This innocence is brilliant, I hope that it will stay

I'm waking up to see that everything is ok
The first time in my life and now it's so great
Slowing down I look around and I am so amazed
I think about the little things that make life great
I wouldn't change a thing about it
This is the best feeling

Ollut bloggerin puolella ja muutenkin viime aikoina aika hiljaista. Neiti näpsäkkä näppärästi jätti läppärin virtajohdon kotopuoleen lähtiessään takaisin omaan kotiin, jonka vuoksi läppärin virta pimeni hetkessä ja netinkäyttö oli viikon verran jäissä. Mutta takaisin ollaan linjoilla, sähköpostit luettuna ja vihdoin hetki aikaa istahtaa kotisohvalle kertaamaan viikon aikana mietittyjä mietteitä.

Osa meikäläisestä haluaisi tämän ajanjakson jatkuvan ikuisuuksiin, osa taas odottaa vuodenvaihtumista ja uusia kuvioita. Sekasortoinen tilanne. Tällä hetkellä elämässä menee vaan niin hyvin, että vastapalloksi on muodostunut ehkä jollain tavalla kaiken menettämisen pelko. Toisaalta tiedän, että mikäli sama nousukiito jatkuu, niin vuosi vuodelta koen parempiakin hetkiä. Tai ainakin yritän kaikkeni tehdäkseni sen eteen.

En tiedä onko se tämä runsas lumi ja joulun odotus mikä meikäläisen kestohymyn totaalisesti nostaa pilviin. Piparintuoksuinen koti, kynttilöiden valossa nauttien illan viimeisistä hetkistä. Piippaava puhelin, jossa linjojen päässä on 1kpl perhosia mahaan lennättävä henkilö. Uskon tunne omaan tekemiseen, että vaikka tässä tuntuu että tamppaa vain vellissä niin eiköhän se pohja siitä ala ajan mittaan tamppaantua kovaksi. Uusi työ ja koulutus, joka on vain ihan niiiin kivaa. Hyviä, hienoja fiiliksiä.

Kestohymy on ollut tämän viikon ykkösjuttu. Elämän palaset alkaa olemaan balanssissa ja vastoinkäymiset syksyn mukana selätettyjä huolia. Niitä ei enää ole. Ja niinkuin rakas ystäväni sanoikin, ''elämä taitaa Laura viedä tosissaan meitä tällähetkellä.'' enkä itse aio painaa minkäänlaista jarrua vastaan.

Loppuun linkkiä mikä taitaa avata hieman ensivuodenkin jännittämistä. Niinkuin VM:ssä kirjoitettiin ''Laura tähtää täysillä ensikauteen''. Lohkaistaan nyt tähän väliin, että; Hei äijät. Olkaa varuillaan, tai ootte kakkosia.

http://www.nesteoilrallyfinland.fi/sisapiirinuutiskirje/2012/sisapiiri712/sisis712lauratahtaahuipulle/default.aspx

Asioiden tietäminen on eri asia kuin asioiden ymmärtäminen

...Kyseistä lausetta olen joutunut tänään miettimään enemmän ja enemmän. Päivittäin saan paljon hyödyllistä tietoa oikeanlaisesta tekemisesta, asenteesta, ravinnosta ja urheilusta, mutta jokaisen pitää itse löytää monista oikeista neuvoista ne itselleen sopivat tavat. Onhan se fakta, että me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset rakastaa aamuvarhain lenkkeilyä, toiset tekee asiat mielummin päivän valjetessa. Niinkuin minäkin. Jos on mahdollista nukkua tunnin pidempään, nauttia aamiainen ja lähteä omalla ajalla pitkälle lenkille, sen teen. Silloin nautin tekemisestä enemmän. Eikä se ole ihan sama miten ja millälailla käyt treenamassa. Pitää tietää, mitä tekee ja miksi tekee. Simppeli esimerkki; käyt treenaamassa ajamista vaikka 3 kertaa viikossa mutta vauhtisi ei tunnu silti kasvavan. Pohditko koskaan miten treenaat? Pohditko koskaan, miksi treenaat? Vai onko kyse vain opitusta tavasta ajaa mahdollisimman kovaa enempää ajolinjoja, jarrutuksia tai kaasunkäyttöä miettimättä. Joskus on parempi hetkeksi pysähtyä analysoimaan tekemistään. Sama pätee myös urheilussa.

Jokainen oppii nostamaan penkistä haluamansa määrän ja pidennettyä lenkkiään halutessaan sitä. Kyse on vain siitä, että tavoite pitää olla selkeänä mielessä, mitä haluaa saavuttaa. Kaikilla urheilijoilla pitää olla oma selkeä päämäärä, jonka voi kertoa tutuilleen ja lähipiirilleen myös. Haluan olla nopein naisrallikuski. Kuinka treenaan ollakseni parempi? Oikeallatavalla, mutta silti paremmin kuin vastustajani. Yksinkertaista ja simppeliä, eikö totta? Tavoite pitää pysyä vain kirkkaana mielessä. Opetella näiden asioiden pohtimista aina silloin tällöin. Lopettaa sellainen ''voohottaminen'' ja urallaan eteenpäin ryntäily. Aina välillä ottaa tauko ja tarkastella, ollaanko menossa oikeaan suuntana. Jos ei, pitää suunta kääntää.

Näitä mietteitä syntyi tänään luennolla. Jatkan edelleen asioiden pyörittämistä, paperille piirtämistä ja solmujen avaamista. Kyllä näihin asioihin oppii saamaan rutiininsa. :)



Luennon lisäksi tänään on treenattu! Ja yritän juuri palautua 1300kcal menetyksestä. Kokeilin uutta smoothieta; avokado, banaania, rahkaa, ananasta. Mielenkiintoisen makuista mutta hyvää!
Joukkoon hieman mysliä ja reco2-jauhetta.

Tänään on aamulla tehty kardio-funkkis (1h30min) treeni. Liikkuvuutta, lihaskuntoa, spurtteja. Sykemittari taisi sekoilla jossainvaiheessa, koska näytti treenin jälkeen max 200 ja avg 137. Ei voi pitää paikkaansa. Iltapäivällä tehtiin kiertoharjoitteluna salilla kova treeni (1h50min, sis. verryttelyn + tarkemmin liikeiden teknikkaan keskittyminen). 3 x 15-20kpl sarjoja. Käytiin läpi ''autourheilijan päälihakset''. Treenin tarkoituksena oli tuntua, ja sitä se teki! 

Näillä eväillä jatketaan huomiseen, vielä kamojen pakkaamista ja aamulla VK-treeniä vetämään pakkaseen. Iltapäivällä suuntaan kohti kotia ja viettämään pirun pitkää viikonloppua! Huomisiltana luvassa texmex piirakan sekä daim-muffinien leipomista. Saa tulla syömään mun puolesta ;)

JUHLAHUMUA

Hymyile ja saat ystäviä, väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä

Äiti valittiin ensimmäisenä naisena AKK:n hallitukseen. Oonko ylpeä vai ylpeä.

Kuva: Timo Kutila

Kuva: Tero Tuiskula

Kuva: Veera Virtanen

Turkulaiset, nopeat naiset

Niin ne pakkaset tuli vaikka itse en varsinaisesti odottanutkaan niitä. Lunta tupruaa, auto lojuu hangessa eikä starttaa ja tämän illan oon sulatellut ripsiä silmistä kun vedettiin tossa -22asteen pakkasessa parin tunnin lenkki. Sanotaanko näin, että ''Siperia opettaa'' ja lenkki osui kirjaimellisesti ytimiin asti. Mutta pakko se on myöntää, että hymyilyttää kotona kun saa luvan kanssa heittää jalat pöydälle ja keittää glögit talven kunniaksi.

