itsesääliä kerrakseen.

Tän päiväsen kommellusten jälkeen, päätän heittää oman itsesäälin oikein valloilleen ja esittää kysymykset; ETTÄ MIKÄS HELVETTI MEIKÄLÄISEN IHMISSUHDEASIOISSA ON MENNYT PIELEEN. Tuntuu, että kavereitten ja ystävien mielipiteet meikäläisistä on tätä nykyään melko negatiivisia – ja positiiviset kommentit on jäänyt vallan pois kuvioita. Yritä tässä sitten jaella lämmintä joulumieltä kaikille kun tuntuu paskaa tulevan niskaan vaan ja pelkkää selkään puukottamista. Tossa taannoin miettisin ihan tosissani, että missä mun kaikki ystävät on? Mä olen jotenkin niin erkaantunut kaikesta, tai sitte mulla ei vaan oikeesti taida olla niitä ystäviä. Tai jos on, niin niiltäkin saa kuulla harvasen päivän pelkkää vittuilua mitättömistä asioista, SE EI OIKEASTI PIRISTÄ KOVINKAAN KUMMASTI OMAA HUONOA PÄIVÄÄ. Mä en käsitä, miksi nuorison huumorintaju on nykyään pelkkää ironiaa toista kohtaan. Vai eikö kenellekään oikeesti ole mitään positiivista sanottavaa toisesta? Ollaanko me kaikki vain oman napamme sankareita ja muut ovat täysin pellejä rinnallamme? Myönnän, että itsekin sorrun halventavaan käyttäytymiseen : MUTTA VOITAISKO ME KAIKKI SUODA SILLE OIKEALLE YSTÄVÄLLE YKSI HYMY PÄIVÄSSÄ?

mä en ainakaan enää kauaa jaksa tekohymyillä toiselle sanoista ’’vittu sä olet tyhmä ja ruma muija’’

yksinään ei kukaan maailmaa valloita

Odottelen innoissani huomista päivää taas, kun pääsee isoäidin eli lyhyemmin sanottuna MAMIN kanssa shoppailemaan ja syömään hyvin ja kaikkea kivaa! Mun mielestä isovanhemmat on kyllä elämän tärkeimpiä ihmisiä, mikäpä sen ihanampaa kun käydä hyvässä seurassa ottamassa kulttuuritietoiskuja teatterissa ja maistelemassa kuohareita, yleensä iltaan kuuluu myös todella maittava ateria ja hauskaset jutut.
Oma luottamukseni isovanhempiin on ihan horjumaton ja arvostus ihan kohdillaan.
Ai että mä sitten rakastan niitä vanhuudenhöppäniä ! :)

Kaupungilla kävellessäni totesin vaan itsekseni, että jokainen vastaantulijalta saatu hymy piristää kummasti tuiskeen ja kylmyyden keskellä. Joten, mikseipä jokainen kohotettaisiin ystävän mieltä ja jaettaisiin sitä suoraa sydämestä tulevaa hymyä myös tuntemattomillekin vastaantulijoille!

muistot pakataan roskasäkkiin

Nää koeviikot on hirvittävän hyödyllisiä, selvästi! Koska mua ei toi lukeminen kiinnosta pätkän vertaan, tulee ainakin hommia tehtyä kotona.  Jätesäkillinen vaatteita lähti eilen kirppikselle ja tänään heitin saman verran röhniä pois nurkista! Tällä hetkellä mulla ei oo laatikoissa enää mitään ylimäärästä, koska heitin kaiken ihan raa’asti pois. Nyt mulla on aika iso ongelma erilaisten heppakirjojen ja lehtien kanssa, että jos jotakuta kultasta ihmistä vaan kiinnostaa niin mun luota sais tulla hakemaan kerran luettuja oopuksia!
Eikä tarvii maksaa yhtään mitään, mä oon enemmän onnellinen kun pääsen eroon noista.

Mut  tosiaan, vaikka hyötytyöt tehty niin se historia odottaa edelleen!

normipäivä

Ihanan lyhyen koulupäivän jälkeen oli kiva tulla kotiin, koska postista tullut H&M:n paketti sisälsi kaikkea kivaa mulle! Lisää vaatteita on luvassa ensikuussa, mutta eniten odotinkin paketin mukana tullutta takkia. Vähän se ehkä oli pettymys, en olekaan varma, että onko tollainen pitkä takki ollenkaan mun juttu? Meikäläisen pituuskäyrä ei meinaa hipoa korkeuksilla, joten pitkä takki saa minut näyttämään entistä lyhyemmältä. Toisaalta mun mielestä toi karvareunus hupussa ja takin lämpöisyys on tosi kiva!
Kommentteja voi pistää poksiin, että lähteekö takki palautukseen vai pidänkö?

Mulla piti olla todella toiminnallinen päivä tänään, mut kuinka kävikään. Kotiin tullessani joskus klo 12:30 juotiin Matin kanssa kahvit, mä peilailin tota takkia, ja kun Matti lähti töihin niin aloin lukemaan. Sen vertaa kiinnostava koulukirja tuntui olevan, että havahtusin klo 16 hereille sohvalta. Mun koko päivä meni ihan mönjäksi!
Pannullinen kahvia ja pieni happihyppely ulkona sai vähän energiaa, että tuli sitten vähän luettua. Mikolle tuli pari kaveria kylään, niin koko kämppä oli aivan täynnä iloa ja energiaa ja pianoa hakattiin, leluja heiteltiin ja himmeetä huutoa :-D Että se siitä lukemisesta!

Mutta nyt alkaa pikku hiljaan rauhoittumaan tämä meno täällä kotona, joten taidan siirtyä takaisin kirjojen ääreen. Tsau!