tähtitaivas kattona, asfaltti mattona, kuljen minne nenä vie, on määränpääni mikä lie, aina matkalla paratiisini!

Terkut itsensä yllättäjältä. Teinpähän tänään melkoisen tempun pukiessani aamulla kireemmän paidan ja jättämällä ylilöysän neuleen ja sen ''perus hupparin'' kotiin. Ihan vaan sen vuoksi, että tuli näytettyä itselleen, ettei aina tarvitse piiloutua pieneksi hupparin sisälle. Muutenkin näin ilmojen lämmetessä alkaa olemaan vaatemuoti hieman kevyempää, kuin 3-kerrospukeutumista. Silloin on varmaan ihan kohtuullista olla hikoilematta talvihupparin alla. Päälläni oli siis paita, mistä näkyi vatsamakkarat, mutta who cares! Tunsin oloni juuri sellaiseksi kun olen halunnutkin tuntea, sama se vaikka jossain kyljessä roikkuisi hieman löysää eikä olemattomia lihaksia tarvitse pullistella paidan läpi. Tässä viimeisen muutaman päivän sisään on elämä kuitenkin muistuttanut hieman suuremmistakin huolenaiheista, kuin omista (tai naapurin) vatsamakkaroista.

Sitäpaitsi, näin kesää edeltävänä aikana ja vapun ollessa ovella, on varmaankin jo syytä korkata grillikausi käyntiin ja aloittaa virallisesti kesäkunnon kohentaminen; makkarat grilliin ja simat kylmään. Vedetään tippaleipiä ja munkkeja niin että napa paukkuu ja nautitaan yhdessä olosta. Mä lupaan ainakin omalta osaltani hoitaa homman kotiin!

Riemukasta vappua kaikille

Aamunkoitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.

Tuiki tavallinen tiistai aamu muuttui silmänräpäyksessä päiväksi, jollaista ei varmastikkaan kukaan olisi halunnut kokea. Koulun pihalle saapuessani satoi vettä, ilma oli harmaa ja lippu lepatti tangon puolessa välissä. Aavistin kohtaavani seuraavaksi surua ja ikävää, jossa valitettavasti osuin oikeaan. Iloinen ystävä oli lähtenyt pois luotamme. Vaikka häntä en itse kovin henkilökohtaisesti tuntenut, koulun ympäristössä vallitseva suru ja läheisten kaipuu - se tarttui. Kukaan ei kokenut tarvetta esittää toisten edessä vahvaa, vaan jokainen sai näyttää oman surunsa. Tunnelma koko päivän koulussa oli hyvinkin surumielinen ja painostava; ikävä leijaili ympärillämme. Selvästi joukostamme puuttui henkilö, jonka iloisuus ja ystävällisyys heijastui myös meidän uusien oppilaiden keskuuteen. ''Tämä ei voi olla totta'' toistui monien puheissa. Kynttilät ja kukat oli aseteltuna kauniisti koulun aulassa, jonka läheisyydessä hänen läheiset saivat tukea toisiltaan ja vielä viimeisen hetken ystävänsä seurassa. ''Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne on tallessa päivien menneiden - tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.''

lepää rauhassa!


Keskiviikko päivä sentään oli hieman parempi. Takana on hyvät yöunet, aamutreenit - edessä vapaapäivä täynnä ohjelmaa. Kouluhommia, valmistautumista huomiseen kokeeseen ja kaikenlaista muutakin. Tämä on parempi päivä kun eilinen.

PS! Mulla on aikapaljon ongelmia tän blogin kanssa, esim mä en osaa käyttää tätä uutta versiota yhtään + ainakun yritän päästä vastaamaan teidän kommentteihin niin en saa sitä sivua auki ja jos saan sen auki niin en pysty laittamaan niitä kommentteja - JOTEN ÄLKÄÄ ajatelko ettenkö muka haluaisi vastailla niihin, mun pitää vaan eka saada tää toimimaan että onnistun siinä :-D

tasapaksua puurtamista

Tähän bloggailuun olisi ollut kiva lisätä muutama keväinen kuva viikonlopusta, mutta kuvat sikseen ja asiaan; mä olen tänään tehnyt töitä 3h hikihatussa ja aikaansaannoksena olis 2 sivua enkun tutkielmaa, monia vuodatettuja kyyneliä turhautumisen takia ja pannullinen kahvia juotuna. Alkaa olemaan toi huumorintaju koulun suhteen hieman hakusessa - yhtenä päivänä jo marssisin opon koppiin ja kysyin siltä rehtiä mielipidettä siitä, että tuleeko musta koskaan ylioppilasta. Hän kyllä kovin vakuutteli, että näin tulisin onnistumaan..
Välillä on vaikea sovittaa aikatauluja siten, että jaksaa tehdä kaikki asiat tunnollisesti ja hyvin. Hyvänä esimerkkinä toimii kouluhommat. Mielellään sitä lähtisi urheilemaan ja paiskaisi koulukirjat nurkkaan, kun oikeasti pitäisi tasapainotella hyvin molempien kanssa ja sovittaa loput aikatauluista näiden kahden asian ympärille. Hankalaa, kun mielenkiintoa riittää niin moneen muuhunkin asiaan.

Juoruilut sikseen ja takaisin ahertamaan! Työntäyteistä viikkoa kaikille - nautitaan ens viikonloppuna
vapusta ja muutamaa päivää pidemmästä viikonlopusta! <3

kirjaimellisesti liekeissä

Aivan mahtava päivä ja viikko takana. Vielä huomenna olis yksi päivä edessä, mutta haikeesti kyllä tämän viikon saatan päätökseen. Elämä voisi mun mielestä olla vaikka joka viikko tälläistä; liikuntaa, yhdessäoloa, asennetta sekä eritoten itsensä pakottamista.

Tänään olimme porukalla vaeltamassa Isojärven kansallispuiston ympäristössä. Päivän mietteeksi varmaan muodostui, että ''älä koskaan astu pois hyvin tallotulta polulta..'' sillä mikäli kulki kerrankin omia reittejään, niin polveen saakka oli hangessa rämpimässä :-D Reppuun pakattiin evästä ja juomaa, aurinko porotti kirkkaana ja ilma oli juuri sopivan raikas vaelluskeliksi. Jalat sai hyvää palauttavaa treeniä tänään, sillä alkuviikko on ollut melkoista lihasten rääkkäystä. Varmaan jokainen vaeltaja on tyytyväinen päivään, sillä raitista ilmaa on keuhkot täynnä ja mieli virkeä, vaikka iltapäivällä kotimatkalla uni hieman maistui. Mainitsematta ei voi jättää sitä tunnetta, jonka kotiin palatessa sain tuntea. Puhtaat sukat, lämmin suihku, ruokaa ja aivan uskomattoman tyytyväinen fiilis - ne palkitsee tälläiset onnistuneet päivät.

Hyvä viikko on hyvä päättää hemmotteluun. Huomenna menen äidin kanssa naisteniltaan kotikonnuille - toivottavasti pääsen hierottavaksi, vatsan täyteen hyvää ruokaa ja illalla saunaan!
Lauantaina onkin luvassa motorsporttia, kun ollaan esittelyssä Kyrön torilla. Eli sinne siis jokainen kynnelle kykenevä moikkaamaan!

Nyt pitkät venyttelyt ja iltapalat Housen parissa.

''pumppaa pumppaa jaksaa jaksaa polkee polkee'' -sami hedberg

Terveiset meikäläisen kipeiltä lihaksilta ja huippuhyvältä fiilikseltä. Kahden päivän aikana on 7h pompittu ja pumpattu salitreeneillä ja vaikutuksia omissa lihaksissaan alkaa huomaamaan. Vaikka tunteja on kertynyt, niin into ei ole yhtään laskenut. Kerrassaan lisääntynyt tuplalla, kun on päässyt uusiin ohjelmiin mukaan ja oppinut uusia sarjoja. Niin kivaa! ''Eikä tässä vielä kaikki'', sillä viikko vedetään loppuun hyvällä rähinällä (jonka myös olen löytänyt itsestäni) ja kotikonnuillekki tulen viemään nämä sarjat ja liikkeet. 

Viime aikoina olen huomannut itsessäni myös uuden asenteen tynkää, sillä kun on alkanut vihdoin huomaamaan kehitystä ja treeneihin on saanut lisätä painoja, on sen myötä motivaatio kasvanut tekemistä kohden. Siinä kun peilin edessä hetken pullistelee olemattomilla lihaksilla, ''nälkä kasvaa syödessä'' ja treeniäkin on pakko lisätä! En koskaan oikeastaan kuvitellut itsestäni minkäänsortin salijannua, mutta hienhaju alkaa tuntumaan jo niin kotoisalta, että taidan kuluttaa viimeisetkin vapaa-aikani ohjattujen treenituntien parissa sekä salilla pullistelemassa. Kivaa on myös kuulla valmentajilta, että muutos näkyy myös ulospäin. :)

Vahvistusta tällä viikolla on saanut myös haaveet tulevasta ''sivu''uravalinnasta, eli liikunnanohjaajan ammatista. Seuratessa muita ohjaajia, heidän asennettaan & positiivisuuttaan, tulee fiilis olla isona kuin he. Onneksi kesälomalla pääsee ohjaamaan lapsia & nuoria ja keräämään lisää kokemusta alasta.Toivottavasti vielä jonakin päivänä meikäläinenkin pomppii kotisalilla trikoissa ja ähisen asennetta kaikkiin urheiluhulluihin!

Hyvä päivä on hyvä päättää ystävän kanssa kahvitteluun ja pitkään venyttelytuokioon, sillä huomenna on luvassa bodypumppia ja -combattia!

Faster and faster I speed through life, Now I've got to take control

Joka keväinen kuume on taas täällä. Ensilumien sulatessa ja kuivan asfaltin tullessa esille, se iskee kuin ''salama kirkkaalta taivaalta'', eikä tilannetta helpota lainkaan se, kun kaveri pärähtää kuumeen aiheuttajalla 200km/h lasissa ohi. Nimittäin moottoripyöräkuume, se piru vie on taas täällä. Bensankäryn haistattelu ja kurnuttaminen 125cc ohjuksissa ei juurikaan helpota lievää tuskaa, vaan enemmänkin pahentaa sitä. Pahinta tässä taas on se, että eletään huhtikuun puoltaväliä; koko kesä on vielä edessä.

Moottoripyöräilyssä hienointa on hetkittäinen vauhdin hurma, eräänlainen tunne ''kuolemattomuudesta'' jolloin kaikki keskittyminen on ohjattuna vain itse tekemiseen, eikä mielessä liiku mikään muu. Samanlainen fiilis, kuin kilpaa ajaessa. Rokki pauhaa korvissa ja nautit kauniista päivästä - kaveri ajaa rinnalla ja pysähdytään kahville & jätskille. Hieman kilpaillaan, mutta kuitenkin kiireettömästi nautitaan vain siitä yhdestä hetkestä ja päivän vietosta.

Mutta kuitenkin, vaikka en tästä päivästä menisi sanaakaan valittamaan, jotain puuttui. Se kaveri, jonka kanssa ensimmäiset yhteiset kilometrit ajettiin. Joka opetti minulle kaiken kevaritouhuista, käytiin mopomiiteissä ja eka kaverisuhdekkin perustui kymcon takapenkillä vietettyyn kotimatkaan. On ollut hirveän surullista huomata, miten tiet ovat erkaantuneet muuttuneiden kaverisuhteiden ja kilometrien myötä.. Myös molempien urat ovat ehkä hieman häirinneet ystävyyttä, sillä aikataulut eivät millään ole sopineet yhteen.

No, elämä on vienyt mennessään, mutta ehkä vielä jonakin päivänä keretään nauttimaan kahvikupposet ja olemaan ''niinkuin ennenkin'' :)

väsynyt, mutta onnellinen

Voisin alleviivata, että 12h päivät täynnä ohjelmaa; ne tekee tehtävänsä. Myös tämän duracell pupun patterit alkaa vaatimaan latausta, eli hyvää iltapalaa & kunnon yöunia. Jollei omat hälytyskellot ala muistuttamaan yöunista, niin onneksi ystävätkin pitää huolta musta. Jahka tästä saa vielä sähköpostit käytyä läpi ja pakkaa huomisen kamat valmiiksi, niin olen valmis antautumaan oman peiton alle. Ainiin, sitä ennen vielä hieman maitorahkaa ääntä kohden..

Nyt myös oikeasti lupaan, että viikonloppuna tulen saunomaan itseni -10kg laihemmaksi, heitän kurkut silmille, käyn niin pitkällä lenkillä että äidin pitää tulla hakemaan meikäläisen jostain matkani varrelta ja sitten nukun kellon ympäri. Siihen kun sais kylkiäiseksi jonkun sohvalle rapsuttelemaan mun niskaani ja juottamaan lasillisen viiniä - niin elämä olis täydellistä . (Paitsi mähän en juo viiniä)

what doesn't kill you makes you stronger

Meikäläisen pääsiäissuunnitelmiin kuului suklaamunien syönnin lisäksi saunominen, viltin alla pötköttely ja rakkausleffojen kattelu - mutta kuinka kävikään. Vanhaa kaavaa jatkaen, pääsiäisloma tuli kirjaimellisesti lusittua. Hölläilyksi se loma meni urheilun puolesta, sillä itsekurini ja suunnaton motivaatio taisi turkuun tullessa jäädä johonkin matkan varrelle.. Edesmenneet muutamat päivät ovat sisältäneet helkkaristi valvomista ja eestaas reissaamista; tanssia, naurua, uusia supereita ihmisiä, popittamista, hieman motorsporttia ja ennenkaikkea - kotinurkkien pölyjen pyyhkimiset jäi aivan toissijaisiksi asioiksi.

Jollen kuulostaisi ihan laiskiaiselta, voin kuitenkin tyytyväisenä myöntää, että on tällä lomalla saatu paljon hyödyllistäkin aikaiseksi. Auto kiiltää ja loistaa, kouluhommat on pysyny meikäläisen käsissä ihan kohtuu hyvin ja tämän päivän normaali tunnin lenkki tuli juostua 45min, kun pikkuraivolla lähti painelemaan. Eli vaikka lomalla on tullut sekoitettua unirytmit ja ruokatottumukset ovat olleet aika persuksista, en olekkaan ihan toivoton tapaus! Kai..?

Ehkä viime viikon 12h/pvä ''työpäivillä'' saattoi olla osuutensa näin vietettyyn lomaan. Taidan pystyä antamaan anteeksi itselleni tapahtuneen lipsahduksen. Sillä sen vertaa katoin taas kalenteria, että kesällä seuraavaksi vietetään vapaata - siihen saakka ollaan kovassa ojennuksessa .

[Jottei itselleen anteeksianto olisi näin helppoa, taidan antaa kirjallisesti luvan koutseille meikäläisen rääkkiin tälläviikolla ja kuritan vähän tätä löysää ruhoani, ettei ala ote lipsumaan tähän tekemiseen :--)]

pelko persuksissa kohti tulevaisuutta, vai miten?

Pakkohan se oli omaa uteliaisuuttaan kuunnella meikäläisen radiolähetys myös itse nettiradion kautta. Koulussa ruotsin tunnilla, oveluuttani käyttäen, sain korvanapin viritettyä hupun alle piiloon ja naureskelin yksinäni jutuilleni. Minä radiossa kuulosti omiin korviini aika tyhmältä. Toisaalta, pelonsekaisin tunteiden jälkeen huomasin, ettei jutut välttämättä ihan huonoja ollutkaan. Kieltämättä, ehkäpä niistä koulun aamunavauksista on ollut hyötyä.

Jutut radiolähetyksessä vaikutti ihmeellisin helpoilta. Jopa itselleni tuli sellainen varma olo siitä, että minusta taitaa oikeasti olla tähän. Takaraivossa on meinaan jonkin aikaa jo kummitellut tunne, että mitäpä jos kaikki jonakin päivänä kaatuukin? Mitä minusta silloin tulee? Olen usein näiden mietteiden kanssa todella ''yksin''. Ajatukset menevät niin solmuun, että hetken mietittyäni, en oikein itsekkään tiedä mitä tässä ollaan tekemässä. Saatika, että mistä kaikki ajatukset ovat edes lähteneet liikkeelle. Totuushan on, että eihän menestys ja tavoitteiden saavutus tällä uralla ole aina vain kiinni sinusta itsestään. Mukaan tulee varmasti mahtumaan monia vastoinkäymisiä ja nujertavia tunteita, mutta ennenkaikkea; helvetisti työtä. Ja vielä hieman lisää sitä työtä. Työn teolla en tarkoita vain fysiikkaharjoittelua ja ajoa, vaan ehdottomasti myös kaikki suhdetyö, yhteistyökumppaneiden keruu ja itsensä ''myyminen'' maailmalle. Jotta jostainkautta joku vaikutusvaltainen saisi aavistuksen minun tekemästä työstä ja kiinnostuisi. Tosin, ennen kuin kenenkään kiinnostus herää, on tarkoitus saavuttaa niitä näyttöjä, joilla uralla eteenpäin mennään. Faktahan on, että puhujia on monia - mutta todelliset saavuttajat ovat vähässä. Eikä huipulle pääsy todellakaan ole helppoa. Ei edes silloin, vaikka suunnitelmat olisi valmiina.