Viikonloppuna gaalailtiin. Nautittiin, juhlittiin, tavattiin uusia ihmisiä ja koitettiin olla nättinä. Todettiin jopa parhaan ystäväni kanssa ääneen siinä sivussa, että on parempi kun Suvanto pitää vaan ajokenkiä eikä korkkareita ollenkaan jalassa. Mun jalat on vieläkin kohtuu turvoksissa kyseisestä illasta. Mut ei sen väliä! Pitää itekkin myöntää näin julkisesti, että tämäkin tyttö taitaa hieman tykätä naisellisuudesta. Juhlakolttu ja kiharrettu tukka saa itsetunnon korkealle. Peilin edessä keikistellen todeta, että ''hitsit kun oon nättinä''. Joskus pitää vaan lopettaa se itsensä mollaaminen ja sanoa nämä maagiset sanat itselleen.

Mutta nyt on taas nautittu. Kaikenkaikkiaan. Ja arki saa palata kuvioihin. Lenkki ei ollut milläänlailla huono, vaan päinvastoin. Täydellinen. Huomenna jatketaan samalla sykkeellä; pari kovaa treeniä päivään ja kovan setin luento ravinnosta. Jätän kertomatta, että kuinka monta joulutorttua oon syöny jo joulukuun kolmanteen päivään mennessä ;-)

Onni on...

Äiti sanoi aikoinaan, että ''sulla on Laura hymy pyllyssä aina silloin kun sulla on rahaa.'' Mitäpä sitä totuutta kieltämään, etteikö äiti tytärtään tuntisi ja rahansaanti tässä konkurssissa pistäisi jotakuta muutakin hymyilyttämään, mutta vaikka pankkitilillä loistaa kaikki 0,67senttiä tällähetkellä - on meikäläisen hymy korvissa asti. Opiskelijabudjetilla kun vaan oppii arvostamaan yhä enemmän ja enemmän kaikkea. Jopa sitä, miten hyvältä tonnikala ja makarooni maistuu kimpassa tai sitä, että joulu on tulossa.

Meikäläinen ei koskaan ole ollut mikään varsinainen jouluihminen, mutta 18v elämänkokemuksen jälkeen alkaa kyseinen pyhä maistumaan entistä paremmalta. Läheiset, leppoisa ilmapiiri, hyvä ruoka, joululaulut, sisarusten joulukirkot, kasapäin suklaata ja glögiä saa hymyni nousemaan. Enkä tiedä mitään hellyyttävämpää kun joulupukin äärellä sinkoilevat lapset ja riemastunut onni kaikista uusista lahjoista.

Viikonloppuna gaalaillaan. Sisäpiirin ihmiset lyöttäytyy yhteen ja juhlistetaan mestareita. Ihmiset, joilla kaikilla on sama kiinnostuksen kohde lyöttäytyy kimppaan pistääkseen jalalla koreasti. Ei oo mekkoa, mutta kengät on jo plankattu. Enköhän ehdi vielä sen mekonkin hankkimaan. En ota stressiä.

Ipod Nano. Tuttavalta täysin pilkkahintaan saatu käyttämätön soitin lenkkikaveriksi. Oon yhtä hymyä tarpoessani metsäteitä! Musa raikaa ja askel nousee.

Olen löytänyt ihan uuden tarmon tekemiseen. Koulu maistuu, treeni maistuu vielä enemmän. Oon keksiny uskomattoman hyviä motivaation potkijoita tekemiseeni ja siksi on vain pakko saada tehdä ja päästä tekemään. Jes!

...Eikä sekään yhtään harmita, että tekemisen tulos näkee. Meikäläinen palkitaan Länsi-Suomen alueen vuoden tulokkaana rallissa sekä mestarina rallisprintin nuorissa. Ihan mahtava uutinen eilispäivään! Wihii! Myös meikäläisen saa olla 12-vuotiaasta siskostani ylpeä. Neiti pomputtelee sitä jalkapalloa sen verran hyvin, että pääsi taas eteenpäin sillä uralla, kun Varsinais-Suomesta valittiin parikymmentä lahjakasta urheilijaa. Se taitaa valloittaa jalkapallon maajoukkueen ennen kun isosisko kerkee saada mitään meriittejä.

