Nää on niitä päiviä, joita kuuluu elää kuin viimistä. Sillä eilinen kiukku on laantunut ja heräsin aamulla yhtenä hymynä. Ehkä asiaan kuului myös se, että heräsin kun sain tekstiviestin, mutta heräsinpä kuitenkin onnellisena. Ja niin jatkan tätäkin päivää; hymyillen. Sain nukkua kuitenkin pitkään ilman minkäänlaista kiirettä. Se jos joku tekee hyvää, kun on tottunut muuten heräilemään kukonlaulun aikaan.
Onneksi olen osannut nauttia näistä viimisistä päivistä kotopuolella, vaikka kiireitä on ollut. Tuntuu vähän surkeelta, etten kaikkia kavereita en ole kerennyt moikkaamaan, mutta onneksi muutto ei ole mikään maailmanloppu; tulenhan mä viikonloppuisin takas. Ja jollen tuu, niin kulkee ne junat sinnekkin suuntaan. Muutama hassu vuos ei kaada yhtäkään ystävyyttä mielestäni. Yhtä paljon mä kaikista välitän ja aion pitää jutuistani kiinni! =)
Meikäläisen kesä 2011 ei oo lopussa, mutta loppusuoralla. Huomisesta alkaen alkaa loppuviikon kiire jyväskylän ralleissa. Mettäreissut ja soranlento ei valitettavasti kuulu rallisuunnitelmiin, vaan löydän itseni paviljongista (toivottavasti) fiksun näkösenä.
Sinne päin suuntaavat ihmiset saattekin ottaa yhteyttä ja tulla morjestelemaan Driver Academyn teltoille! Kunnes kotiin taas tältä reissulta selviydytään, lähdetään kemoraan tasoittamaan tilejä rata-sm kisojen suunnassa. Siellä ollaan iskussa ja pistetään äijät mataliksi. Ja kun sieltä päästään kotiin; on mun kotini jo jämsänkoskella.
nautitaan vielä viimisistä kesän rippeistä; tänään marika ja hyvää ruokaa mulla ohjelmassa!
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
And a part of me will stay here, you can keep it forever, dear .
Sunnuntaita ja vähän kuvia meikäläisen vihdoin leikatusta ja värjätystä kesätukasta!
Eilinen ilta vietettiin hyvien ystävien kera ajellen autoilla, popittaen, vitsaillen ja etenkin; seurasta nauttien ja nauraen! Koko illan nautin joka hetkestä ja varsinkin naurusta, joka lähti oikein sydämen pohjasta. Kiitos kaikille!
Tämä päivä on sisältänyt enemmän ja vähemmän tulevaisuuteen liittyviä asioita, vielä kun kaikki palaset menisi niinkuin elokuvissa ja loksahtelisi paikoilleen, ei olisi huolen häivää. Eli peukut pystyssä seuraavat 3-5v, eikö vain. Haaveilla saa, mutta pitää mielessä kuitenkin tosiasiat. Silloin ei tiputa kovaa ja korkealta.
Seuraavaksi hakemaan sohvaa ja pakkaamaan auto, huomenna lähtö kohti jämsää!
lauantai 23. heinäkuuta 2011
vähän itkin kai, kun pakkailin
Eilen oli varmaan meikäläisellä niitä päiviä, jotka toiset ovat viettäneet kesäkuun alussa. Mä kävin leikkauttamassa kesätukan (se siitä kasvatusprojektista) ja illalla oltiin vielä uimassa, niin että talviturkkikin tuli heitettyä!
Päätin eilen illalla, että tämä lauantai pyhitetään pelkästään asioiden hoitamiseen: tekemättömät ja tehtävät asiat tulee olla hoidettuna iltaan mennessä, jotta aikaa jäisi vielä ystävien seurasta nauttimiseen ja etenkin; stressaamattomaan minätilaan.
Muutto alkaa meinaa painamaan myös meikäläisen makuhermoja fyysisesti. Viikon pääsärky ja huippaus taitavat olla merkki siitä, että asiat kannattaa hoitaa aikanaan ja jättää se stressaaminen kokonaan pois elämästä. Koko heinäkuu on ollut eräänlaista jossittelua ja jaarittelua, ''pitäis pitäis ja pitäis'' hokemista - mutta silti ilman minkäänlaista saavuttamista.
Sen vuoksi aika napata itseään niskasta kiinni ja kuluttaa tämän päivän tunnit hyödyllisesti.
Karkeella kielenkäytöllä sanottuna; istun muuttohelvetin keskellä. Ympärilläni on lipastoja ja laatikoita jotka ammottavat tyhjyydellään ja keskellä lattiaa on muovilaatikoita, roskapusseja ja jätesäkkejä. Hyllyllä olleet valokuvat ja pokaalit ovat päässeet muuttokuormaan menevään laatikkoon, kun taas ylimääräset levyt ja rojut lojuvat tänne kotiin jäävien tavaroiden joukossa. Olo alkaa olemaan aika turhautunut raijaamisen kanssa, mutta supertyytyväinen silti siihen, että maanantaina tehään vimppa muuttokuorma kuljetus keskisuomeen ja sitten saa reissata huoletta seuraavat pari viikkoa ennen koulun alkua!
Kun ensimmäinen muuttokuorma oli tehty, jäi jännityksenikin sen kuorman mukana jämsänkoskelle odottamaan tuloani. Kun saa itse sisustaa, ostella, järjestellä ja siivota sitä omaa tulevaa kotia, sitä innostuu yhä enemmän! Mä olen kertakaikkisesti korviani myöten rakastunut asuntooni, vaikka vähän tapetti jostain seinästä repsottikin ja keittiön apupöydälle oli pinttynyt likaa entisen asustelijan toimesta. Mitä sitten? Ne ovat kaikki neliöt omilla elementeillään meikäläisen kotia :-)
Että näillä mennään, omalla tavallaan intoa piukassa, mutta välillä hymy hyytyy kun joutuu jättämään sydänkäpysensä 300km päähän, mutta onneksi viikonloppuisin pääsee tulemaan tänne kattomaan että mestat on kunnossa! Nyt jatkamaan hommia, jotta illalla olisi mahdollisuus vielä hetken nauttia näiden kylien menomestoista. Hauskaa lauantaita!
Päätin eilen illalla, että tämä lauantai pyhitetään pelkästään asioiden hoitamiseen: tekemättömät ja tehtävät asiat tulee olla hoidettuna iltaan mennessä, jotta aikaa jäisi vielä ystävien seurasta nauttimiseen ja etenkin; stressaamattomaan minätilaan.
Muutto alkaa meinaa painamaan myös meikäläisen makuhermoja fyysisesti. Viikon pääsärky ja huippaus taitavat olla merkki siitä, että asiat kannattaa hoitaa aikanaan ja jättää se stressaaminen kokonaan pois elämästä. Koko heinäkuu on ollut eräänlaista jossittelua ja jaarittelua, ''pitäis pitäis ja pitäis'' hokemista - mutta silti ilman minkäänlaista saavuttamista.
Sen vuoksi aika napata itseään niskasta kiinni ja kuluttaa tämän päivän tunnit hyödyllisesti.
Karkeella kielenkäytöllä sanottuna; istun muuttohelvetin keskellä. Ympärilläni on lipastoja ja laatikoita jotka ammottavat tyhjyydellään ja keskellä lattiaa on muovilaatikoita, roskapusseja ja jätesäkkejä. Hyllyllä olleet valokuvat ja pokaalit ovat päässeet muuttokuormaan menevään laatikkoon, kun taas ylimääräset levyt ja rojut lojuvat tänne kotiin jäävien tavaroiden joukossa. Olo alkaa olemaan aika turhautunut raijaamisen kanssa, mutta supertyytyväinen silti siihen, että maanantaina tehään vimppa muuttokuorma kuljetus keskisuomeen ja sitten saa reissata huoletta seuraavat pari viikkoa ennen koulun alkua!
Kun ensimmäinen muuttokuorma oli tehty, jäi jännityksenikin sen kuorman mukana jämsänkoskelle odottamaan tuloani. Kun saa itse sisustaa, ostella, järjestellä ja siivota sitä omaa tulevaa kotia, sitä innostuu yhä enemmän! Mä olen kertakaikkisesti korviani myöten rakastunut asuntooni, vaikka vähän tapetti jostain seinästä repsottikin ja keittiön apupöydälle oli pinttynyt likaa entisen asustelijan toimesta. Mitä sitten? Ne ovat kaikki neliöt omilla elementeillään meikäläisen kotia :-)
'' Paras lääke turhaan ahdistukseen on nauttia hetkestä. Pyri olemaan onnellinen siitä, mitä sinulla on juuri nyt, äläkä haikaile puuttuvan perään. Todennäköisesti et jää yhtään mistään paitsi. Päinvastoin. ''
Että näillä mennään, omalla tavallaan intoa piukassa, mutta välillä hymy hyytyy kun joutuu jättämään sydänkäpysensä 300km päähän, mutta onneksi viikonloppuisin pääsee tulemaan tänne kattomaan että mestat on kunnossa! Nyt jatkamaan hommia, jotta illalla olisi mahdollisuus vielä hetken nauttia näiden kylien menomestoista. Hauskaa lauantaita!
