Joululoma meni juuri niinkuin pitikin; nauttien. Totuushan on, että kerkeen elämässäni viettää yhteistä aikaa perheeni kanssa rauhassa tulevina vuosina vain jouluisin. Päätin aloittaa nauttimisen jo ''viimevuonna'', koska syksyhän meni suurinpiirtein 300km päässä pois kotoota ja jouluna sai luvan kanssa istahtaa alas ja kertoa suu täynnä suklaata koko perheelle rakastavansa heitä. Alleviivata voisin myös, että loppujen lopuksi, murheet nujerrettuna, vietin elämäni parhaimman joululoman. Lunta ei tullut hiutalettakaan taivaalta ja lähipiirissä sairasteltiin aivan liikaa, mutta en antanut sen loppujen lopuksi kaataa minua kovinkaan matalaksi. Jokahetken jonka sain viettää läheisteni & ystävien kanssa, olivat korvaamattomia. Ripaus hyvää juomaa, ruokaa, kauniita kelejä (lumen puuttumisesta huolimatta), lukemattomia autolla ajettuja kilometrejä ja vain istahtamista alas hyvällä porukalla... Niistä oli minun lomani tehty :)
Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika kuluu siivillä kun on kivaa ja näinhän kävi. Railakkaan vuodenvaihteen jälkeen arki palasi mukaan kuvioihin - toisaalta luojan kiitos. Kyllähän sitä tulikin lomalla laiskoteltua, että oikein olen nauttinu taas kun on joutunut piiskaamaan itseään juoksulenkillä ja saanut olla omassa kodissaan rikkinäiset veijot jalassa ja huppari päällä. Koska paras tunne arjen keskellä on varmastikin se, että lenkin jälkeen palaat kotiin jalat huutaen hoosianna, menet suihkuun, syöt ja saat istahtaa aloillesi nämä rikkinäiset veijot jalassa ja huppari päällä. Naisena tietysti voin vielä levittää kasvonaamion ja näin taistella ulkona paukkuvia pakkasia vastaan, ettei poskipäistä tule ihan korppuja. Kuppi kuumaa teetä rauhoittaa tämänkin talvi-illan ja oli aika myös muistaa teitä kaikkia lukijoita :) Täällä keskisuomessa on kyllä upean näköistä tällähetkellä, lunta on todella paljon ja mukavat ilmat. Aurinko kimmeltää hangen nietoksilla ja lenkilläkin on ihana vain nauttia olostaan ja siitä, että omistan kerrankin elämässäni kengät, joissa ei varpaat palele!
Ihmiset ympärilläni ovat hyvinkin positiivisia, taitaa melkeen jokaisella olla vähän kevättä rinnassa, ja miksipäs sitä ei hymyilisi, jos tietää jonkun toisen sinusta pitävän - juuri sellaisena kun sinä olet. Itse ainakin nautin tästä(kin) tunteesta täysin siemauksin; vihdoinkin vaikka välissä on kilometrejä, ei ajatus tunnu ollenkaan hassummalta. Se taitaa olla sitä rakkautta!
Kuitenkaan, jottei kaikki menisi niinkuin elokuvissa, on hetkeksi palattava takaisin maanpinnalle. Koulu puskee todella painavasti päälle - tämä viikko vielä koulussa, sitte pari viikkoa AJAMASSA (JESH!) ja takaisin paluuna odottaa lukiossa vastassa koeviikko.. Ajoleirillä tuskin tulee koulukirjoihin hirveästi panostettua, joten tälläviikolla pitäisi tehdä töitä myös sen eteen, että stressi pienenisi edes hieman opiskelun puolesta.. Vaikeaa tästä tulee, mutta varmasti selvitään. Onneksi Joonas on mun kanssa samassa tilanteessa, niin meillä on toisistamme ns. ''tukea'' ja voin siltä pyytää neuvoja. Mä kun niin mielelläni vaan treenaisin ajohommia enkä tekisi mitään yo-lakin eteen! Mutta pakko se on myös motivoitua tuolla koulun penkillä, urheilijan ammatti kun saattaa pienestäkin vastaiskusta kaatua ja sitten ollaan kusessa, jollei edes yo-papereita oo näyttää taskun pohjalta.. Kai se on sitte tulevaisuuden murheita?
Tulikin jo siis mainittua, elämä on suhteellista hulabaloota maaliskuun loppuun saakka, sitten kai hieman rauhoittuu. Tai jos nyt edes vappuna saisi hieman käydä puhaltamassa ilmapalloja =)
Oikein menestyksellistä & ihanaa alkuvuotta kaikille! <3:llä sintti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti