Mestarit muistetaan huippusuorituksistaan, mutta he ovat päässeet siihen harjoittelemalla, tekemällä virheitä ja oppimalla niistä

Tein mielestäni suuren päätöksen eilen, jonka tiedän tuottavan alussa ehkä hieman ongelmia, mutta jonka uskon johtavan minut niiden unelmien pariin, josta jo kauan olen haaveillut. Kesän kalenterista lähti pois kaikki vapaa-ajan rilluttelu suunnitelmat, auringonlaskuun ajelut ja hetken mielijohteesta syntyneet reissut. Niiden sijaan on kesän aikana luvassa kovaa treenausta, työtä ja sen jälkeen vasta sitä ''muuta elämää''.

Sillä, enpä olisi välttämättä koskaan uskonut tälläisen päivän koittavan, että tippa linssissä pakkailen hikisiä treenikamoja ja teen lähtöä kohti kesälaitumia. Niiskuttaen ja toivoen, että kesä menisi nopeasti ja olisi jo syksy. Eipä paljon tyssää lukio-opintojen tauko, mutta se, että on aika heittää heipat meidän mahtavalle valmennuspoppoolle ja viimisen kerran toivottaa sydämen pohjasta asti tsemppiä tuleviin koitoksiin niille, jotka täältä jo valmistuvat. Vasta näinä päivinä aloin ymmärtämään, miten paljon tälläinen hullun hauska porukka on vaikuttanutkaan minuun myös ihmisenä - uskomattoman paljon. Olen oppinut elämään itsenäisesti, oivaltanut urheilun merkityksen, saanut miljoonien arvoisia mahdollisuuksia pyrkiä kohti unelmia ja löytänyt itsestäni puolen, jota en koskaan kuvitellut löytäväni. Kaikki tämä muutos on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa, heti elokuun ja koulun alun jälkeen.

Oivallus tekemiseeni on tainnut tulla vasta tämän vuoden puolella, mutta eipä alku kankeudestakaan oltaisi selvitty ilman toimivaa kokoonpanoa ja upeiden ihmisten kannustusta. Koko elämäni on kokenut melkoisen rempan lyhyessä ajassa, jonka vasta nyt alan oivaltamaan. Hyvää muutosta näkee jo pelkästään asenteessani. Enpä koskaan olisi tehnyt yksin yli tunnin mittaisia VK-harjoituksia, jollei tälläinen valmennus olisi minua siihen valmentanut. Uskomaton, voittajafiilis. Niiskutuksesta voin heittää toisen niskaan syyt, sillä porukan mestarilta tuli eilisiltana viesti, jossa hän kertoi minun merkityksen hänen elämäänsä ja toivotteli kesälle treeni-intoja. Siinä nukkumaan mennessä tämä tyttö hoksasi, että hitto soikoon! Puolet porukasta on jo kotikunnillaan enkä minä koeviikoltani kerennyt heitä henkilökohtaisesti moikkaamaan. Tylsä niin, mutta ehkäpä tämä teksti toimii korvikkeena.

Kaiken niiskutuksen keskellä on kuitenkin meikäläisenkin naama kuin naantalin aurinko; kesäloma on enemmän kuin tervetullut luokseni, VK-treeni omatoimisesti takana, kokeen palautukset menneet paremmin kuin uskoin (olen varmaan ihastunut myös matikanopettajaani..) ja kesälomallekkin heitettiin haastetta, kun lupasin juosta Jammisen ohi coopperissa ;-)

Joten siis, iso käsi ja kiitos urheiluvalmennus & valmentajat, tsemppiä kesän treeneihin ja kisojen ohella nauttikaa myös kesän lämmäöstä ja kärpäsistä, hetkistä läheisten kanssa. Lomaakin tulee viettää aikataulujen ohella, jotta kovalla työskentelevä sipuli saa rauhoittua. Ennenkaikkea, TE olette sen myös ansainneet, joten ottakaa siitä kaikki irti! Maanmahtavaa kesää meille jokaiselle! <3


Urheiluvalmennuksen oma ilotyttö

TJ 1

Kahvit valkoiselle paidalle, helkkarin kipeä kurkku & aavistuksen kuumeinen olo, einiinhyvinmennyt koeviikko ja suhtkoht sekaisin oleva elämäntilanne - mutta mitä sitten! Tänään käyn suorittamassa viimeisen ajotuntini, käyn läpi valmentajien kanssa kesän harjoitusohjelmat ja kertaan viimeisen kerran huomiseen kokeeseen, sillä huomenna puhalletaan nollia koulun suhteen ja aherruksen pariin palataan takaisin vasta syksyllä ja edessä on luvassa unohtumaton ja työntäyteinen kesä, kaikesta sonnasta huolimatta. Töitä, peltihommia, treenausta, ajamista, jossain vaiheessa 18-vuotta kokemusta elämästä ja luultavasti unohtumattomia seikkailuja on enemmän kuin tervetulleita luokseni. Rahallinen tilanteeni näyttää juuri niin opiskelijabudjetilta kun vain voi näyttää, joten heinäkuussa saatavaa palkkaa odotellessa... Jollei muuta, niin kerätään porukalla kolehtia meikäläiselle :-)

The race was bad but car was good..

Viikonloppuna paloi kirjaimellisesti käämit ja nahka, jonka seurauksena näytän grillatulta kanalta joka tiuskii ja kiukuttelee jokaiselle vastaantulijalle, vaikka peilin edessä seisoessa syypää tapahtuneeseen löytyykin. Onpahan koettu ensimmäinen suurempi kolhu omalla urallani, joka valitettavasti ei tule luultavasti jäämään edes viimeiseksi. Tosin, toivottavasti ei myöskään yleiseksi viaksi, sillä näin suurta taakkaa kantaessa alkaa sipuli kuumottamaan sen verran, ettei elämän pienet ilotkaan oikein lohduta eikä edes hyvä ruoka.
Luojalle lykkyä sen vertaa, ettei kartturilleni käyny mitenkään, ainoat kolhut taitaa olla meikäläisen henkisellä puolella ja taloudellinen ahdinko sai kunnon kruunauksen tälle opiskelijabudjetille.
Tämäkin kiepautus ratkaisi kierroksen aikana ''ongelman''; ei tarvitse viettää edes sitä muutamaa viikkoa kesälomaa tänä kesänä. Varmasti tallinpohjalta löytyy aina sen verran hommia, että tyttö voi koko kesän ajaksi sulkea sosiaaliset suhteensa ja nähdä joitakin tuttuja kaiken muun työnsä ohella, kuten neste ralleissa.

Autot tykkää kun niillä ajetaan, mutta mä en tykkää jos ajan näin.. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - joten eiköhän ole aika taas palata peilin eteen miettimään, että mitä sitä helkkari soikoo olisi tehny toisin, vaikkei se tilanne siitä jahkailusta mihinkään enää muutu. Ralli on reteetä sanoi joku viisas minulle, ja alleviivaan hänen lauseensa!

Se siitä tapahtuneesta, muuta ei taida tällähetkellä edes elämääni kuulua. Jontun kanssa käytin pyöräilemässä tänään 30km lenkkiä ja viime lauantaina olin radalle.comissa mukana esittelemässä kalustoa sekä meillä oli yhteinen pilttuu KONI:n maahantuojan kanssa, sillä V-Wauhtipiste toimii turussa konin jälleenmyyjänä. Siitä päivästä jäi muistoksi noi ''tosinätit'' t-paita rajat ja tässä ollaanki viime aikoina litkitty käsivarsiin kohtuu paljon rasvoja ja kaikkea ihoa hoitavaa ainetta. Eiköhän tää kuumotus tästä pian lopu, kun ulkonakin sataa vaan vettä ja aurinko ei paista oikein mihenkään risukasaan.

Nahan kärymisestä tulikin mieleeni, että oisko kellään suositeltavana mitään hyväksi todettua ja edullista päivittävää voidetta tai sitten itseruskettavaa? Meinasin ottaa harppauksen kesään sillä, että saisin tän mun maitonaamani ja albiino ihoni hieman päivitettyä, ettei vastaavia palovammoja tulisi enää tänäkesänä ja saisin noita rumia rajoja hieman häivytettyä. Kuitenkin niin, ettei lopputulos olisi oranssi ja epämieluisa? :-D

VIIKONLOPPUJA PUPUT

Uskomatonta, mutta sitä kevättä taitaa olla rinnassa myös minullakin. Tajusin eilen, kuinka nukkumaan mennessäni käärin tyynystä nupun viereeni ja hymyillen luin vanhoja viestejäni. Perhoset lennähti volttia mahan pohjassa tietynlaisesta onnesta, mutta hymy hyytyi kun tilannetaju palasi takaisin. Yksinhän siinä kuitenkin vain olin. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.. Välillä ikävä saa vahvemmankin ihmisen polvistumaan edessään ja nielemään palan kurkusta. Omaa läheistään, parasta ystävää tai rakkauttaan kaipaa viereen jakamaan ilot ja surut konkreettisesti, eikä vain netti- tai puhelinyhteyksien kautta. Hetket, jolloin "sanoja ei tarvita sekä toisen ajatukset on jo tiedossa" ovat harvassa, kun tulee reissattua uusien ihmisten parissa ympäri maailmaa.
Yksi asia jota kaipaan eniten on sen tärkeimmän ihmisen antamaa voimahalia, konkreettista tunnetta että toinen on lähellä ja välittää. Tai kun ystävä pörröttää hiuksiasi juuri laitettuasi niitä koko aamupäivän nätiksi. Ei siinäkään tilanteessa voi kuin hymyillä ja hieman nipistää toista takaisin kyljestä.

Mutta niinhän se menee, että saavuttaakseen jotain uutta - pitää luopua vanhasta; kaikkea kun ei millään tunnu saavan vaikka kuinka haluaisi. Tämänkin asian kanssa on opittava elämään ja nauttimaan niistä pienistä yhteisistä hetkistä entistä enemmän. Ennenkaikkea säilöä muistiin jokaikinen yhdessä koettu hetki ja kosketus, käyttää näitä voimavaroinaan. Se vaatii minulta vielä hirmuisesti opettelua.

Pyyhin kyyneleen, väännän volat kaakkoon ja jatkan matkaani välittämättä muista matkustajista. Kotona tiedän pikkuveljeni kirmaavan onnellisena minua vastaan ja hyppäävän syliini. Viikonlopun kuvioihin kuuluu auton pesua, radalle.comiin esittelyyn menoa sekä sunnuntaina kisoja. Ja ihanien ystävien halaamista!

Isn't it ironic... don't you think?

Vapaapäivät ovat siitä ihania, että silloin saa heittää luvan kanssa muutaman ajatukset ihan hukkaan omasta elämästään ja aivotkin käyvät hetken normaalia hitaammin. Mietteitäni kuvaa hyvin yllä olevat kuvat - niin paljon erilaisia ajatuksia on päässäni tänään pyörinyt. Tulin ajatelleksi, että jo lyhyessä ajassa on elämääni tullut paljon erilaisia kokemuksia, ajatuksia, tunneryöppyjä ja muistoja, joita kantaessaan mukanaan saa lisää potkua persuksiin vastoinkäymisissä ja välillä taas kolauksen itsetunnolleen. Näin koneella surffaillessani eksyin mm. irc-gallerian ihmeelliseen maailmaan, josta jo aikoja sitten olen itse pois kirjautunut, mutta ''satunnaista'' nappia painellessani tuli vastaan tuikituntemattomia ihmisiä, joiden profiilien ulkosivut muistuttivat meikäläistä omasta irc-galleria ajasta. Sisälläni heräsi nuori ja hieman arka, kenties pelokas tyttö, joka oli saanut muutaman kolauksen itsetunnolleen ja joka oli päättänyt selvitä tulevista haasteista ja kolhiintuneiden tunteiden kera päästä takaisin iloiselle pinnalle. En ollut masentunut, enkä kenellekkään vihainen; hieman vain epävarma omista tuntemuksista ja uusista murrosiän tuomista tunteista. Kuinka paljon olenkaan vanhemmalla iällä saanut nauraa omille kiukutteluilleni ja typerille itsetunto-ongelmille! Niin se vain menee, että elämän tuoma kokemus opettaa parhaiten - jotkut asiat kantapään kautta ja jotkut huumorin kera. Se tekee elämästä juuri niin elämisen arvoista, kuin vain kuuluukin olla! Olen saanut mahdottoman hienoja tilaisuuksia tarttua haasteisiin ja uusiin asioihin elämässäni, että eihän tässä voi kuin suurinpiirtein olla hymy pyllyssä harvasen päivän ja yrittää olla lannistumatta pienistä kolhuista. Asioista oppii löytämään montakin hyvää positiivista puolta, kun niitä hieman kääntelee, kiertelee ja funtsaa muutaman sekunnin kauemmin. Se pitäisi pitää mielessä joka haasteen kohdatessa.

Joten tartu haasteisiin, rakasta niin paljon kuin voit, anna tilaisuus uusille tuttaville, luota ystäviisi ja hymyile vaikka suupielet nykisivätkin alaspäin. Puhu tunteista, välitä & kehu, jaa hymy myös vastaantulijalle. Tee työtä josta sinut palkitaan ja muistetaan, ole rehellinen itsellesi koko elämän ajan. Tee jotain ilman järjenkäyttöä ja muiden mielipiteistä välittämättä - jos se sinusta tuntuu hyvältä. Elämä on ihan liian lyhyt heitettäväksi kankkulankaivoon ja vietettäväksi vain stressaantuneena työ- tai koulukiireiden vuoksi. Jokaisessa päivässä on aina ripaus positiivisuutta ja onnea, jos niin jaksaa uskoa. Sinun asenteesi on myös ratkaisu ongelmiisi!

ja hei, loppuun iso käsi kaikille ihanille lukijoilleni & teille jotka kommentoitte juttuja - mahtavaa saada risuja ja ruusuja sekä inffoa siitä, että blogini teitä kiinnostaa ja tsemppaatte tuleviin haasteisiin!

URHEILUVALMENNUKSEN AMAZING RACE

Persuksissa tuntuu, että tänään on juostu, pyöräilty, melottu (okei mä istuin vaan kyydissä..) ja syöty jotain hyvinkin epämääräistä. Takana on meinaan melkoinen setti, sillä vietettiin urheiluvalmennuksen päättäreitä amazing race tyyppisenä kisana. Meidät oli jaettu 3hengen joukkueisiin ja minun mahtavassa tiimissä oli mukana Nummisen Jami ja Ansion Panu. Matka alkoi haastavalla älytehtävällä 'rakenna t-kirjain näistä neljästä paperinsilpusta' jota me ei saatu kyllä millään ratkottua, mutta onneksi urheilulliset puolet onnistui meiltä. Jopa suunnistus meni nappiin minulta. Hauskinta koko päivässä taisi olla, kun menin vielä ennen starttia sanomaan pojille, että 'olkaa te nopeus niin mä olen älykkyys..' :-D

Matkan varrella oli tehtävärasteja, joihin kuului erilaisia älykkyyttä vaativia hommia sekä fysiikkaa. Unohtamatta tietenkään sitä epämiellyttävää ruokailukokemusta, kun vedettiin purjo lentäen kylmää maksalaatikkoa ja papuja. Kaikesta selvittiin ja hyvällä joukkueen kokoonpanolla maalissa tuuletettiin hopea sijan ansaineena. Mieletön fiilis! Iso käsi meidän tiimille, yhteishengelle ja pojille, kun vetivät minut maaliviivan yli.

Kisan jälkeen pikasuihkut ja hyvän ruuan pariin, jonka jälkeen jaattiin stipendit ja vuoden aikana järjestettyjen erilaisten kisojen palkinnot. En ole koskaan ennen saanu palkintoa urheilusuorituksistani, mutta tänään pokattiin vuoden kehittyjä stipendi sekä keski-keho cupin (melkein ainoana) naisena oman luokan ykkäspotti! Olen kyllä niin tyytyväinen kuluneeseen vuoteen ja saavutettuihin tavoitteisiin, että nälkäisenä toivon pystyväni parempaan ensi vuonna ja aion tehdä kovin töitä sen eteen kesällä. Ja nyt olen luvannut sen näin julkisesti, joten persuksiin saa potkia jos grillimaissit maistuu liikaa meikäläiselle kesällä.

Tämän päivän jälkeen lupaan myös, että kun huomenna on mahdollisuus nukkua hieman pidempään - toteutan senkin!
Ihanaa kesän odotusta kaikille

TÄSSÄ HETKESSÄ ON KAIKKI MITÄ TARVITAAN

Aivan uskomattoman hurja ajatus, että ensimmäinen lukuvuoteni urheilijana on viikon päästä taputeltuna ja pitäisi kirmata kohti kesälaitumia. Ei sillä, ettäkö meikäläisellä jotain ajatusta vastaan olisi, mutta kaikki asiat ovat tapahtuneet hirveän nopeasti. Mielestäni ei juurikaan ole aikaa siitä, kuinka ensimmäistä yhteistä lenkkiä oltiin porukalla juoksemassa ja tein kuolemaa ensimmäisen 3km jälkeen :-D Mieletön fiilis, että vaikkei asiat mennetkään kuin kuvittelin, niin kehitystä on ihan hirmuisesti saatu aikaan jo viime syksyyn nähden. Ei ole teräksistä pyykkilautavatsaa eikä mandariinin mallista habaa; mutta on parantuneet tulokset, motivoitunut asenne, tekemisen iloa ja onnistumisen janoa. Nälkä kasvaa syödessä - myös urheillessa. Enää ei riitä vain maaliin pääsy, koska haluan olla kärjessä. Sen kertoo myös viime viikonlopun kisasuoritus, joka jäi ikävästi hampaan koloon muutaman sadasosan häviötappiolla naisten kärkisijasta..

Onneksi kesä näyttää työntäyteiseltä joten ote tekemiseen tuskin pääsee lipsumaan. Eilen aamulla sain vielä puhelun joka sisälsi inffon lisä työmäärästä! Mahtavaa. Vihdoin tuntuu siltä, että ensi kesästä tulee elämäni paras kesa; 18v synttärit, kivoja töitä, treenaamista, jyväskylän rallit ja lomailua. Ripaus ystävien mahtavaa seuraa ja oman kullan kainaloa - kesästäni tulee paras!

Mutta ennen kesälomalle kirmailua pitää vielä hoitaa viikonverran kouluhommat OIKESTI kunnolla kotiin, jottei kesäloma suunnitelmat mene uusiksi rästihommien vuoksi. Viimeinen viikko startataan perjantaina koeviikolla ja lievässä liemessähän tässä ollaan, kun koulussa olen loistanut vain poissaoloillani ja välillä niillä ''voisinkohan mää tehdä ton kokeen...'' kommenteilla. Ei anneta sen häiritä, vaan otetaan kerran itseä niskasta kiinni, niin viikon päästä saa olla todella ylpeä itsestään. Huomenna olisi luvassa urheiluvalmennuksen päättärit amazing race tyyppisellä kisalla, joten vapiskaahan kaikki vastustajat, sillä mulla on aika ykköshyvä joukkue teitä vastassa!

Paljon paljon motivaatiota kaikille kesälomaa odottaville raatajille! Mitä kesäloma suunnitelmia teillä on? :-)

ELÄMÄ ON MIELETÖN MATKA

Viikko vierähti hyvinkin rattoisasti ja autossa istuen on aikaa kulutettu yli 2000km edestä. Ympäri suomea on vedetty niin huoltoautolla kilpuria kun kilpuria itse ohjastaen, unohtamatta tietenkään Reetan luotettavaa nuottipoloa. Uutta oppia on tullut niin kuskille kun kartturillekkin; ajoa, nuottia ja ihan toisenlaiseen tekniikkaan tutustuen. Kisoissakin käytiin kerimäellä, josta kotiintuomisena oli nuorten lk 3 ja naisten 2. sijat. Kohtuu hyvä päätös uran yhdelle etapille - nuorten luokan sprintit on nyt kurvattu ja seuraava sprintti (mikäli sellainen ajetaan?) ollaankin jo naisten puolella, täysi-ikäisenä.. Niin se aika vaan kuluu nopeasti kun on hauskaa, sillä mielestäni aikaa ei juurikaan ole vierähtänyt siitä, kun ensimmäistä kertaa jännitin Nokian sprintissä ekassa kisassani lähtöviivalla. Onneksi kehitystä niistä ajoista on selvästi tapahtunut...

Viikkoon on mahtunut niin paljon erilaisia onnistumisen fiiliksiä, että niistä kertominen on varmaankin parempi tiivistä vain lyhyesti. Elämä on niin.. wuhuu!! Syynsä tähän onnellisuuteen teki ehdottomasti yhden lurjuksen paikallaolo kisapaikalla, sillä ihan pieni yhteinen hetki täynnä suuria tunteita hymyilyttää vieläkin meikäläistä eikä mikään vastoinkäyminen taida musertaa tätä tyttöä seuraavilla viikoilla.

Niin kivaa kun olisikin vain kertoa kuluneesta viikosta, annan kuvien puhua puolestani ja keskityn taas hetkellisesti tulevien viikkojen koitokseen ja niihin valmistautumiseen. Sunnuntai-illat ovat kyllä erittäin rankkoja kisareissun jälkeen, mieli tekisi kömpiä jo nukkumaan, mutta kotiaskareet vain odottavat tekijäänsä. Kenties vajaan tunnin päästä voi kömpiä peiton kanssa sohvalle katsomaan telkkaria ja päättää tämä onnistunut viikko rentoutuen ja akkuja ladaten. Vajaa kaksi viikkoa rutistusta ja sitten ollaan kesälomalla!