen. Myös meikäläinen on liekeissään taas vaatteista, sillä syksyllä näyttää hyvältä, kun on syksyn väristä, rentoa vaatetta päällä. Kaulahuivit, pipot ja hanskat on aika kaivaa kesän ajaksi kätketyistä piiloista ja vetää uggsit jalkaansa. En tiedä parempaa kuin sen, että aamulla ei tarvitse murehtia hiusten laitosta, kun voi hyvällä omatunnolla peittää unikiehkurat uuden pipon alle. Motorsportissa kisakausi käy kuumana ja pian tietää pääsevänsä ajamaan pohjoiseen piikkirenkailla. Tallin nurkista kannattaa kaivaa ne takavetoliipparit ja rakentaa vehkeet kuntoon lumikelejä varten.


Mutta silti, jokavuotinen kaamosmasennus tuntuu iskevän itse kuhunkin, vaikka paljon positiivista riittää sanottavan. Ehkä jälleen palaan siihen, että asenne tähän kaikkeen on vastaus ratkaisuun. Miksi murehtia epävarmaa tulevaa, jos senkin voi kääntää voimavaraksi. Miten kenenkin tarina kirjoitetaan, miten tästä tulen jatkamaan. Miksi antaa kaamosmasennukselle ollenkaan tilaa tänävuonna, kun ei siitä ole ollut mitään hyötyä aikaisempinakaan vuotena. Käännetään kylmyys voimavaraksi ja jaetaan lämpöä lämpimillä ajatuksilla. Villasukat, kuppi kaakaota parhaan ystävän kanssa ja syksyn uudet juorut ovat elementtejä, joilla tästäkin syksystä selvitään. Tai sitten voi olla niinkuin minä ja täyttää kalenteri kaikella mahdollisella menolla, hakea kaiken muun urheilun lisäksi vielä uusi kuntosalikortti, ostaa hyvällä omatunnolla lisää treenivaatteita ja liimata jääkaapin oveen listaa tavotteista. Täyttää tänä vuonna ne tavoitteet, eli pakata kassini ja lähteä rapakon taakse oman kullan kainaloon stressiä pakoon. Uuden asuntoni luultavasti sisustan vain kynttilöillä, vilteillä ja koristetyynyillä. Teetän kesän aikana otetuista valokuvista kollaasin, jota katsellessa saa sitten D-vitamiinia suoraan valokuvista. Ja hei, mikä parasta. Kisakauden jälkeen varattiin liput ''äkkilähtöön'' parhaan kaverini kanssa. Muut luultavasti suuntaa kylmyyttä pakoon etelään, me taas päätettiin kunnon pohjolan flikkoina lähteä sitä itä-suomesta metsästämään Sami Hedbergin kanssa. Paikkaan, jonne toivottavasti tunnen joskus kuuluvani, vaikkei turkulaisuus ihan kokonaan tästä tytöstä koskaan tule katoamaan.


Uskokaa tai älkää, mutta meikäläisellä on hyvin vahva tunne siitä, että tästä syksystä selvitään.

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. -Mike Dooley

''mites baarissa
eikö mennytkään se kiinni yhdeltä
näitkö tuttuja, sitä yhtä
entä oliko vientiä

onnellisia oomme kai

ethän sä muita haikaile
seksi kulkee ja juttu joutuu
ethän muita vilkuile''

On ollut hieman hiljaista blogin puolella. Monesti olen yrittänyt saada kirjoitettua mietteitäni, kuitenkin hetken ''kynän pyörittelyn'' jälkeen olen pyyhkinyt epätoivoiset lauseet pois ruudusta ja sulkenut blogin. Paljon ajatuksia, joiden ulostuottaminen onkin hieman hankalampaa. Vihdoin ja viimein tässä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että meikäläinen on itsekin perillä omista ajatuksistaan.

Köhköh. Sairaslomalla on aina aikaa istahtaa viltin alle ja kirjoittamaan blogia. Mikä parempaa, kun ikkunasta loistava myrsky, villasukat, lupa pukeutua jumpsuittiin, monta kuppia finrexiä sekä hiljaiset balladit taustalla. Oi kyllä, tiedän monta parempaakin asiaa, mutta yritän nyt vaan löytää tästäkin jotain positiivista sanottavaa. Ei nyt sattunu tämä syysflunssa mitenkään hyvään saumaan, sillä tällä viikolla pitäisi tehdä ihan kaikkea muuta, kuin istua kotona. Ehkä tästäkin pitää ottaa hyöty irti ja antautua koulukirjoille, yksinäisille syysilloille ja ottaa rennosti, jotta ensi viikonloppuna ollaan tikissä. Silloin ajetaan taas kilpaa.
Kaiken hullunmyllyn keskellä olen taas huomannut itsessäni hirveän motivoituneen ihmisen, joka päivästä toiseen olisi valmis tekemään asiat joka kerta hieman paremmin ja menestyksen nälkä on kasvanut syödessä. Ei riitä että tekee asiat hyvin, vaan ne pitää tehdä täysillä ja onnistuneesti. Niin, että voi itsekseen hieman hymähdellä, miten hyvä voi olla ja miten paremmaksi voi muuttua. Kyse ei ole itserakkaudesta, vaan itsensä haastamisesta. Siitä, että tuloksia voi verrata viime vuotisiin ja konkreettisesti huomata, miten suuri kehitys on tapahtunut. Mitä sitten, jos vaatekoko ei ole kaventunut kolmella, tai sentit lantiolla pysyy yhä tikissä. On paljon tärkeämpää, että urheilija näkee tulokset tekemässään, eikä peilin kautta. Sitä paitsi, olen ehdottoman varma siitä, että ihminen on kauneimmillaan juuri silloin, kun loistaa tekemässään ja tekee sitä, mitä rakastaa. Onnistunut fiilis eli voittajafiilis luo jokaisen kasvoille sen kaikkein korkeimman hymyn - mikä on tärkeintä.

Joten, antaa arvostelijoiden arvostella ja meikäläinen jatkaa hiljaa hissukseen sataan laskemista aina silloin, kun hermot ovat kireällä. Eiköhän se ole tärkeintä, että itse tietää tehneensä parhaansa ja saavuttaa niitä tavoitteita, jonka vuoksi tekeekin töitä. Antaa niiden muiden pällistellä maailmaa oman napansa ympäriltä ja arvostella tekemisiään. Hieno homma, että jotkut ihmiset osaavat aina olla kuitenkin niin paljon parempia, kuin me muut.

Kilvanajosta puheenollen; viikonloppuna korkattiin meikäläisen uran ensimmäinen ralli. Hyvillä fiiliksillä kurnutettu kisa saatiin päätökseen, kun maaliin kurvattiin ehjällä suorituksella ja tuloksena yhdistetyn oman lk 3 ja v1600 autojen nopein. Tuuletukset sikseen, lisää harjoittelua ja ensi viikonloppuna jatketaan, kun lauantaina ollaan ajamassa Tampereen Autoglym-rallissa ja sunnuntaina TUA Sprintissä. Mutta, koitetaan samalla sykkeellä ajaa seuraavakin viikonloppu, niin maalissa on helppo hymyillä.

Näillä mietteillä taas jatketaan. Luvassa olisi vielä hetken verran töitä tietokoneella, itsensä haastamista ja sen sellaista. Jumpsuitti joutuu hetkeksi vielä tänään väistymään treenikamojen tieltä, sillä punttikselle meinasin mennä tekemään kevyen sisätreenin, vaikkei maisema kovin hohdokkaasti vaihdukkaan siinä pyöräillessä ja soutaessa. Kyllä tämä tästä, köhköh.

@ CRAFTER

Mä myönnän, olen ollut viime aikoina maailman huonoin bloggaaja, mut syyt on todella painavia; blogi takkuilee koneella (virhe julkaisussa tms?), en ole ehtinyt istahtamaan alas kokoomaan tunteitani & asioiden ulostuottaminen tuottaa ongelmia ja sen semmoista! Tässä ollaan meinaan juuri reissun päällä matkalla kauden ensimmäisiin ajoharjoitteluihin, sillä kilpuri saatiin ikävän kaadon jälkeen vihdoin pakettiin ja matka jatkuu lauantaina Rantarallin merkeissä. Vihdoinkin tuntuu taas siltä, että hommat rullaa niinkuin pitäisikin, monen työn tulos alkaa näkymään ja mä olen vaan niin happyhappyhappy!!! ::-) treenit, koulu, nuottiharjoittelu.. Kaikki maistuukin taas aivan parhaalta, siltä elämältä juuri mitä haluankin päivittäin toteuttaa. Unohtamatta tietenkään, että taas kaikki tuntuu helpommalta ja tuloksia kokee itsekin treenatessa.

Olo on kuin voittajalla, ja voittajat saavat epämieluisatkin asiat tuntuman mielekkäiltä!

Näillä fiiliksillä jatketaan tätä päivää ja matkantekoa!

PALUU ARKEEN

Ilman ajatusta, tuhansia tunteita kantaen, päätin kirjoittaa omanlaisen blogipäivityksen, unohdan kaikki opitut kirjoitusvinkit ja kirjoitan vain sen, mitä mieleni tekee. Sillä ajatuksia on mielessä, mutta ulostuottaminen tuottaakin hieman enemmän ongelmaa. Mistä pitää aloittaa, mistä minun pitäisi kertoa, saanko kertoa kaiken minkä haluan?

Vasta hetki siitä, kun itku silmässä pakkailin kesän kimpsut ja kampsut yhteen pakettiin ja vedin töpselit pois seinästä kotoota. Nyt, samoilla fiiliksillä, puran viimeisiä kesän muistoja ja ripottelen synttärilahjaksi saatuja ihania lahjoja ympäri kotiani muistuttamaan, että vaikka kilometrejä on välissä - ovat ystävät silti lähelläni. Jännä, miten kesän aikana todellisesti avasin silmäni kaikelle sille arvokkuudelle, jonka vuoden aikana ehdin ehkä jopa ''turruttaa'' kiireiden alle ja annoin elämäni tärkeimmän asian pakkautua pinon alimmaiseksi. Opetuksena vain minulle; en tee sitä toiste. Sillä vaikka kuinka elämässä olisi menestyksen nälkäinen ja halukas valloittamaan maailmaa, on muistettava pitää yhtä myös elämäsi tärkeimpien ihmisten kanssa. Loppujen lopuksi juuri he ovat niitä ihmisiä, jotka tekevät mahdottomatkin asiat mahdollisiksi - juuri sinun kanssasi.

Tämä päivä on kuin lipunut ohitseni, vaikka aamusta asti on skarppina oltu koulun penkillä ja iltapäivällä piti hoitaa ''niinpaljonasioita''. Paskanmarjat, koska meikäläinen tarttui vain pölyhuiskaan kotiin päädyttyään ja odotteli puhelimen ääressä soittoa omalta rakkaaltaan. Ulkoilmakaan ei sen enempää houkuta, vaan suorastaan pakottaa käpertymään viltin alle juomaan teetä ja muistamaan teitä lukijoita pienellä otteella viimeaikaisista tapahtumista ja myllerryksistä elämässäni. Jos vain tietäisin mistä aloittaisin, olisi tekstin kirjoittaminenkin helpompaa. Niin paljon on kaikkea mullistavaa ehtinyt kuukauden aikana tapahtumaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi; elämä on niin supersiistiä muistoilta, mä oon ihan lemmenlumoissa ja valmiina kiireistäkin kiireisempään syksyyn 

Kesä oli ja meni taas nopeammin kuin koskaan. Kaikenkaikkiaan päiviini mahtui otsahiessa työntekoa, hieman hikisempää treenaamista ja roikkumista kylillä. Loppukesästä rattoputki otti hieman enemmän otetta ja olihan se pakko kurnuttaa autolla menemään vasten yötä ja nauttia elämäni ensimmäisistä siviilissä ajetuista kilometreistä. Kilometrit vei mukanaan ja jonkinverran kotimaatakin tuli nähtyä. Kaiken tämän ohella päätin päättää kesäni yhteen huippuhetkeen; MM-rallien työsarkaan. Pitkiä päiviä, mahtaviin ihmisiin tutustumista, oman kullan kainalosta heräämistä ja jännäämistä tuloksia odotellessa. 2viikon työputki meni nopeammin kuin halusinkaan ja tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen iki-ihana koulupäivä takana - 187 aamua edessä. Wihii!

