Ruokajuttuja (ja miks mä kirjotan näistä?)

Kaiken treeni-innon ohella meikäläinen on joutunut opettelemaan syömään. Välillä menee paremmin, ja välillä huomaan että edellisestä ruokailusta on vierähtänyt monen monta tuntia. Olen oikeastaan elänyt 17v elämästäni sillä periaatteella, että silloin syödään kun on nälkä. Ja tietysti niin paljon, että varmasti tietää syöneensä. Hyvän ruuan päälle vielä hyvät päikkärit niin soppa on mun mielestä ollut valmis.
Nyt olen kuitenkin joutunut opettelemaan aivan uusia asioita.

Yhä edelleen kärsin syömiseni suhteen siitä, että se on liian epäsäännöllistä ja ongelmakseni 

on muodostunut liian pienet ateriakoot.  Ja huomaamattani saatan sortua myös siihen, että 4 ateriaa päivästä on liian pieniä ja viidennellä aterialla saatan vetää taas sen verran mättöä napandeerukseen että napit lentää housuista. Mä olen pitänyt varmaankin puolen vuoden ajan sähköistä päiväkirjaa siitä, mitä jokaisena päivänä olen syönyt, mutta jotenkin haluan nyt vaatia itseltäni enemmän. Koska mulla on lähipiirissä ihmisiä, jotka paljon tietävät oikeanlaisesta syömisestä, olen päättänyt opetella (taas kerran) ''uudestaan syömään''; oiken, säännöllisesti ja ehdottomasti oikeita ravintoaineita! Sen vuoksi tilasin myös netistä Best shapper (arvo n. 23e) kirjan avukseni, johon päivittäin pidän hyvin tiukkaa ruokapäiväkirjaa, sekä liikuntapäiväkirjaa. Olen nyt seurannut todella tiiviisti kirjanpitoani muutaman viikon ajalta, eli alussa ollaan. Silti huomaan, että kun moitin oikeasti itseäni sinne kirjan sivuille, enkä vähättele asioita, niin jokainen ateria paranee selvästi kerta kerrallaan. Päiviini saan sisällettyä muutaman lämpimän aterian lisäksi myös oikeanlaisia välipaloja; hedelmiä, proteiineja sekä hyviä hiilareita. En tunge naamaani ilmiömäisen paljon ruokaa enkä koe tarvetta päästä ruuan jälkeisille päikkäreille. Ateriakoot alkavat siis olemaan sopivia, ja kalorimäärät toivotuilla alueilla!

Herää kysymys, miksi teen tätä? Koska haluan oikeasti, että tehdystä urheilutyöstä on hyötyä. Itse en henkilökohtaisesti kaipaa liian ohuita jalkoja, enkä muodotonta luurankopyllyä. Toisaalta, en myöskään kaipaa vatsani vararenkaita, enkä roikkuvia käsivarsia. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole hullunkiilto silmissä laihtua, vaan ennenkaikkea: elää elämääni hyvinvoivassa vartalossa, missä nautin itsestäni.
Sen olen jo kantapään kautta oppinut, että lihaksikkaita käsivarsia mitä tulevilla kesähelteillä olisi kiva esitellä, en saa sillä, että korvaan syömisen kovemmalla treenillä. SE EI AUTA MINUA!  Joten mikäli treenistäni todella saan kaiken irti, oikean ravinnon ja levon oltava balanssissa. Siihen siis pyritään ;)

Kaikki todelliset fitness-typykät ja pojat käyttävät runsaasti lisäravinteita, joita en lähde sen enempään spekuloimaan. Ruokavalio kannattaa määritellä sen mukaan, mitkä on ne omat tavoitteet. Mä en halua itse henkilökohtaisesti olla tuleva fitnessmalli, enkä pyri myöskään sen kaltaiseen vartaloon, mutta pitkän PK tai kovan VK treenin jälkeen käytän itsetehtyjä palautusmoothieita, kuten maitoa ja herajuomaa (+ tietysti marjoja!) Se on riittänyt mulle :) Tärkeää on myös pitää mielessä, että suoraan netistä on vaikea lähteä kopioimaan mitään tiettyä ruokavaliomallia, sillä me ollaan jokainen erilaisia ja meidän kropat vaatii hiukan erityyppisiä ravintoaineita.

Mutta niinkuin tosian todettu, mäkin opettelen näitä juttuja taas ja taas uudestaan, uskon että tää on meikäläiselle sellainen koko elämän kestävä projekti, mun pitää vaan olla vahva ja itsekurini kohdillaan jotten palaa tohon tuttuun ja turvalliseen ahmimistyyliini.. Netissä seuraan itse vahvasti sellaista blogia, kun www.lindamanuella.blogspot.com . Siinä on henkilö, joka on vielä parempi ja oikeampi ihminen kirjottelemaan näistä ruokavalioon liittyvistä aiheista. Suosittelen käymään hänen blogissaan mikäli aihe kiinnostaa!
Varsinkin seuraava blogiteksti on hyvinkin henkilökohtainen kertomus siitä, mitä haittaa syömättömyydestä on: http://lindamanuella.blogspot.fi/2013/03/miten-laihtua-syomalla.html#comment-form

Ja vielä lopuksi: tiettekö mistä mä oon ihan super innostunut? Omasta pienestä kotiyrttikeittiöstäni! Mulla kukkii basilika auringonvalossa ja sipuleita on kori kaupalla. En varmaan voi lähteä edes viikonlopun viettoon ottamatta tota basilikaani mukaan. Sain sen herätettyä henkiin vaikka se oli täällä kotona monta päivää kastelematta ja kohtuu nuukahtaneen näköisenä odotteli täällä kun maanantai aamulla tulin kotiin. Nyt se on auringon valossa lähtenyt uudestaan kukkiman ja kasvaa todella vihreänä ja hyvinvoivana! Niin kiva napsia tuoreita basilikanlehtiä mm. salaatin joukkoon ja keittiökin tuoksuu tosi hyvälle.  Seuraavassa kodissani on toivottavasti lasitettu parveke niin mullahan on siellä sit oikeen yrttihuone valmiina!

Nyt iltalenkille ja historian esseiden pariin, heipsan :)

BECAUSE YOU'RE WORTH IT

Vaikka eilen ja tänään on taivaan täydeltä satanut taas lunta, pitää sanoa, että jo jonkin aikaa pilkistänyt aurinko on saanut meikäläisen suorastaan säteilemään. Heräsin tänä aamuna pitkästä aikaa poikaystävän kainalosta ja heitettyäni hänet töihin, lähdin hymyssä suin kohti keskisuomea. Energiaa siis riittää ja se näkyy kyllä kaikessa työskentelyssä. On ihana huomata, että hyvä työ palkitaan! Mä olen saanut kiitettäviä arvosanoja koulussa, mun ystäväpiiri vahvistuu kaikkien energisten tapausten ansiosta, kroppa kiittää hyvästä liikunnasta ja parisuhde kukoistaa välimatkasta huolimatta. Edes epätietoisuus tulevaisuuden kuvioista ei saa meikäläisen hymyä hyytymään - miksi vaivata itseään tulevaisuuden murheilla kun nykyhetkenä menee vaan niin pirun hyvin.

Kaiken happyhappyjeejee hehkutuksen lisäksi olen saanut viime aikoina hieman mullistavimpiakin uutisia, mutta eikös se niin mee, että se mikä ei tapa - ainoastaan vahvistaa. Murheet pitää osata kääntää voimavaraksi, ehkä kenties turvautua poikaystävän ja ystävien auttaviin neuvoihin; lähipiiristäni löytyy yllättävän psykologisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä, kun heitä eniten kaipaa. Vastoinkäymiset saa olla yllättävän isoja, ennenkuin niille kannattaa edes alistua.

Vaikka arjen pyörittäminen tuntuu välillä täällä Keskisuomessa niin kovin yksinäiseltä, treenaaminen ja työnteko vie onneksi oman aikansa. Mutta yksin kun illan suussa käpertyy peiton alle, toivoisi tosiaan, että parempi puolisko olisi niinä hetkinä jakamassa päivän kuulumisia. Näiden tunteiden vuoksi yhteisestä viikonlopusta ei juuri halua tinkiä; sitä kun kaipaa vaa niin paljon toisen lämpöä lähelleen! Onneksi kisakalenterissa on hiukan taukoa sinne toukokuuhun asti, niin kerkee tämä lemmen liekki hieman sammua siihen mennessä ;-)

Että tälläistä tähän väliin. Mä jatkan nyt läksyillä (anteeks?!) ja meen aikasin nukkumaan, jotta huomisen vapaapäivän saa aloittaa kunnon treenillä!