kirjoitan viimeisen valitusvirteni - ja sitten olen saanut sanottua kaiken

Jos joku kerkes jo kaipaamaan, niin ilmoitettakoon, että hengissä ollaan! Missäpä muuallakaan on vietetty aikaa kuin ratin ja penkin välissä (sounds very good) ja sitte tietysti koulukirjojen, mikä ei ollenkaan ookkaan ollu niin hyvä homma.

Pikkasen kritisoidakseni taas maailman menoja; jos huomenna todella sataa näiden ihanien päivien päätteeksi ja juuri viikonlopun aluksi, vietän iltapäiväni katsastaen 'jos rakastat' elokuvaa ison suklaalevyn kera. Ihan vaan sen vuoksi että terveydenhoitaja kehotti hankkimaan harrastuksen ja mainitsi ohimennen, että meikäläisellä on aknen tynkää. Kiitos tästä, eipähän tullut enempää motivaatiota juosta hikilenkkiä saatika syömään pelkkiä porkkanoita. Aion tehdä juuri päinvastoin. Onneksi huomenna illalla ja perjantaina pääsee taas ajamaan niin siinä kohtaan on helppo muuttaa raivo nopeudeksi.

Mutta, pian on viimiset valitusvirret saatu sanottua, sillä olen päättänyt jättää nämä ikuisuudelta tuntuneet nyyhkypäivät tämänhetkisestä elämäntilanteesta ja heitän isompaa vaihdetta silmään. Sillä myönnettäköön, että tässä ollaan oltu mitäkin maanisia murheiden keskellä ja vähän niitä vielä ympäripyöreesti suurentaen. Mikäs helvetti mua koskaan on pidätellytkään elämästä täysillä elämää ja juuri sillä tavoin, kuin itse haluan. Ja koska mun unelmat ei kuitenkaan tällä hetkellä ole pelkästään punasen talon ja lasten ympärillä, niin who cares? Nasta lautaan kohti uusia seikkailuja ja pikkasen jämäkämpää asennetta kehille. Jollei toiset pysy mukana niin, huono nakki heille. Aina sanotaan, että jostakin on joustettava saadakseen jotain pysyvää elämässään.. Taidan viettää loppuelämäni siis yksin mutta onnellisena siitä, että tulipahan koettua parhaita hetkiä ja autokin tuntuu pysyvän lapasessa. Harva ymmärtää, mutta ne on niitä asioita mitä tällä hetkellä tunnun tarvitsevan.
Vauhtia, työtä ja itsenäistymistä. Mitäs muutakaan tällänen raivohullu elämältään tarvitsee.
(Kenties vähän rahaa).

Olen niin raivona siitä, että mulle voidaan tehdä mitä lystää välittämättä meikäläisen fiiliksistä. Ja sitteku menet vielä sanomaan pahasta olostasi, niin kas kummaa kun se saadaan käännettyä sinun kontoillesi. Selkään saa puukottaa mutta mä en saa sanoa takas mielipidettäni, koska saatan loukata jotakin sillä. Missä meni vikaan. Ja koska mä en osaa puhua ihmisille ''kauniisti'' enkä muutenkaan fiksusti, vaan olen harvinaisen lapsellinen tapaus - niin lukekaa täältä :) pistäkää toki viestinä perään tuntemuksianne.

Älkääkä nyt oikeesti ajatelko että mä olisin joku sydämetön niljake. Totuus on se, että olen kyllästynyt olemaan sinisilmäinen enkeli joka antaa anteeksi jokaisen vastoinkäymisen ja olen toivoa täynnä ''ei näin enää ikinä tapahdu''. Myönnettäköön, että mussakin on vikaa; olen varmasti suorasanainen ja itsepäinen ämmä, mutta eipä mulla myöskään oo tapana petturoida selän takana. Mä en kestä semmosta. Ja vaikka mä nyt kirjoitan aika raa'asti, niin ei tää oo mulle mitenkään samantekevää tai helppoa.

mä olen kirjaimellisesti ihan paskana. mutta mitäpä siitä? jatketaan elämää ja huomenna hymyillään