sunnuntai 1. toukokuuta 2011

klara vappen! vai miten se meni

Mulla oli ystävien puolesta ihan mahtava vappu vaikka Emma olikin tekemässä silavaa kaverista ja meikäläinen sai osakseen tuntematton raivosta, mutta ei välitetä pienistä. Kaikennäköisten kommellusten jälkeen oli ikimuistoinen vappu! <3

Mutta eihän mikään voi mennä aina hyvin, sillä eikös se niin olo, että juuri silloin kun tuntuu, ettei mikään ei voisi ikinä milloinkaan mennä pieleen - niin juuri silloin teikäläisen jalan alta vedetään matto (ihan lattiaa raapien) ja kaikenlaiset murheet kokoontuvat yhdeille harteille. Että kaikki rakennetut lupaukset haihtuvat savuna ilmaan ja omat tekosi jäävät pelkäksi muistoksi menneisyydestä. Tulipahan ainakin yritettyä kaikkensa jollei muuten.

Olen hyvin epätietoinen tulevasta, että minkämoisia ratkaisuja minun kannattaa enää tehdä vai onko parempi jättää tekemättä. Vai tekeekö joku muu päätökset puolestani, niin ettei minulle jää vaihtoehtoja. Lainatakseni äitini sanoja; ''meidän perheen talon katon päällä tuntuu liikkuvan aika harmaita pilviä. Ehkä se aurinko paistaa joskus tännekkin''.

sitä auringonpaistetta jään taas odottelemaan ja ps. hyvää sunnuntaita vaan kaikille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti