Palkitsin itseni oikein kupposella kahvilla ja viinirypäleillä, koska mä olen jo tänään käynyt pyörälenkillä, saanut hakemukseni vihdoin ja viimein loppuun sekä olen todennut paljon uusia asioita, kuten sen että mä olen erittäin saamaton ja laiska.
Näen itsessäni erittäin paljonkin vikaa siinä suhteen, että mielestäni olisi kiva vain köllötellä oman mahan vieressä huudellen ihmisille että ''tuokaa lisää ruokaa'' ja räkien kattoon. Toisaalta olen aina toivonut olevani lettipäinen urheilija kultaisine mitaleineen, joka kiitäisi autollaan kuin Michele Mounton ja voittaisi kaikki miehet ja naiset (paitsi ralli-sanen) ja olisin oikein ylpeä saavuttaakseni kaiken tämän.
Loppujen lopuksi tässä tehdään itse teoillaan ja päätöksillään muutosta elämään ja taidan kuitenkin mielummin olla tämä lettipäinen urheilija kuin sängyssä makaava pulliainen. Mulla on vielä kirittävää monen monta kilometriä saavuttaakseni ihanteeni, mutta jostain se on aloitettava. Kuten siitä, että söin purkillisen viinirypäleitä enkä karkkia.
Että kun kaikki rästihommat ollaan koneen äärestä saatu tehtyä niin kipitän sitomaan lenkkarin nauhoja ja lähden juoksemaan tonne ''todella'' keväiseen säähän, missä lumi tupruaa niin että tukka on solmussa ja hankikanto kestää meikäläisenkin painon. Luojan kiitos kevät aurinko parhaansa mukaan yrittää jostain lävestä pilkistää tännekkin risukasaan.
Jotta aina ei oltaisi niin urheilullisia niin taidanpa antaa vähän itsekritiikkiä vielä tämän päivän kunniaksi. Facebookissa jo ilmoitin, että taitaa sunnuntait ja maanantai päivät olla meikäläiselle sen vertaa kaaottisia, että ne on parempi viettää pussipäässä juoksennellen maratoonia raivon vallassa. Päivät kun ei tunnu olevan kuin taisteluita toiseen mitä typerimmistäkin asioista. Luojankiitos moni muukin voi tässä vaiheessa kurkata peiliin, että jostain asioista mä saan omat käteni putsattua pois. (! mä en nimenomaan kerkeä millään sanomaan niitä kaikkia asioita, kun mun suustani on olevinaan kuultu).
Pienenä vinkkinä voisin loppuun vielä tokaista; että olkaapa ihmiset rohkeita. Seisokaa sanojenne takana, myöntäkää erheet ja kieltäkää ne, mitkä eivät olet totta. Hankkikaa selkäranka itsellenne, jos teillä on jotain sanottavaa. Asiat selkenevät paremmin rehellisyydellä kuin peitenimillä ja riitojen pelossa. Minkä takia tarvitsee edes pistää kipinää riidan alle, kun niistä voidaan puhua? Kaikki me olemme joidenkin mielestä silloin tällöin ärsyttäviä, toiset enemmän kuin toiset. Mielipiteiden ilmaisu ei ole mitenkään hävettävää tai olla se täällä maailmassa kun itse haluaakin. Jättäkää muiden kommentit omaan arvoonsa, jos tunnet olosi hyväksi juuri sellaisena kuin olet. Koska niin kornilta kun se kuulostaakin, niin kaikki me tavallamme teemme tästä maailmasta sellaisen kuin se on, eikä kukaan halua kaduille kävelemään miljoona samanlaisuutta. Erilaisuus on rikkaus meillä Suomessa.
Ja jollet uskalla olla juuri se, mitä haluat.. Se on sinun heikkoutesi. Astu ulos ulkopuolisesta kuorestasi ja tee valinnoillasi elämästäsi sellaista, mitä sen haluat olevan.
Muut voivat jäädä kyhnäämään mielipiteidensä kanssa yksinään.
Meikäläisen maailmassa puhaltaa huomenna joko uudet tuulet tai sitten mä oon loppuelämäni 4-seinän sisällä kiukuttelemassa huonouttani. Että pienet tsemppi peukut huomiselle, kiitos!
olette ihania juuri sellaisina, kun olettekin.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
5 tähden ilta
Kuinka paljon mä olinkaan kaivannut iltaa, jolloin ei tarvitse ajatuksen riipastakaan jakaa tulevaisuuden suunnitelmille, koululle taikka millekkään muullekkaan ongelmantyngälle. Että ihan sataprosenttisella nautinnolla vietettiin aikaa kunnon porukalla! Naurettiin niin että vatsalihakset sattuu vieläkin, ääni on käheenä laulamisesta, jalat särkee tanssimisesta sekä pää särkee ylenpaattisesta valvomisesta :) mutta fyysiset kivut unohdetaan henkisen onnellisuuden vuoksi!
<3 iso kiitos ihanille ystäville
tiistai 22. maaliskuuta 2011
päivän asusta
takki h&m, huivi j.c
laukku veromoda, legginsit ginatricot
tunika carlings, kengät x2 stadium
TADAA, tässä vaiheessa ois aplodien paikat, koska mä sain a) kuvat koneelle b) koneen syövereistä tänne blogiin. Ehkä meikäläisessä piilee pientä tekniikan ihmelasta..
Voi kuinka mä olen odottanu tulevaa lauantaita. Silloin ois heti aamulla kampaaja, niinku mun tukasta näkee että sitä se tarvitsee. Mulla on operaationa kasvattaa pitkä tukka, mutta oon tässä vähän hinkunut pidennyksiä. Vielä toi harakanpesä on sen vertaa lyhyt, että pidennyksien ottoakin saa odotella. Mut katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Lauantai illalla varmaan juhlitaan kaverin synttäreitä, että luvassa on ihan sikakiva viikonloppu :)
Mut lopettaakseni haaveilun ja palatakseni tähän päivään, on takana on ihan perus tiistai päivän, ilman mitään sen kummempaa sattumoista. Iltapäivällä sai taas hävetä silmät päästä, kun mulle ja Allille soitettiin ihmeellisestä numerosta ihan samaan aikaan. Sitten pyydettiin Veeraa selvittää, että ketäpä meille taas soittelee. Veera oli selvittäny, et Juhani Helsingistä oli soitellu. Mä pistin hälle sit viestiä, et ''mitä asiaa juhani''.
Semmosta hällä ois ollu, että oisin voittanu wikkeen 50e lahjakortin. Voi jessus :-D Se meni sitte siinä.
Nyt lukemaan englantia!
maanantai 21. maaliskuuta 2011
jos elämä ei potki päähän, se on päätöntä
Olin aamulla aivan varma, että tätä päivää ei pilaa mikään. Olin kertakaikkiaan niin positiivinen. Minulla oli hirmuisesti onnellisista asioista kerrottavanani teille. Odotin koko hikisen päivän koulussa, että pääsen kotiin. Mutta kaikki mullistui juuri ennen koneelle istumista..
Mulla oli kamera täynnä kuvia minusta ja minun päivästäni. Olen viettänyt päiväni tutkiskellen maailmaa ''uusilla silmillä'' vetäytyen omaan kuoreeni ja antanut ipodin pauhata kanssani. (sekin kun taas kerran viitsii toimia.) Kun pääsin kotiin siirtämään onnellisia kuvia koneelleni, niin jostain hienosta syystä katosivat siirron yhteydessä kaikki kuvat. Ja voitte vain arvailla kuinka järin tyytyväinen olen tähänkin suoritukseen. Kuinka pitkälle kamerani lensikään. Olisi parempi, kun minä en ala pätemään tietokoneen ihmeellisestä maailmasta, kun en kerta mitään tiedä. Ja jätän kaikki nerot väläykset sikseen ja käytän onnellisesti vain facebookkia, sähköpostia ja blogia. Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun näin käy. Petrin 30v juhlakuvat katosivat, ensimmäiset ajokuvani katosivat, sekä monet muut. Jos joku fiksu tässä vaiheessa valaisee yksinkertaisilla ohjeilla, että miten kuvat saisi (jatkossa?) palautettua, niin neuvoja otetaan vastaan. Toinen konsti olisi, että oppisin jättää rastittamatta kohtaa ''poista kuvat laitteesta''.
Nyt minua kyllä harmittaa! Koneeni pitäisi varmaankin viedä jonnekkin puhdistettavaksi taas, vaikka tallennan kaikki musiikki- ja kuvatiedostot erilliselle kovalevylle, mutta silti tämä herjaa vähäisestä tilasta C-asemalla. Olen puhdistanut koko koneen CCleanerilla, mutta eipä auta. Olen myös 100% varma, että tietokonevalmistajien kesken vallitsee salaliittoteoria, että jokainen +2v vanhat kannettavat lakkaavat toimimasta enää normaalisti ja pamahtavat lopuksi. Minulla on nyt 3v vanha kannettava ja taitaa vetää viimisiään.
Kaikki ne, jotka seurailevat facebook päivityksiäni tietävät, että sunnuntai-iltaisin meikäläisen sivuilla lukee päivityksenä ''huomenna alkaa uusi elämä''. Olin melkein jo eilen kirjoittamassa samaa virttä, mutta totesin että miksikäs sitä kirjoittamaan kun ei ole vieläkään edellinen alkanut. Aamulla herätessäni päätin aloittaa sen edellisen elämän viikkoa myöhässä ja hyvinhän se taas näytti alkavan :-D
ps. facebook on nykyään niin surkea paikka, mä en muista koska viimeksi koko sivusto olisi edes toiminut mulla. ärghh
Loppua kohden minua jo vähän hymyilyttää koko epäonni
Mulla oli kamera täynnä kuvia minusta ja minun päivästäni. Olen viettänyt päiväni tutkiskellen maailmaa ''uusilla silmillä'' vetäytyen omaan kuoreeni ja antanut ipodin pauhata kanssani. (sekin kun taas kerran viitsii toimia.) Kun pääsin kotiin siirtämään onnellisia kuvia koneelleni, niin jostain hienosta syystä katosivat siirron yhteydessä kaikki kuvat. Ja voitte vain arvailla kuinka järin tyytyväinen olen tähänkin suoritukseen. Kuinka pitkälle kamerani lensikään. Olisi parempi, kun minä en ala pätemään tietokoneen ihmeellisestä maailmasta, kun en kerta mitään tiedä. Ja jätän kaikki nerot väläykset sikseen ja käytän onnellisesti vain facebookkia, sähköpostia ja blogia. Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun näin käy. Petrin 30v juhlakuvat katosivat, ensimmäiset ajokuvani katosivat, sekä monet muut. Jos joku fiksu tässä vaiheessa valaisee yksinkertaisilla ohjeilla, että miten kuvat saisi (jatkossa?) palautettua, niin neuvoja otetaan vastaan. Toinen konsti olisi, että oppisin jättää rastittamatta kohtaa ''poista kuvat laitteesta''.
Nyt minua kyllä harmittaa! Koneeni pitäisi varmaankin viedä jonnekkin puhdistettavaksi taas, vaikka tallennan kaikki musiikki- ja kuvatiedostot erilliselle kovalevylle, mutta silti tämä herjaa vähäisestä tilasta C-asemalla. Olen puhdistanut koko koneen CCleanerilla, mutta eipä auta. Olen myös 100% varma, että tietokonevalmistajien kesken vallitsee salaliittoteoria, että jokainen +2v vanhat kannettavat lakkaavat toimimasta enää normaalisti ja pamahtavat lopuksi. Minulla on nyt 3v vanha kannettava ja taitaa vetää viimisiään.
Kaikki ne, jotka seurailevat facebook päivityksiäni tietävät, että sunnuntai-iltaisin meikäläisen sivuilla lukee päivityksenä ''huomenna alkaa uusi elämä''. Olin melkein jo eilen kirjoittamassa samaa virttä, mutta totesin että miksikäs sitä kirjoittamaan kun ei ole vieläkään edellinen alkanut. Aamulla herätessäni päätin aloittaa sen edellisen elämän viikkoa myöhässä ja hyvinhän se taas näytti alkavan :-D
ps. facebook on nykyään niin surkea paikka, mä en muista koska viimeksi koko sivusto olisi edes toiminut mulla. ärghh
Loppua kohden minua jo vähän hymyilyttää koko epäonni
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
hyvää sunnuntaita
Olihan taas päivä.
Esimerkiksi nukuin oikeasti pitkään aamulla, mitä olen odottanut jo monta viikonloppua. Kun meinaan kello on aamuisin soinut siinä 8 aikaa viimeistään ja sitten ollaan taas menty tukka putkella. Sitten sain mukavuudenhaluisena ihmisenä kannettua pussilakanat pihalle tuulettumaan, niin että illalla kömpiessäni peiton alle ne on viileät ja uni tulee minuutissa. Seuraavaksi sain kaadettua saunanpesuaineet vahingossa huoneeseeni ja täällä tuoksuu ihan juuri putsatulta saunalta. Että löylyä vaan kiukaaseen.
Mutta jonkinlaista motivaatiota iltaa kohden tarvittaisiin, sillä huone pitäisi saada siivottua ja läksyt tehtyä. Huoneesta tulikin mieleen, että Markku asensi sen mun hyllyn vihdoin seinään!
Kuinka usein mun sunnuntai päivät tuntuukin olevan vain jossittelua ilman minkäänlaista aikaansaamista. Olisi varmasti parempi, että joka sunnuntai käytäisiin ajamassa vaan kilpaa, niin ei tulisi tälläisiä turhautumisia.
ps. olen miettinyt, että olisiko teillä kiinnostusta saada blogikirjoituksiini kuvia? Meinaan kameran päällä alkaa olemaan melkoinen pölykerros ja blogista saattaisi tulla mielenkiintoisempi, kun lisäilisin enemmän kuvia. kommentteja voi laittaa poksiin :)
Tää taisi olla tälläinen turhanpäinen postaus ilman minkäänlaista asiaa. Mut mulla alkaa (taas kerran) huomenna uusi elämä, joten jatketaan sillä sit ensiviikolla! tsau
Esimerkiksi nukuin oikeasti pitkään aamulla, mitä olen odottanut jo monta viikonloppua. Kun meinaan kello on aamuisin soinut siinä 8 aikaa viimeistään ja sitten ollaan taas menty tukka putkella. Sitten sain mukavuudenhaluisena ihmisenä kannettua pussilakanat pihalle tuulettumaan, niin että illalla kömpiessäni peiton alle ne on viileät ja uni tulee minuutissa. Seuraavaksi sain kaadettua saunanpesuaineet vahingossa huoneeseeni ja täällä tuoksuu ihan juuri putsatulta saunalta. Että löylyä vaan kiukaaseen.
Mutta jonkinlaista motivaatiota iltaa kohden tarvittaisiin, sillä huone pitäisi saada siivottua ja läksyt tehtyä. Huoneesta tulikin mieleen, että Markku asensi sen mun hyllyn vihdoin seinään!
Kuinka usein mun sunnuntai päivät tuntuukin olevan vain jossittelua ilman minkäänlaista aikaansaamista. Olisi varmasti parempi, että joka sunnuntai käytäisiin ajamassa vaan kilpaa, niin ei tulisi tälläisiä turhautumisia.
ps. olen miettinyt, että olisiko teillä kiinnostusta saada blogikirjoituksiini kuvia? Meinaan kameran päällä alkaa olemaan melkoinen pölykerros ja blogista saattaisi tulla mielenkiintoisempi, kun lisäilisin enemmän kuvia. kommentteja voi laittaa poksiin :)
Tää taisi olla tälläinen turhanpäinen postaus ilman minkäänlaista asiaa. Mut mulla alkaa (taas kerran) huomenna uusi elämä, joten jatketaan sillä sit ensiviikolla! tsau
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
surkea minäni
Löydän itsestäni päivä päivältä enemmän vikoja, joita sitten yritän karsia taikka yrittäen oppia suhtautua niihin paremmin. Valitettavasti on yksi ylitse muiden, jota en pysty kiertämään enkä kaartamaan enkä mitenkään poistamaan itsestäni. Olen äärettömän heikko.
Taannoin olin aivan varma, että kyynelkanavissani on tulehdus jonka takia kyyneleet virtaa koko aika pienestäkin vastoinkäymisestä. Valitettavasti 16v minäkokemuksella on todettavaa, että kyse on ihan meikäläisestä. Olen pohtinut, että mistä tämä johtuisi. Että olisiko pikku-likkana ollu vastoinkäymisiä taikka jotain muuta vastaavaa. Loppujen lopuksi olen todennut, että minulla on ehkä asiat aina ollut vaan niin hyvin, ettei koskaan ole tarvinut satuttaa syvimpää ja kaiken on aina voinut nielaista kurkusta alas ja olla stressaamatta.
Mutta kaikki aikanaan, eikä ne ''nielaisut'' oletkaan menneet niin vain alas. Kaikki palaa haaleina muistoina takaisin pintaan ja itkua väännetään. 3lk:n ensimmäisillä englannin tunnilla opettaja luki kirjoituksiani koko luokan naurun saattelemana, enkä vieläkään puhu englantia kenenkään kuullen. Kaikki ''läski'' kommentin söin kirjaimellisesti hampurilaisen välissä nälkääni ja nykyään taistelen itseinhoa vastaan. Jostain kumman syystä myös otan itseeni jokaikisen kritiikin kavereilta, perheeltä, ystäviltä tai tv:n takana olevilta tuntemattomilta ihmisiltä. Koska nuorena en harrastanut mitään olen päättänyt tehdä kaikkeni loistaakseni salibandyssä ja juoksen hammastapurren kentällä, vaikka tuntuu että polveeni työnnettäisiin puukkoa ja joukkuelaiset hihittää vieressä ''sillä naksuu taas polvi''. Siinäpä toistelet mielessä lekurin sanoja, että 'ei se siitä parane koskaan mut treenaa vaan niin tottuu'. Ja mikä pahinta: kuinka mummini kuoleman jälkeisenä päivänä menin tyynesti kouluun kertomatta kenellekkään taikka itkemättä yhtäkään kyyneltä.
Sitten tullaan kotiin ja ihmiset olettaa, että mulla on niin helkkarin hyvin asiat aina koska kalenteri on täynnä kirjoituksia ja mulla on paljon ystäviä ja aina menoa.
Arvostan suuresti niitä, jotka jaksaa tsempata ja ihania minulle, mutta mielestäni on väärin, että minulle selitetään kuinka minä olen unohtanut ystävät tms. Sitä miettiessänne voitte pohtia, että koskako viimeksi olet itse lähettänyt minulle viestin ''mitäpä kuuluu laura, olisi kiva nähdä'' ?