torstai 14. heinäkuuta 2011
varma tapa saada jotain tanakkaa jalkojen väliin? - ostaa moottoripyörä
En osaa nyt yhtään sanoa, että onko seura tehnyt kaltaisekseen vai kesä tehnyt kepposet, mutta meikäläisen moottoripyörä kuume alkaa olemaan sen verran lämpöstä, että perhoset lentelee vatsan pohjassa pelkästä vauhdin hurmasta ja ajatuksista siitä kaikesta. Onneksi mulla on sentään oma vauhtihirmuni (tunnetaan paremmin nimellä MBK), joka on uskollisesti kuljettanut meikäläistä paikasta toiseen pienin kustannuksin ja kuitenkin sellaisella nopeudella, että törttöilevien kuljettajien ohi ollaan päästy.
Aamulla herätessäni päätin skarpata kerrankin ja aloitinkin päivän aamulenkillä. Tekee ihmeellisen hyvää saada jalat liikkeelle heti aamusta ja terävän startin päivään. Sen jälkeen lähdinkin naapuriin laittamaan kynnet kuosiin, koska muutama irtosi tossa muutama päivä takaperin. Kun kynnet oli laitettu, oli hyvä lähteä epävirallisiin töihin; tehdastallille siivoilemaan ja puunaamaan paikat kuntoon, jotta saadaan pomo pidettyä tyytyväisenä, sekun meinaa lomailee mökillä ja nauttii keleistä. Paikat hinkattuana päätin jatkaa toiminnallista päivää. Tulin kotiin ja vahailin golffia aikani kuluksi ja nyt mulla sattuu sormenpäät ihan tosissaan, kun raivolla hinkkasin mustia viiruja valkosen auton kyljestä ja vahasin sen edustuskuntoon! Mutta nyt hän taas kiiltää huomisia koitoksia varten, kun lehtitoimittaja tulee tekemään juttua.
Hommien jälkeen aattelin, että nyt tarvitaan todellista tyttöseuraa. Lähdin siis takaisin kohti turkua, Saaran luokse kaffelle ja patongille :-) Sillä oli yli-ihana kotoisa yksiö keskustassa, lähellä kaikkea ja ''mutkattomasti'' siitä pääsee kulkemaan melkeen joka suuntaan! Oikein kateus iski, onneksi pääsee itekki sisustelemaan ja laittamaan omaa asuntoa. Jännää! Me todettiin melkein yhteen ääneen, että kaikki on ikeasta ja ikeassa on halpaa. Heh!
Saaran jälkeen vielä moikkaa Nikoa, Marekkia ja Karkkia pikaisesti ja nyt olen taas ollu jo jonkin aikaa kotona, nauttien rauhasta ja miettien kaikkea ympäripyöreetä. Normi ja kiva päivä!
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossakin kaukana, vaan se, että teemme sen mikä on suoraan edessä.
Klo 2:35. Mä olen stressannut ihan hirveesti viime aikoina. Olen viettänyt monia ''yöttömiä öitä'' vain yksin ajatusten kanssa ja ollut välillä jopa niin solmussa, ettei ongelmien ratkeaminen ole näyttänyt kovinkaan lupaavalta. Luojan kiitos mulla on vieressä monenmoisia ja super ihania ihmisiä!
Päätin kesätöiden päätyttyä heittää kalenterin vesilinnuille ja nauttia kesästä, niin kuin kunnon lomalainen tekee täyttääkseen reppunsa uudella energialla ja reippaudella syksyn uurastuksia varten. Meikäläisen reppu alkaa varmaan olemaan aika täynnä motivaatiota, mutta todellisuudentaju tulevaisuudesta alkaa iskemään takaraivoon sellaisella voimalla, että energia varastot saadaan pian tyhjäksi tätä vauhtia. Ehkä olisi jo aika skarpata ja jättää murheet miettimättä; mutta miten ihmeessä saisin vietettyä päivän ilman tulevaisuuden suunnitelmia ja sitä ylimääräistä hössötystä?
