sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä, hölmöstä rakkaudesta?

























Mä otin kerranki omista ja naapurin neuvoista vaaria ja tein fiiliksen pohjalta kaikkea, mikä sillä hetkellä ja siinä tilanteessa tuntui oikealta. Ja tässä sitä ollaan, että voisin mennä allekirjoittamaan, että meikäläinen on viettäny kesän 2011 parhaimman viikonlopun ikinä. Juhannus viikonloppu ystävin, tapahtumin ja unohtumattomin muistoin jäi pelkästään sydämeen ja hymynä huulille (unohtamatta miljoonia hyttysenpuremia jotka tiedostan täyspäiväsellä raapimisen tarveella). Onnellisesti latautuneet patterit käytetään vielä ensviikolla, kun ollaan vimppa viikko töissä. Sen jälkeen jatketaan hyväksi todettua tapaa viettää kesää - haalitaan lisää supereita muistoja ja pidetään tosi ystävät rinnalla; niin että elokuussa tietää tänne jäävän meikäläistä kaipaamaan joku muukin kuin äiti ja että tänne palataan aina kuin mahdollista.


jos asteikolla 1-100 pitäisi kertoa omasta onnellisuudestaan, niin mulla paukkuu sataset kyllä rutkasti yli. Huomenna pääsee taas ratin taakse ottamaan kisaa Markun kanssa, en malta odottaa! =)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

hyvää kesää!

Mä taisin tänään havahtua ihan tosissaan yhteen seikkaperäiseen asiaan, joka valitettavan paljon liittyy kesään. Sen, että mun ajatukset pyörii pelkästään elokuun alussa ja sen, etten vieläkään ole saanu raivattua kalenteriin tilaa ''omalle lomalle'' vaan tähän astinen kesä on eletty vain ns. seuraavassa viikossa tai viikonlopussa. Vielä olen nauttinut kaikesta täydellä sydämellä, mutta pitänee muistuttaa itseään ettei polta heti kroppaa loppuun. Elokuussa kun pitäisi olla todellisen skarppina koitoksiin.

Olen aina rakastanut kesää juuri siksi, että silloin on saanut vetää täydellä tunteella välittämättä kellonajasta tai paikasta. Jotta rakkaus ei kuitenkaan sammuisi tässä iässä, on hyvä aloittaa elämäntapamuutos vaikka tästä hetkestä alkaen; jätetään se kalenteri kotiin ja vedetään hanat kaakossa niin, miten sydän sanoo. Sillä nyt jos joskus on aika tarttua hetkiin ja muistella vasta ylhäisessä yksinäisyydessä parasta kesää vuonna 2011. Tänä kesänä meinaa tulee nauttia jokaisesta ystävästä, järjettömistä ideoista keskiyöllä ja ennenkaikkea kaikesta rakkaudesta (liittyi se sitten autoihin tai ihmisiin)

Sitä parasta kesää haetaan tänä vuonna tarttumalla hetkiin vain sydämen ja fiiliksen pohjilta .

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Se on niin helppoa omaksua ne pahat tavat ja niin vaikea löytää ne hyvät sanat.














Mulla on ollu
kiireitä. Siksi en ole kerennyt kirjoittelemaan tänne blogiin taaskaan. Mun ajatukset on myös heittänyt melkoista hullun ympyrää, että en ole tiennyt pitäisikö tänne kirjoittaa maailman suuresta onnellisuudesta vai maailman suuresta surusta. Ehkä kuitenkin on parempi olla pikkaisen onnellinen kuin liian surullinen :-)

Meikäläinen on tässä viime aikoina meinaa enemmän tai vähemmän surkutellut itsensä ja muiden puolesta, mutta luojankiitos asioita joskus oppii kantapään kautta ja nostaa itsensä takaisin pinnalle. Se on hyväksi, koska monen hermo ei kestä ihmistä, joka aina jankuttaa omasta huonoudestaan. Pikkasen pitää kuitenkin olla nokka pystyssä, että pystyy asettamaan monien muiden kaltaistensa kanssa itsensä samalle lähtöviivalle. Kuten kilpailussakin; jos sinne lähetään sillä asenteella, että ''kattellaa ny.. emmä ainaskaa ekana oo..'' niin ei silloin kyllä tulosta saadaan. Jos lähtökohtana haetaan voittoa, kerätään pikkasen kiukkua jo varikolla ja lähetään hyväntapaisella raivolla irti viivalta, niin silloin kyllä saakin tulosta. Voi olla, että joku kerta tiputaan kovaa ja korkeelta, mutta seuraavalla kerralla on raivoa vähän enemmän. Pelti kolisee ja on fiilistä näinä kisapäivinä.

Ja niin mä aion myös jatkossa tehdä. Vanhojen heilojen kannustukset, kuten ''ei susta koskaan mitään tule'' on nyt jätetty taakse ja haudottu syvälle maahan. Sillä meikäläinen on päättäny nostaa purjeet (ja nokkansa) niin korkealle, ettei kenenkään paskantallaajan tarvitse tulla lannistamaan. Mä olen ihan tarpeeksi astellut jo muiden piirtämiä polkuja pitkiä.

Ja mä olen myös todella ylpeä tästä. Asenne muutos on lähtökohta, mistä lähetään kohti tulevaisutta. Elämässä ei saavuta juuri mitään, jollei motivaatio unelmiaan kohtaan ole täydessä veitsen terässä. Asenne muutosta suosittelen lämpimästi monelle muullekkin, kummasti sitä ihminen pystyy motivoituneena tehdä asioita - mistä ennen vain haaveili. Kuten päättäripäivänä; porukat korkkaili kuohuvaa kun mä vedin lenkkareita jalkaan ja lähdin juoksulenkille. Mallikelpoista? ;-)

Mallikelpoisuus jatkukoon - mä lähden suihkun kautta nukkumaan ja aamulla töihin. Ihanaa, että on kesä ja etenkin LOMA. super isot onnittelut kaikille ylioppilaille ja valmistuneille, nauttikaa - olette sen ansainnut!