Tunteiden kirjo oli kattavampi kuin sateenkaaren värit kesän aikana, sillä täydestä onnesta saattoi elämä heittää kerralla häränpyllyä ja välillä seinät kaatuivat totaali päälleni. Kesän aikana on joutunut oppimaan ottamaan enemmän vastuuta kuin koskaan ennen ja ymmärtämään sen, että vaikka miten hyvä ystävä sitä koskaan haluaisi ollakkaan, ei välttämättä kemiat vain kahden ihmisen välillä toimi. Välillä sain toimia myös terapeuttina niin parisuhde- kuin kaveriasioiden välillä. Monta kokemusta rikkaampana voinen todeta, että loppujen lopuksi kaikki asiat ja palaset ovat tuntuneet loksahtavan paikoilleen ja kaikenkaikkiaan hommat on ollu hallussa. Mitäpä sitä enää siis menneitä muistelemaan.

Nyt, syksyn ollessa ovella ja ilmojen viiletessä, on aika jättää lomalaisen elkeet menneeseen ja kerätä selkärangasta uudet motivaation lähteet uuteen lukukauteen. Alkukesän hyvä treenimäärä sai hieman takapakkia tämän kahden viikon työsaran vuoksi, mutta suuntahan on siis vain ylöspäin - nyt on taas miljoona hyvää syytä laittaa ruho liikkeelle ja tehdä tästäkin vuodesta parempi harjoitusten puolesta!

Kiitos kaikille kesästä. Mulla on mahtavia muistoja, suuria tunteita ja itku herkässä kaikkea kivaa ajatellessa. Asioita, jotka tsemppaa uskomattomissa hetkissä.
puss och kram, sintti

SEURAAVAT KAKSI VIIKKOA, MATKIN NAANTALIN AURINKOA

Minäkin saa tällä hetkellä puhallella hetken aikaa nollia, sillä tulin juuri kotiin viimeiseltä ohjaaja työpäivältäni. Nyt olisi lupa lomailla pari viikkoa ja nauttia kesän antimista ja jännittää vielä muutaman päivän ennen omia synttäreitäni! Menneet 5vkoa on olleet mitä parhaimpia, sillä ei päivääkään hymyilemättä tai muuten nauttimatta työn askareiden parissa. Ihan mahtavat viikot on vietetty erilaisten ohjattavien parissa, oppien lisää erilaisten ihmisten arvostuksesta ja saanen kokea sen tunteen, kun pieni lapsi tarraa käteesi todeten sinun oleva vain ihana, tai kun arjen askareissa apua tarvitseva nuori huomaakin pienen yksinkertaisen murheen olevan nujerrettavissa ilman apulaisensa apua. Kyllä vaan kotiintullessa on ollut onnellinen, mutta tietysti myös hieman väsynyt, sillä päivät ovat olleet työntäyteisiä. Iso kiitos kuitenkin myös ihanille työkavereilleni ja eritoten, kaikille ohjattaville! Muutaman viikon lomailun jälkeen jatketaan työntekoa Neste Oil Rallissa Jyväskylässä, katotaan minkälainen ''jokapaikanhöylä'' pesti meikäläiselle langetetaan, mutta uskoisin, että siitäkin tulee enemmän kuin mahtavaa. Ainakin koko kesä kyseisen pestin alkamista on odotettu.

Mutta mikäpä sen parempi tapa aloittaa muutaman viikon (jo täyteen buukattu..) loma, kun lähtemällä parhaan ystävän kanssa ruisrockiin - luvassa on luultavasti tunnetusti menoa ja meininkiä, sillä tällaiselta parivaljakolta ei sitä energiaa tule puuttumaan :-D  Éli, nautitaan tänään ja palataan huomenna takaisin ruotuun & ojennukseen! wuhuuuwuhuuu!!