Kuka tietää, jos esimerkiksi sattuukin jotain sellaista, jolloin kaikki tekemä työ menisikin hukkaan yhden vastoinkäymisen myötä. Mitä minusta sitten tulee, vai tuleeko kenties mitään? Ennenkaikkea, tuleeko minusta sitä mitä haluan, vaikka tekisinkin kaiken oikein?

Se ei pelaa joka pelkää, sanoi hyvä ystäväni niihin aikoihin, kun mietin tulevaisuuttani. Lähteäkkö suuren haasteen pariin ja jättää kirjaimellisesti kaikki muu. Olen edelleen kiitollisuuden velassa ystävälleni noista sanoista. Sillä vaikka turpaan on otettu ja muutamat raivoparut väännetty, en päivääkään menisi vaihtamaan. En oikeastaan mistään sattuneista ja tapahtuneista asioista, jotka ovat vaatineet nopeaa päätöksentekoa ja eräänlaista hullunkurisuutta. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinen todeta, että elämässä pitää uskaltautua hypätä välillä tuntemattomankin matkaan; eniten opettaa ne tilanteet, jotka ovat täysin vieraita & joissa ollaan melko yksin. Kokemukset ovat niitä, jotka matkamme varrella opettavat eniten.

Suoraan sanottuna, olen kiitollisuuden velassa monelle ihmiselle ja monista asioista. Välillä kun tuntuu olevan hirveän yksin päätösten kanssa, on aina 1kpl ihanuus + ystävät joille voi soittaa ja fiilikset nousevat kuin ihmiset upciderin mainoksessa kattoon. Meikäläisen päivät ovat pitkiä ja raskaita, mutta silti jaksan olla yhtä hymyä. Nyt myönnän ja pyydän anteeksi, että viime aikoina olen kiukutellut vain sen vuoksi, että yhtenä päivänä huomasin miettiväni, ''miten kuuluu olla nyrpeä'' (okei on mulla ollu myös ikävä jotakuta). Typerää, mutta tulipahan taas todistettua, että hymyily ja positiivisuus ovat kyllä paljon kivempia asioita, kuin naama norsunpyllylle vääntäminen. :-D

Näillä fiiliksillä jatkan junamatkustelua kohti turkua ja toivotan hyvää pääsiäistä kaikille ihanille! Nauttikaa munanjahdista & olkaa naiset noitia kerrankin luvan kanssa (<3)

ps. radiojuttuja voi käydä kattomassa osoitteessa; http://www.radiosata.fi/uutiset/paikallisuutiset/ralliautoilija-laura-suvanto-turun-aamun-vieraana/1/46228

I'd live for your smile and die for your kiss

Maanantai.
Ihan kuin tässä päivässä ei muutenkaan olisi ollut jo tarpeeksi kestämistä, niin ikkunasta ulos katsoessa, alkaa kyrsimään entistä enemmän. Lunta, tuutin täydeltä, tupruaa vain lisää. Juuri kun suunnittelin kevätkauden virallisia avajaisia ajamalla kevarilla näihin maisemiin. Tuota lunta on polvia myöten.

Se siitä. Meikäläinen napsii maissit pulkasta suuhun ja jatkan lämmittelyä patterin vieressä.

sama mieli, sama sydän, sama nainen

Viikonloppu olisi aika saada päätökseen ja seuraavaksi pitää taas pakata levitetyt kamat ja lähteä kohti keski-suomea. Tälläisten ''jokasortin tunnetiloja'' sisältävän viikonlopun jälkeen on enemmän kuin kivaa palata takaisin ruotuun & ojennukseen, sekä aloittaa arki säännöllisillä elämänrytmeillä (kuten klo 22 pää tyynyssä ja aamu 7 taas pirteenä). Kuittaan autopiilosleikit, pienet kinat, yhteiset nauru hetket, miljoonat kilometrit ja lähden viettämään nälkälakkoa kohti kotia - sillä rahatkin on hupentunut bensatankin pohjille sekä ABC kahvitteluihin . (<3)