Luojan kiitos on Santeri ja moni muu. Mutta kuinka silti toivon kädet ristissä parempia tuulia tulevaisuuteen ja saisin uuden ympäristön ja ystäviä rinnalle. Kuinka koulumenestykseni varmasti parantuisi ja kuinka pääsisin paikkaan, jossa kukaan ei tietäisi minusta entuudestaan mitään. Jossa ei kukaan ei asettaisi minua tiettyyn asemaan.
Mikäpä sen parempaa, kuin muistuttaa välillä itseään että elämä on kovaa osta kypärä ja älä stressaa. Niinhän aina minullekkin sanotaan :)
Taannoin olin aivan varma, että kyynelkanavissani on tulehdus jonka takia kyyneleet virtaa koko aika pienestäkin vastoinkäymisestä. Valitettavasti 16v minäkokemuksella on todettavaa, että kyse on ihan meikäläisestä. Olen pohtinut, että mistä tämä johtuisi. Että olisiko pikku-likkana ollu vastoinkäymisiä taikka jotain muuta vastaavaa. Loppujen lopuksi olen todennut, että minulla on ehkä asiat aina ollut vaan niin hyvin, ettei koskaan ole tarvinut satuttaa syvimpää ja kaiken on aina voinut nielaista kurkusta alas ja olla stressaamatta.
Mutta kaikki aikanaan, eikä ne ''nielaisut'' oletkaan menneet niin vain alas. Kaikki palaa haaleina muistoina takaisin pintaan ja itkua väännetään. 3lk:n ensimmäisillä englannin tunnilla opettaja luki kirjoituksiani koko luokan naurun saattelemana, enkä vieläkään puhu englantia kenenkään kuullen. Kaikki ''läski'' kommentin söin kirjaimellisesti hampurilaisen välissä nälkääni ja nykyään taistelen itseinhoa vastaan. Jostain kumman syystä myös otan itseeni jokaikisen kritiikin kavereilta, perheeltä, ystäviltä tai tv:n takana olevilta tuntemattomilta ihmisiltä. Koska nuorena en harrastanut mitään olen päättänyt tehdä kaikkeni loistaakseni salibandyssä ja juoksen hammastapurren kentällä, vaikka tuntuu että polveeni työnnettäisiin puukkoa ja joukkuelaiset hihittää vieressä ''sillä naksuu taas polvi''. Siinäpä toistelet mielessä lekurin sanoja, että 'ei se siitä parane koskaan mut treenaa vaan niin tottuu'. Ja mikä pahinta: kuinka mummini kuoleman jälkeisenä päivänä menin tyynesti kouluun kertomatta kenellekkään taikka itkemättä yhtäkään kyyneltä.
Sitten tullaan kotiin ja ihmiset olettaa, että mulla on niin helkkarin hyvin asiat aina koska kalenteri on täynnä kirjoituksia ja mulla on paljon ystäviä ja aina menoa.
Arvostan suuresti niitä, jotka jaksaa tsempata ja ihania minulle, mutta mielestäni on väärin, että minulle selitetään kuinka minä olen unohtanut ystävät tms. Sitä miettiessänne voitte pohtia, että koskako viimeksi olet itse lähettänyt minulle viestin ''mitäpä kuuluu laura, olisi kiva nähdä'' ?
Luojan kiitos on Santeri ja moni muu. Mutta kuinka silti toivon kädet ristissä parempia tuulia tulevaisuuteen ja saisin uuden ympäristön ja ystäviä rinnalle. Kuinka koulumenestykseni varmasti parantuisi ja kuinka pääsisin paikkaan, jossa kukaan ei tietäisi minusta entuudestaan mitään. Jossa ei kukaan ei asettaisi minua tiettyyn asemaan.
Mikäpä sen parempaa, kuin muistuttaa välillä itseään että elämä on kovaa osta kypärä ja älä stressaa. Niinhän aina minullekkin sanotaan :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
sitä huoletonta nuoruusaikaa
Tässä sitä ollaan. Vuoden verran lusimalla käyty lukiota vaihtelevalla menestyksellä ja seuraavaksi tarttisi tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Että levittääkkö siipiä maailmalle ja lähteä urheiluvalmennukseen, vaiko jäädä kotiin äidin turvaan ja tuttujen ihmisten ympäröimäksi. Ja sitten joku vanhempi tulee selittämään minulle huolettomasta nuoruudesta.
Koko lause saa minut raivonvaltaan. ''Koska nuoret ovat niin vastuuttomia ja huolettomia rellestäjiä''. Jos joku löytää meikäläisen päivämenoista huoletonta rellestystä, niin lupaan tarjota kahvit. OKEI äskeinen oli ehkä pikkasen liioteltu, koska meikäläinen tunnetusti pyörittää mielummin peukaloita kun kirjan sivuja esimerkiksi koulussa, mutta ajatellen nykyhetkestä tulevaisuuteen mittakaavassa, ei nuoruudessa kauheesti kerkeä viettää vain huoletonta aikaa. Että hoidappa koulu, kaverit, perhe, työ ja harrastukset vaan huolettomasti.
Yli puolet hereillä olemastamme ajasta vietämme koulun penkillä. Jo esikoulussa takaraivoomme on hakattu lause; ''tulevaisuus riippuu motivaatiosta koulun penkillä''. Yritä siinä sitten huolettomasti matikan tunnilla vääntää pythagoran lauseita, että laskenpa tässä vaan laskuja. Laskeppa ne saamarin laskut väärin niin tulevaisuus on piloilla. Lukiossakin on niin kivaa kun saa vapaasti valita aineita, mutta jos ammattihaaveissa on pikkasenkin haaveita korkean tason palkasta, niin huolettomasti käyt sitten kaikki fysiikat, kemiat ja matikat. Äläkä kuvittelekkaan, että huonoilla numeroilla pärjäisi.
Koulusta kun kotiin pääset niin voit värkätä pari tuntia läksyjä. Sen jälkeen täältä hornankuusesta ei tee mieli lähteä kuin sängyn pohjalle nukkumaan valmistautuen seuraavaan koulupäivään. Olehan siinä sitten huoleton.
Jos yhtään olet sosiaalinen tai harrastat jotain, niin hankippa kyyti treeneihin. Yritä siellä loistaa kuin tähti taivaalla, mutta saavutuksien eteen täytyy olla ruokaympyrä hallussa ja harrastaa vielä monipuolista liikuntaa säännöllisesti. Olethan lukenut uusimmat naistenlehdet jotka pursuaa diettejä ja liikuntamalleja. Siinä sitten voit peilin edessä katsella itseäsi ja todeta kuinka huoletonta tämä nuoruus on, kun yhteiskunta ei vaadi ulkonäöllisesti varsinkaan nuorilta naisilta mitään.
Jos sattumoisin nurkissa pyörii vielä se poika/tyttöystävä, niin yritä huolettomasti jakaa aikaa tasapuolisesti hänelle ja ystävillesi. Voin lyödä 100e vetoa, että jos kavereita on enemmän kuin yksi, niin riita koko hommasta tulee. Sitä yrittää näyttää tunteensa ja arvostuksensa jokaiselle, olla ihana ja avulias ja silti jokapaikassa samaan aikaan.
Ja kun olet opiskelija, olet varmasti rahaton. Kuumeisesti etsit kesätyöpaikkaa, saaden kieltävän vastauksen joka oven takaa. Oleppa siinäkin tilanteessa huoleton, kun paita on rikki ja kynän terät loppu ja rahaa ei ole. Kenties asut omassa asunnossa ja 3viikon ruokalista on ollu nuudeleita. Siinä varsinkin sitä huoletonta nuoruutta vietetään.
Jos viikonloppuna kerkeet harrastuksilta/kouluhommilta/kenties töistä pitämään hauskaa, niin ei varmasti maanantai aamuna ole huoleton olo koulussa. Juorut kiertää viikonlopun sekoiluilta ja krapulakin löytyy. Rahat on kerranki pistetty ns. ''hyvään tarkotukseen'' ja voi myöntää itselleen, että olipa kiva nollata. Valitettavasti facebookissa julkaistut kuvat sinusta alasti puussa, muistuttaa ikävästi viikonlopusta. Jos joku on siinä kohtaa huoleton niin meikäläinen nostaa hattua.
että hyviä huolettomia päiviä vaan kaikille
Koko lause saa minut raivonvaltaan. ''Koska nuoret ovat niin vastuuttomia ja huolettomia rellestäjiä''. Jos joku löytää meikäläisen päivämenoista huoletonta rellestystä, niin lupaan tarjota kahvit. OKEI äskeinen oli ehkä pikkasen liioteltu, koska meikäläinen tunnetusti pyörittää mielummin peukaloita kun kirjan sivuja esimerkiksi koulussa, mutta ajatellen nykyhetkestä tulevaisuuteen mittakaavassa, ei nuoruudessa kauheesti kerkeä viettää vain huoletonta aikaa. Että hoidappa koulu, kaverit, perhe, työ ja harrastukset vaan huolettomasti.
Yli puolet hereillä olemastamme ajasta vietämme koulun penkillä. Jo esikoulussa takaraivoomme on hakattu lause; ''tulevaisuus riippuu motivaatiosta koulun penkillä''. Yritä siinä sitten huolettomasti matikan tunnilla vääntää pythagoran lauseita, että laskenpa tässä vaan laskuja. Laskeppa ne saamarin laskut väärin niin tulevaisuus on piloilla. Lukiossakin on niin kivaa kun saa vapaasti valita aineita, mutta jos ammattihaaveissa on pikkasenkin haaveita korkean tason palkasta, niin huolettomasti käyt sitten kaikki fysiikat, kemiat ja matikat. Äläkä kuvittelekkaan, että huonoilla numeroilla pärjäisi.
Koulusta kun kotiin pääset niin voit värkätä pari tuntia läksyjä. Sen jälkeen täältä hornankuusesta ei tee mieli lähteä kuin sängyn pohjalle nukkumaan valmistautuen seuraavaan koulupäivään. Olehan siinä sitten huoleton.
Jos yhtään olet sosiaalinen tai harrastat jotain, niin hankippa kyyti treeneihin. Yritä siellä loistaa kuin tähti taivaalla, mutta saavutuksien eteen täytyy olla ruokaympyrä hallussa ja harrastaa vielä monipuolista liikuntaa säännöllisesti. Olethan lukenut uusimmat naistenlehdet jotka pursuaa diettejä ja liikuntamalleja. Siinä sitten voit peilin edessä katsella itseäsi ja todeta kuinka huoletonta tämä nuoruus on, kun yhteiskunta ei vaadi ulkonäöllisesti varsinkaan nuorilta naisilta mitään.
Jos sattumoisin nurkissa pyörii vielä se poika/tyttöystävä, niin yritä huolettomasti jakaa aikaa tasapuolisesti hänelle ja ystävillesi. Voin lyödä 100e vetoa, että jos kavereita on enemmän kuin yksi, niin riita koko hommasta tulee. Sitä yrittää näyttää tunteensa ja arvostuksensa jokaiselle, olla ihana ja avulias ja silti jokapaikassa samaan aikaan.
Ja kun olet opiskelija, olet varmasti rahaton. Kuumeisesti etsit kesätyöpaikkaa, saaden kieltävän vastauksen joka oven takaa. Oleppa siinäkin tilanteessa huoleton, kun paita on rikki ja kynän terät loppu ja rahaa ei ole. Kenties asut omassa asunnossa ja 3viikon ruokalista on ollu nuudeleita. Siinä varsinkin sitä huoletonta nuoruutta vietetään.
Jos viikonloppuna kerkeet harrastuksilta/kouluhommilta/kenties töistä pitämään hauskaa, niin ei varmasti maanantai aamuna ole huoleton olo koulussa. Juorut kiertää viikonlopun sekoiluilta ja krapulakin löytyy. Rahat on kerranki pistetty ns. ''hyvään tarkotukseen'' ja voi myöntää itselleen, että olipa kiva nollata. Valitettavasti facebookissa julkaistut kuvat sinusta alasti puussa, muistuttaa ikävästi viikonlopusta. Jos joku on siinä kohtaa huoleton niin meikäläinen nostaa hattua.
että hyviä huolettomia päiviä vaan kaikille
tiistai 8. maaliskuuta 2011
pieniä suuria mietteitä
Kuinka paljon olen ajatellut tänään asioita. Pieniä, suuria, onnellisia ja surullisia. Kuinka paljon olenkaan toivonut kaikkea hyvää lähimmäisilleni, jotka käyvät läpi elämässään mitä surullisempia asioita. Kuinka paljon olenkaan toivonut, että asiat kääntyisivät mullinmallin heidän kohdallaan. Kuinka olenkaan ymmärtänyt, miten hyvin omat asiani ovat. Olen toivonut sydämeni pohjasta, että aika pysähtyisi moneksi vuodeksi ja saisin käydä tämän päivän alusta loppuun uudestaan. Kuinka paljon olenkaan arvostanut juuri tätä päivää.
Laskiaispäivä ja Naistenpäivä on ollut ennen minulle vain kissanristiäinen muiden joukossa, mitä en ole koskaan juhlistanut mitenkään. Tänään saadessani ruusun jos toisen, antaessani lahjan äidilleni, nähdessäni isoäitini ja ennen kaikkea ystävieni hymyn - tajusin, että tälläinen päivä pitäisi olla jokapäivä. Kuinka paljon yksi ruusu taikka ilmainen kahvi saa tavallisen tallaajan hymyn nousemaan pilviin, pitkäksi ajaksi. Kuinka usein unohdamme muistuttaa itseämme palasta hemmottelua jakaen sen ystävän kanssa. Ja ennen kaikkea, miten hieno tunne on, kun ystävä kääntyy puoleesi ongelman kanssaan ja luottaa sinun mielipiteesi.
