Me lapset sanomme liian harvoin: "Äiti, minä rakastan sinua." mutta ajattelemme niin koko pitkän elämämme ajan.

En muista mitään ihanampaa lapsuuden pyhäpäivistä, kun omat synttärit sekä äitien päivän. Silloin tehtiin kuukauden verran hoidossa ja alakoulussa erilaisia lahjoja ja kortteja, jotka tuotiin viikkoa ennen juhlaa kotiin ja niille oli pakko löytää mitä parhaimmat piilot, ettei äiti löytäisi niitä. Ja sitte se riemu kun aamulla jaksoi herätä aikaisin keittämään kahvia äidille ja se kannettiin sänkyyn - ja annettiin lahja äidille. Ja sitte se kortti ja lahja sai oikeen erityishienon paikan jostakin keittiön pöydältä ja olin niiin ylpeä itsestäni! Yleensä päiviin liittyi vielä jonkinlaisia ravintolakestejä ja voi että!

Mutta niin sitä ikää tulee meille kaikille ja äiditkin muuttuvat ''itsestäänselvyyksiksi'' ja minä nuorena naisena kapinallisemmaksi. Äitille möräytetään morot ja onnittelut. Sitä täytyy myöntää itsessäni sen verran heikkoutta, että vaikka kuinka mä pystyn ilmaisemaan tunteitani internetissä ja tekstiviestin avulla, niin kasvotusten ''rakastan sua'' niin että se ihan tulee sydämen pohjasta - se on todella hankalaa. Mun mielestä on tosi ihanaa huomata ihmisissä pientä hymyä kun heitä kehuu, mutta silti täydellisen osoituksen antaminen on aina vähän hankalaa ja omituista. Mutta vaikka mä en aina sanoiskaan tai osoittais rakkauttani parhaalla mahdollisella tavalla, niin kyllä äiti tietää että mä hänestä pidän hirmuisen paljon.  Sillä ei omaa äitiä mikään voita. Vaikka se välillä onki ihan jääräpää ja piikittelee, eikä mistään mitään tajua, niin se on silti mun äitini. Enkä mä hänestä irti päästä vaikka kilometrejä olis välissä. Että vaikka mä en nyt jakelis lahjoja enkä jaksa sunnuntai aamuisin herätä kukonlaulun aikaa keittämään kahvia, niin on mulla jonkinmoiset tunteet vielä olemassa! pusuja omalle äidilleni. ♥

Kuka se on, joka lasta lohduttaa,
kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?

Kuka lasta lakkaamatta rakastaa,
vaikka hän kiukuttelee ja on
hankala?

Kuka on se johon lapsi voi aina
turvata ja luottaa?

Se jonka olkapäätä vasten
hän voi itkeä surunsa pois?

Se on äiti.

Se joka aina ymmärtää lastaan,
vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi
itseään.