olen siellä missä tarvitaan, en koskaan tiellä jos niin sanot vaan, katson synkeänä huomiseen enkä puutu sinun juomiseen

Näistä päivistä pitäisi kai osata nauttia, mutta mua suorastaan alkaa vähän turhauttamaan tämä sisällä istuminen. Koko viikonloppu on ollut kalenterin puolesta tyhjänä ja laiskuus on iskenyt pahemman kerran. Viime yönä tuli nukuttuakin niin huonosti, että tähän päivään aloin heräämään vasta muutama tunti sitten. Päivän aikana ei ole sattunut eikä tapahtunut, vaan olen katsonut elokuvia (mitä en normaalisti harrasta) ja kuunnellut rakkauslauluja. Ulkona on kokopäivän satanut vettä kuin aisaa ja olen ollut Mikon vahtina kotona yksin - eli toisinsanoen täältä ei ole päässyt edes mihinkään tuulettumaan. Illan mittaan koitin saada miljoonia töitä tehtyä koneella, mutta jotenkin ajatukset on niin jumissa ettei projektit ottaneet tuulta purjeisiinsa vaan kenties meni vain enemmän mönkään. No, kai se päivä tästä vielä paranee, kun muutama kaveri lupasi tulla käymään kahvilla ja jos sitä illalla (lue yöllä) ehtisi vielä lähteä hetkeksi liikenteeseen ja tuulettumaan.

Ehkä kuppi kahvia lisää pistää tämän tytön liikkeelle

BACK TO PÖRÖ

Joskus taisinkin kysellä mielipiteitä hiusmalleista ja ylläolevat kuvat kertovat, että mihin lopputulokseen päädyin! Ei oo millisiiliä, ei oo värinvaihtoa - vain 10cm ja risat pois pituudesta kun pidennykset lähti ja perus pörö-look on back. Marssisin meinaan kampaajalle täydellisin rokkitukka ajatuksin, kunnes pidennysten irtoessa yksi kerrallaan hiipi pelko persuksiin ja totesin, että ei tänään. Pitää vielä sittenkin miettiä, että haluanko olla pitkätukkainen vai perus millisiili late :-D Joten tälläistä tälläkertaa, jätä mielipiteesi kommenttina, sillä niitä haluan vastaanottaa!

Jatkan perjantai-iltaani hetken leväten ja sen jälkeen suuntaan isovanhempien mökille nauttimaan kesäillasta ja kortin peluusta, olkaahan vanhukset valmiina sillä mulla on pari ässää hihassa . Ihanaa viikonloppua jokaiselle

ALLE KAKSI VIIKKOA!

''When I was 5 years old, my mom always told me that happiness was the key to life. When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down "happy". They told me I didn't understand the assignment and I told them they didn't understand life."

Kesän aika tuntuu olevan yhtä odotusta, sillä 18v synttärit on lähempää kuin koskaan ja päivä kerrallaan on odotus pian palkittu! Ehkä hieman pelkäsin ennen kesän alkua, että kesäkuu menisi tunteja laskien, mutta luojankiitos jokainen päivä on kuitenkin ollut jollainlailla ikimuistoinen ja päivät ovat olleet kova sykkeistä menemistä eessuntaas. Ison plussan voisin antaa tämän kesän työpaikallenikin, sillä jokainen päivä erilaisten ihmisten kanssa on muistuttanut minua ihmisten erilaisuudesta, mutta silti samanarvoisesta arvokkuudesta. Päivä kerrallaan olen myös todennut, että tämä ala saattaisi olla lukemisen arvoinen suoritus, sillä urheilijan polkuhan tarvitsee aina myös sen vahvan B-vaihtoehdon? Ken tietää! Kaiken työskentelyn ohella olen pyrkinyt treenaamaan niin tunnollisesti kuin mahdollista. Hieman tuo jalkaleikkausoperaatio treenausta hidasti, mutta sai siellä punttisalilla yläkroppaa kuritettua vaikka jalka paketissa olikin. Pelkästään tälläisestä suorituksesta tulee hymy huulille, sillä vuosi sitten näihin aikoihin voinen väittää, että mikäli mistä syystä tahansa olisi sairaslomaa saatu, olisi siitä nautittu täysin siemauksin :-D Joten, askel kerrallaan asennetta vahvistetaan ja kuntotasoa nostetaan. Mainittakoon nyt vielä, että mä lähdin eilen polkupyörällä viemään muistitikkua Marikalle töihin ja meiltä kotoota sinne oli matkaa reippaasti yli 20km. Ilta menikin turussa polkien ja siitä sitten Marikan kyydissä puolilta öin takaisin kotiin. Kyllä siinä reilussa kolmessa tunnissa kerkee melkoisen lenkin fillarilla rutistaa. Mun teräspakarat on vielä jonakin päivänä kai kunnossa.

Mutta, jatketaan odottelua, enää 13 päivää täysi-ikään, perjantaina tukkatohtorille loihtimaan jotain ihan uutta ja tänään mun rakas ystävä Emma 18v! wuhuu miten tässä aika rientääkään!

Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki siitä

Minulla on aina ollut yksi toive, jonka toteuttaminen lienee mahdontonta. Olen aina ajatellut, että myös mahdottomista unelmista pitää pitää kiinni, jotta mahdottomuuskin tuntuisi mahdolliselta. Jos voisin, yhdistäisin siis kaikki laajat kaveripiirini yhdeksi suureksi porukaksi. Valitettavasti tiedän, että mielenkiinnon kohteita on yhtä monta kun kavereitakin - eikä jokaisen mielipiteet toisista ole kovinkaan positiivisia. Se aiheuttaa taas sen, että meikäläinen joutuu useasti ''valitsemaan'' kahden asian väliltä. Se on tylsää, sillä en luokittele ketään kaveria toista paremmaksi, vaan asetan jokaisen samalle viivalle.. Mutta, elämä on opettanut selvän rajan ystävän ja kaverin välille. Oikeita ystäviä voin luokitella itselleni vain muutaman.

En voi muuttaa itseäni miellyttääkseni jotakuta, sillä mikäli lähtisin aina muuttamaan itseäni muiden halujen mukaan, en olisi oma itseni. Enkä silloinkaan pystyisi miellyttämään kaikkia. Mutta onko oikeasti elämän tarkoitus se, että elämme miellyttääksemme ympärillä oleviamme? Ehkä juuri sen vuoksi minunkin on aika hetkeksi pysähtyä miettimään omia elämän asenteitani ja kenties ymmärtää se, kehen voin luottaa ja ketkä määrittelen oikeiksi ystäviksi. Oikeat ystävät hyväksyvät minut juuri tälläisenä, tukevat minua tehdyissä uravalinnoissa ja seisovat rinnalla, vaikka sontaa sataisi taivaalta. He ovat aidosti kiinnostuneita asioistani, eivätkä hauku minua lyttyyn kun selkäni käännän. Mikä parasta; myös minä olen tehnyt heille selväksi, että meikäläiselle voi soittaa mihen kellon aikaan tahansa - oli kyse sitten mistä tahansa. Liiallinen luottaminen on aina tuottanut hieman ongelmia, sillä mielestäni jokaiselle pitää antaa mahdollisuus näyttää miten pystyy olemaan merkityksellinen toisen elämään, mutta valitettavasti se on joskus hieman tuottanut minulle ongelmia. Ei kaikkien kanssa pysty vain olemaan ''paitaa ja peppua''.


Ja niinhän jo lapsesta saakka on ainakin minulle opetettu, ettei kaikista ihmisistä voi tykätä - eikä kaikki tykkää minusta. Se on asia, jonka kanssa pitää oppia elämään, mutta kuitenkin niin, että vastaan tullessa voi hymyssä suin toista tervehtiä. Lainatakseni edesmenneen mummini sanoja; ''mielummin laiha sopu kuin lihava riita''. Meikäläisenkin on aika oppia, ettei jokaisen kanssa kannata sopia suuria suunnitelmia, vaan on parempi olla luottamatta liikaa jokaiseen vastaantulijaan ja hieman tunnustella, minkälainen ystävyys saattaa kehittyä. Varmasti vain pelkkää hyvää, kun hieman antaa asioille aikaa .


ISO käsi kaikille ihanuuksille <3

JUHANNUS '12

Ennen juhannusta säädettiin, väännettiin ja käännettiin kuvioita, jouduin hieman pettymään otetuista takaiskuista, mutta kuitenkin kaikesta huolimatta tuli vietettyä taas yksi parhaimpia hetkiä, mitä kesällä voi viettää. Pakkasimme yllättäen autot piukkaan eräjormailuvälineistä ja suuntasimme Kustavin saaristoon viettämään mahtavalla porukalla kesän yötöntä yötä. Meikäläinen löysi itsensä jopa viton takakontista kaikkien tavaroiden alta, jotta päästiin alueelle sisään. Mitäpä sitä ei ystäviensä vuoksi tekisi..

Illanviettoomme kuului vatsanpohjasta asti kantautuvaa naurua, 020202 numeropalvelun häiriköintiä kun Koskinen yritti kasata telttaa ja grillata, meikäläisen vetämiä leikkejä ja leikkimielisyyttä, yhdessäoloa sekä tietysti hyvää ruokaa ja juomaa. Tälläisen seurueen kanssa ollessa liikkeellä tietää tasan tarkkaan sen, että saa olla oma itsensä ja juuri sellainen kuin olet; ystävät pysyvät silti rinnallani ja ovat mukanani elämän tuomissa haasteissa. Mä olen niin onnellinen jokaisesta ystävästäni!

Tänään sieltä kosteasta ja kuumasta teltasta heräessäni kyllä tiesin, että myöhään on mennyt ja nikamat särki ja jaloista veti suonta. Sen vuoksi onkin hyvä antaa kuvien puhua loput puolestani ja kömpiä nukkumaan raikkaan suihkun jälkeen omaan petiini - hymyssä suin :)

On parempi että on rakastanut ja menettänyt kuin ettei olisi lainkaan rakastanut. - Lordi Tennyson

Bloggaaminen on siitä kivaa, että tänne kirjoittaessaan ei tarvitse sen enempää selitellä, ei joudu miettimään sanojaan tai näyttämään tunteitaan sen enempää lukijalleen. Voi vain käpertyä omaan paikkaansa, asettaa kahvikupin lähietäisyydelle ja kirjoittaa sen, mitä mieleen juolahtaa. Umpisolmu ajatukset eivät vaadi sen enempää selityksiä - sen kun kirjoittaa ja miettii tekstin lopussa, että olikohan koko tekstissä mitään järkeä.

Sillä viime aikoina järjen ja ajatusteni välillä ei ole tainnut olla yhtään yhteyksiä. Olen ollut kertakaikkisen loppu omiin ajatuksiini ja niistä muodostuneisiin solmuihin, joita en millään tunnu saavan selväksi. Olen suorastaan inhonut itseäni ja miettinyt erilaisia ratkaisuja selvitä tunnekuohuista, jotka muistuttavat katkerasti murrosiän aikaisista epämiellyttävistä fiiliksistä. Kun on jääräpäinen nainen ja vastustajana on vain oma peilikuva, on taistelutanner kohtuullisen epämukava. Miten ja millä ihmeessä tästä kaikesta voikaan selvitä :-D

Luulisi, että jokin asia olisi todella huonosti tai jotain olisi sattunut, mutta kun.. Ei. Mikään ei taida olla huonosti. On vain taivastakin tummemmat fiilikset, arjen pyörittämisen hankaluudet ja ajatuksia, joita ei oikein osaa selittää tai purkaa kenellekkän. Kaikki tämä on viime aikoina kasaantunut omilleni (kapeille) harteilleni ja huomaan itsessäni pelottavia muutoksia; uni ei maistu iltaisin, kasvoilleni on jämähtänyt tekohymy ja omia saavutuksiaan ei pidä enää missään arvossaan, sillä kaikki tuntuu jotenkin jäävän hieman puolitiehen ja hajamielisyys heijastuu monestakin ''tehdystä'' asiasta.

En tiedä mitään inhottavampaa, kuin oman tiliotteeni jonka parantumisen merkkejä ei lähiaikoina ole näkyvissä. Suorastaan oksettaa, kun kesäkuntoni ei olekkaan siinä tasolla, minkä kuvittelin sen olevan tänäkesänä. Tuskastuttaa, kun en ole ollut auton ratissa sitten kaatoni jälkeen ja poltteet ratin ja penkin väliin ovat kovemmat kuin koskaan. Olen pettynyt muutaman läheiseni tapaan hoitaa asioita ja sitä, miten kuulen kuraa tulevan niskaan eikä henkilöt puhu avoimesti minulle meikäläisen epäkohdista. Tunnekuohuja lisää sekasorto, sillä onko järkeä vetää pakasta lisää kortteja, jos yksin yrität hoitaa kahden ihmisen välistä suhdetta? Ja minkä helvetin takia meikäläinen jaksaa odotella ''parempia aikoja'' kun vuoden aikana ei suurempia muutoksia ole asian tiimoilta tehty?

Huoh. Tämänkin tekstin kirjoittamiseen meni ikä ja terveys - taidan heittää itteni jälleen pötkötysasentoon ja koittaa kerätä jonkinsortin fiiliksiä tämän viikon viemiseen. Ja niin, meikäläinen ei muuten juhli juhannusta.

En sitte mitenkään.

KESÄLOMAA

Hetken hiljaisuus blogin puolella on varmaan toiminut vinkkinä siitä, että hyvin on tämäkin kesäloma alkanut. Vaikka omia aikataulujani on vahvasti hallinnut työnteko ja kuntoilu - on aikaa myös rilluttelun puolelle jäänyt (kenties liikaakin..). Ennenkaikkea ihanaa on ollut, kun kesä yhdistää ''vanhat & uudet'' ystävät yhteen ja parhaiden kavereiden kanssakin on kuljettu taas kuin paita ja peppu. Erilaiset uudet kesäherkut on ajanut meikäläisen semmoseen tilanteeseen, että viime aikoina on kuntoilun ohellakin otettu ehkä askelta eteenpäin, koska omatunto on kolkuttanut kamalan paljon kaikista kaloripommeista :-D Mutta niinhän se on, että jokaiseen kesäkuntoon kuuluu hieman grillimakkaraa ja jäätelöä, enkä kyllä aio valittaa nautituista herkuista. Mutta niin kauan kun hyvin pyyhkii - jatkan hyväksi todettua kesäloman viettotapaa ja nautin. Ihanaa että aurinkopaistaa ja mun ihokin on saanut hieman päivitystä siitä kalkkilaivan kapteenin väristä. Wuhuu!


Jotta töissä jaksaa olla virkeenä heti aamusta, pitää pää pistää nyt tyynyyn ja sulkea tietokone. Okei, ehkä vielä hetken juttelen Veeran kanssa facebookissa, koska tämänkin tekstin kirjoittamiseen meni 15min yhden levottoman, juuri töistä pääseen ihmisen vuoksi.. (<3)