Usein moukkamaiset kommentit ja ilkeily saavat naisten itsetunnon alas kuin lehmänhännän, vaikka oikeasti olemme kaikki omalla tavallamme kauniita ja tärkeitä henkilöitä. Meitä jokaista tarvitaan täällä, niin kornilta kun se kuulostaakin. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen ulkonäöltään saatika paras vitsinheittäjä. Ei tarvitse olla jaguaaria taikka kalliita vaatteita. Riittää, että jaksamme olla välittäviä, ystävällisiä ja reiluja toisia kohtaan. Pieni hymy pelastaa monenkin ihmisen päivän. Suodaan vastaantulijoille ihan pieni hymy arjestamme. Monesti hyvä ihminen jää pahan varjoon, mutta jaksetaan uskoa siihen, että paha saa palkkansa. Antaa ihmisten mielipiteiden jäädä omaan arvoonsa ja uskotaan itseemme.
ihanaa naistenpäivää meille upeille naisille
Laskiaispäivä ja Naistenpäivä on ollut ennen minulle vain kissanristiäinen muiden joukossa, mitä en ole koskaan juhlistanut mitenkään. Tänään saadessani ruusun jos toisen, antaessani lahjan äidilleni, nähdessäni isoäitini ja ennen kaikkea ystävieni hymyn - tajusin, että tälläinen päivä pitäisi olla jokapäivä. Kuinka paljon yksi ruusu taikka ilmainen kahvi saa tavallisen tallaajan hymyn nousemaan pilviin, pitkäksi ajaksi. Kuinka usein unohdamme muistuttaa itseämme palasta hemmottelua jakaen sen ystävän kanssa. Ja ennen kaikkea, miten hieno tunne on, kun ystävä kääntyy puoleesi ongelman kanssaan ja luottaa sinun mielipiteesi.
Usein moukkamaiset kommentit ja ilkeily saavat naisten itsetunnon alas kuin lehmänhännän, vaikka oikeasti olemme kaikki omalla tavallamme kauniita ja tärkeitä henkilöitä. Meitä jokaista tarvitaan täällä, niin kornilta kun se kuulostaakin. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen ulkonäöltään saatika paras vitsinheittäjä. Ei tarvitse olla jaguaaria taikka kalliita vaatteita. Riittää, että jaksamme olla välittäviä, ystävällisiä ja reiluja toisia kohtaan. Pieni hymy pelastaa monenkin ihmisen päivän. Suodaan vastaantulijoille ihan pieni hymy arjestamme. Monesti hyvä ihminen jää pahan varjoon, mutta jaksetaan uskoa siihen, että paha saa palkkansa. Antaa ihmisten mielipiteiden jäädä omaan arvoonsa ja uskotaan itseemme.
ihanaa naistenpäivää meille upeille naisille
lauantai 5. maaliskuuta 2011
mariska - rajaton
Meillä nuorilla on hirmuisen suuria päätöksiä tehtävänä näin kevät aikana. Yhteishaku jatko-opiskeluille on alkanut, toiset saattaa muuttaa opiskelun perässä ja jotkut lähtevät opiskelemaan uutta ammattia. Useasti me jokainen tarvitsemme pienen töytäisyn kohti tulevaisuutta. Meikäläinen jatkaa pähkäilyä tämän kappaleen sanojen kanssa, suokaa te myös itsellenne hetki aikaa kuunnella opettavia sanoja!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
työpaikkahakemuksia ja koulunkäyntiä
Tsau! Seminormi päivä, mitään äskeiseen lisäämättä. Stressiä, naurua, kahvia ja musiikkia.
Rakas äitini oli siivoessaan löytänyt mun ipodin (!!! super hieno juttu) ja nyt kelpaa taas elellä musiikin tahtiin. Kotiin päästyäni tein läksyt ja niiden jälkeen aloin pakertamaan lisää työhakemuksia, niin netissä kuin puhelimitse. Valitettavasti vastaus tuntuu yhe useammin olemaan vain ''palataan viikon päästä asiaan/lähetä netissä hakemus, niin otamme yhteyttä jos on tarvetta/olet valitettavasti liian nuori''. Perus tallaaja ei riitä edes siivoojaksi, saatika mansikanmyyjäksi. Taidan ensi kesänä suorittaa hygeniapassin sun muut, että vuoden päästä näihin aikoihin saan heittää hakemuksia kirjatessa vain rastia ruutuun ja ovet ovat avoinna joka paikkaan. Tämä pistää vihaksi!
Jos jollain on ideoita mihin minun kannattaisi hakea tai jotain muuta jeesaavaa kommenttia, pistäkää kiitos kommenttia! :( nyt on tosi kyseessä.
Kippis ja kulaus, huomenna mennään matikantukariin ja sen vuoksi on varmaan vihdoin aika keräillä niitä kirjoja laatikon pohjalta ja pohtia syvempiä matikan saloja. Ne on meinaan niin hukassa, ettei hyvältä näytä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)