RUISROCK LIPPUA?

En tiedä mitään raivostuttavampaa, kuin facebookin ''Se tunne, kun...'' tilapäivitykset, mutta tässä kohtaa aion hyvällä omatunnolla käyttää samaa kulunutta fraasia omassa blogissani. Se tunne, kun luulet tililläsi olevan ne kuuluisat 3e mutta ottomaatilla käydessäsi huomaat palkan tulleen. Meikäläinenkin joutui pari kertaa hieraisemaan silmiään ja katsomaan uudestaan, että pitikö tilanne oikeasti paikkaansa. Kaksi kuukautta kun on elänyt enemmän tai vähemmän muiden avustuksella, tuntuu palkkapäivä oikein lottovoitolta. Paha vaan, että kyseisen asian huomasin ollessani kauppakeskus Myllyssä, sillä ei aikaakaan kun meikäläinen oli singonnut kaupasta toiseen ja ostanut hieman uusia (ihania!!) vaatteita. Loput pitääkin säästää täysikään, sillä viikon päästä sitä rahantuloa kun ei sitten enää millään voi estää..

No, vaikka tässä palkkapäivästä saatiinkin iloa, on aika palata takaisin opiskelijabudjettiin ja kysäistä, että mikäli jollakulla on ruisrockin perjantai lippua myydä/vuokrata/antaa/lainata - niin ottakaahan allekirjoittaneeseen yhteyttä! Mun tarviis sellanen jostain saada, mieluiten muualta kun lippukaupasta (eli siis halvemmalla). Kyseisiä lippuja kun jokavuos tuntuu jollain jäävän ylimääräiseksi, niin nyt sinä saisit sen huolistasi pois ja meikäläinen olisi naama messingillä kyseisen asian vuoksi. Ota suoraan yhteyttä minuun puhelimitse, facebookin kautta, tai jättämällä tietosi mun kommenttiboksiin niin soitan perään. Mikäli jätät puhelinnumerosi, niin poistan kommentin sen nähtyäni! =) Kiitos!

tahdon vain kaiken tai ei mitään ja sen kaiken minä sinussa nään

Voisin kirjoittaa raamatun pituisen tekstin suuresta onnesta, pienistä teoista ja onnellisista tapahtumista, mutta taidan olla kiero ja jättää asioiden oivaltamisen teidän lukioiden murheeksi. Tässä on meinaan niin kaveripiirissä kuin itsellänikin sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä, mutta vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että palaset loksahtelee oikeille paikoilleen. Jopa meikäläinen, joka on elänyt eräänlaisen tunteen ympäröimänä ja ''sidottuna'', alan vapautumaan kokonaisvaltaisesti kesän rientoihin ja hölläämään otetta arjesta. Päivät kuluvat kuin siivillä ja on aivan mahdottoman ihanaa todistaa oikeasti, että onnelliset tapahtumat sekoittuvat arkeen, kun niitä itse on valmis tekemään - eikä vain odottele tulevaa. Elämän lankana onkin hyvä muistaa, että saavuttaakseen mahdottomiakin asioita, pitää niiden eteen olla myös itse aktiivinen. Onni, urheilijan vartalo, menestys valitsemallani uralla, rakkaus, lottovoitto.. Ei sellaiset asiat tule ketään meistä kotoa hakemaan. Joten miksi helkkarissa enää kukaan odottelisi sen enempää tulevaisuuden tapahtumia, kun päivä päivältä voimme itse omilla teoillamme vaikuttaa asioihin. Treenataan, kasvatetaan menestyksen nälkää, avataan sydän läheisille ja nauretaan vatsamme pohjasta päivittäin, sillä mä en ainakaan enään laske päiviä johonkin suurempaan tapahtumaan, vaan elän hetkessä, tässä ja nyt!

Riemukasta alkavaa viikkoa kaikille