Meinaa sitä jos tässä eniten tarvitaan. Hetki ajatuksille lepoa, eikä huolta huomisesta. Elokuun 10 päivä alkaa muuten varjostamaan todella ikävin tuntein. Eniten mitä pelkään on suunnaton yksinäisyys. Mä en yhtään epäile sitä, ettenkö olevinaan saisi uusia ystäviä tai koulukavereita, mutta valitettavasti mä joudun jättämään kotikylille jotain kovin arvokasta, minkä pelkään menettäväni. Sillä niinhän välimatka ja aika tekee kepposet meille kaikille; se ajaa erilleen. Ja mites sitten tehdään kun viikonloppuisin ei kukaan olekkaan odottamassa meikäläistä rientoihin?
En mä varsinaisesti pelkää tulevia koitoksia, sillä niinhän se on, että sinne lähdetään toteuttamaan ja jahtaamaan omia unelmia. Ja töitä riittää tehtäväksi ja niistä pitääkin suoriutua kunnialla. Jokainen tuleva päivä ei varmasti ole ruusuilla tanssimista, mutta jos joskus halutaan olla mestareita niin silloin on käveltävä vaikka tuli hiilten yli. Koska mä olen päättänyt repiä nahkani alta selkärangan esiin ja päättäväni koulun 3v päästä kunnialla, ei yksinäisyys tai mikään saa kaataa minua. Tai ainakin toivon niin.
Eli tänä syksynä otetaan todella isoja harppauksia kohti itsenäisyyttä ja unelmaa. Niihin harppauksiin ollaan valmistauduttu, välillä hammasta purren ja itkien, välillä ilonkiljahdusten kanssa hypellen. Ja niin sen kai kuulukin olla. Ei minun vielä tarvitse tietää kaikkea, mitä tapahtuu 5v tai 10v kuluttua. Aika näyttää ja omat päätökset vievät elämää eteenpäin.
Nyt nostetaankin purjeet mahdollisemman korkeelle ja aletaan valmistautumaan ihan tosissaan.
Päätin kesätöiden päätyttyä heittää kalenterin vesilinnuille ja nauttia kesästä, niin kuin kunnon lomalainen tekee täyttääkseen reppunsa uudella energialla ja reippaudella syksyn uurastuksia varten. Meikäläisen reppu alkaa varmaan olemaan aika täynnä motivaatiota, mutta todellisuudentaju tulevaisuudesta alkaa iskemään takaraivoon sellaisella voimalla, että energia varastot saadaan pian tyhjäksi tätä vauhtia. Ehkä olisi jo aika skarpata ja jättää murheet miettimättä; mutta miten ihmeessä saisin vietettyä päivän ilman tulevaisuuden suunnitelmia ja sitä ylimääräistä hössötystä?
Meinaa sitä jos tässä eniten tarvitaan. Hetki ajatuksille lepoa, eikä huolta huomisesta. Elokuun 10 päivä alkaa muuten varjostamaan todella ikävin tuntein. Eniten mitä pelkään on suunnaton yksinäisyys. Mä en yhtään epäile sitä, ettenkö olevinaan saisi uusia ystäviä tai koulukavereita, mutta valitettavasti mä joudun jättämään kotikylille jotain kovin arvokasta, minkä pelkään menettäväni. Sillä niinhän välimatka ja aika tekee kepposet meille kaikille; se ajaa erilleen. Ja mites sitten tehdään kun viikonloppuisin ei kukaan olekkaan odottamassa meikäläistä rientoihin?
En mä varsinaisesti pelkää tulevia koitoksia, sillä niinhän se on, että sinne lähdetään toteuttamaan ja jahtaamaan omia unelmia. Ja töitä riittää tehtäväksi ja niistä pitääkin suoriutua kunnialla. Jokainen tuleva päivä ei varmasti ole ruusuilla tanssimista, mutta jos joskus halutaan olla mestareita niin silloin on käveltävä vaikka tuli hiilten yli. Koska mä olen päättänyt repiä nahkani alta selkärangan esiin ja päättäväni koulun 3v päästä kunnialla, ei yksinäisyys tai mikään saa kaataa minua. Tai ainakin toivon niin.
Eli tänä syksynä otetaan todella isoja harppauksia kohti itsenäisyyttä ja unelmaa. Niihin harppauksiin ollaan valmistauduttu, välillä hammasta purren ja itkien, välillä ilonkiljahdusten kanssa hypellen. Ja niin sen kai kuulukin olla. Ei minun vielä tarvitse tietää kaikkea, mitä tapahtuu 5v tai 10v kuluttua. Aika näyttää ja omat päätökset vievät elämää eteenpäin.
Nyt nostetaankin purjeet mahdollisemman korkeelle ja aletaan valmistautumaan ihan tosissaan.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
HBD for me! sweet seventeen
kesäloman puoliväli. missä vaiheessa se kesäkuu meni näin ohi?
Meikäläisen paraskesä 2011 ei välttämättä ottanutkaan niin paljon ilmaa siipiensä alle, kun oli tarkotus. Sillä muutama päivä takaperin iski takaraivoon ja kovaa; että kesäloma alkaa mun osalta olla lusittu ja arki palaa jo muutaman viikon päästä takaisin. Ja mitä mä oon tehnyt koko ajan? Töitä enimmäkseen ja muuten nauttinut kavereiden seurasta. Ei näissäkään asioissa ole mitään valitettamista, vaan ehkä toukokuussa asetin riman tälle kesälle ihan liian korkealle. Meikäläinen meinaa haaveili kaikennäkösistä yllätys road tripeistä ja yön hillumisista, rahan palamisesta ja seikkailuista.
Jokatapauksessa, tämäkin kesä on sisältänyt paljon asioita, joista en edes osannut haaveilla. Oli ehkä ihan hyvä kesäkuussa pudota pilvilinnoista takaisin maanpinnalle. Mä olen meinaa ainakin huomannut itessäni piirteen, että kun aina vaan haaveilee ''paremmasta'' tai jostain suuremasta, sulkee silmänsä kaikelta arvokkaalta, mitä juuri nyt on käsissään tai ympärillään. Tietysti meillä jokaisella pitää olla jotain minkä vuoksi tehdä työtä ja mikä antaa vähän potkua perseelle, mutta suurin arvokkuus elämään saattaakin olla ihan jaloissa pyörimässä. Sen vuoksi mä päätin viime yönä skriivata haaveet ja unelmat siihen järjestykseen, miten ne on helpoiten saavutettavissa ja joista haaveillessa pystyn samalla nauttimaan nykyhetkestä!
Tulipahan taas todettua, että mun elämässä on paljon kaikkea hienoa!
Jottei tämä päivä mene löysäilyn puolelle, on aika pistää tilttaava facebook kiinni ja lähteä jatkamaan tätä super kivasti alkanutta synttäripäivää. tj 365 ja sitten räjähtää ihan totaalisesti meikäläisen elämä!
Meikäläisen paraskesä 2011 ei välttämättä ottanutkaan niin paljon ilmaa siipiensä alle, kun oli tarkotus. Sillä muutama päivä takaperin iski takaraivoon ja kovaa; että kesäloma alkaa mun osalta olla lusittu ja arki palaa jo muutaman viikon päästä takaisin. Ja mitä mä oon tehnyt koko ajan? Töitä enimmäkseen ja muuten nauttinut kavereiden seurasta. Ei näissäkään asioissa ole mitään valitettamista, vaan ehkä toukokuussa asetin riman tälle kesälle ihan liian korkealle. Meikäläinen meinaa haaveili kaikennäkösistä yllätys road tripeistä ja yön hillumisista, rahan palamisesta ja seikkailuista.
Jokatapauksessa, tämäkin kesä on sisältänyt paljon asioita, joista en edes osannut haaveilla. Oli ehkä ihan hyvä kesäkuussa pudota pilvilinnoista takaisin maanpinnalle. Mä olen meinaa ainakin huomannut itessäni piirteen, että kun aina vaan haaveilee ''paremmasta'' tai jostain suuremasta, sulkee silmänsä kaikelta arvokkaalta, mitä juuri nyt on käsissään tai ympärillään. Tietysti meillä jokaisella pitää olla jotain minkä vuoksi tehdä työtä ja mikä antaa vähän potkua perseelle, mutta suurin arvokkuus elämään saattaakin olla ihan jaloissa pyörimässä. Sen vuoksi mä päätin viime yönä skriivata haaveet ja unelmat siihen järjestykseen, miten ne on helpoiten saavutettavissa ja joista haaveillessa pystyn samalla nauttimaan nykyhetkestä!
Tulipahan taas todettua, että mun elämässä on paljon kaikkea hienoa!
Jottei tämä päivä mene löysäilyn puolelle, on aika pistää tilttaava facebook kiinni ja lähteä jatkamaan tätä super kivasti alkanutta synttäripäivää. tj 365 ja sitten räjähtää ihan totaalisesti meikäläisen elämä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)