Aamun lääkärissä käyty, tuore kahvi vieressä ja koulu alkaa vasta tunnin päästä. Voicen aamutv, bloggaus ja siisti kämppä; pyykit kuivuu, tiskit tiskattu, imuria ei tarvitse ottaa edes esiin. Mieli lepää. On totaalisen totta, että mikäli ympäristö on ihan hujanhajan, ei pysty keskittymään oleellisiin asioihin. Tai minä en ainakaan! Ehkä se on myös syy, miksi koeviikolla siivoan niin paljon. En vain yksinkertaisesti pysty istumaan toimeettomana kirja kädessä, jos ympärillä vilisee pölypalloja ja vaatekasa odottaa pääsyä kaappiin. Puhdas koti vetää puoleensa - todentotta.

Näillä fiiliksillä loppuvuosi kärrätään. Vai sanotaanko, että loppuelämä? En ainakaan itse pistä vastaan hymyäni joka ei tunnu hyytyvän. Välillä kun listaa onnellisia asioita, ei muutamat pienet vastoinkäymiset tunnu missään. Ei edes ne rahalliset.

RAKAS JOULUPUKKI...

1. Garmin Forerunner 110 sykemittari uudeksi treenikaveriksi ja juuri tuon värisenä
2. Iphone 5.  Miten kaipaankaan sitä, että sähköpostit, internet, kartat, kalenterit, kamera, puhelimen ominaisuudet, musiikki JNE ois käden ulottuvilla!
3. Helly Hansenin W Paris Parka takki. Värinä valkoinen. Tammikuun lapin reissut ja kyseiset pakkaset ovat tervetulleita, jahka meikäläisen varustus on huippuluokkaa.
4. Surffatessani Stadiumin nettisivuilla päädyin siihen tulokseen, että lahjakortti kyseiseen puotiin on takuuvarma joululahja meikäläiselle. Ihanat treenikamat saa tulla mun luokseni.
5. Ikeasta niitä perkuleen pussilakanoita. Kuvassa olevat kelpaa hyvin. Ps. lahjakortti ikeaan toimii myös?
6. Rahaa, rahaa, rahaa. Ja vielä kerran rahaa. Normaalin talouden pyörittäminen vaatii lisätienestejä. Sekä autontankki huutaa kuivuuttaan.

WHERE THERE IS DESIRE, THERE IS GONNA BE A FLAME

 Ennen keittiönpöytä oli olkkarin puolella, mutta hyvin se näytti tuonnekin sopivan.
Enkä tarvitse edes toista tuolia, koska mulla ei ikinä oo ruokavieraita!

Yleiskuvaa. Huomatkaa hyvät vatsalihakset telkkarissa :-D

Missä mun kaikki kukat on? Noniin herrasmiehet ja -naiset, kukkia
saa tuoda kun tulee kahville!

Kun ei toinen keittiötuoli mahtunut keittiön puolelle, sai se oman osuutensa toimia sisustuselementtinä
kera muutaman viltin ja ihanien, uusien korkkareiden kanssa!

                                     

Hei! Tarkkasilmäiset näkee miten lähellä mun EHKÄ tuleva, uusi työpaikkani onkaan mua! ;)
Eli jutunjuurta tästäkin; kutsu työhaastatteluun tuli tänään, oon niin innoissani!!

Mä kaipaan lisää sisustustyynyjä. Valkoisia, mustia, harmaita.. Kuviollisia. Saa tuoda jos jollain on ylimääräisiä.

Kokonaiskuvaa omasta kodistani <3 span="span">

Tää olikin joku valoisampi kuva.. Ikean LACK pöydät on mun halpoja opiskelija lemppareita.
Niillä saa niin monennäköistä ilmettä luotua. Nyt ne toimii mun olkkarin pöytänä.
Keittiössä pinosin ne päällekkäin apupöydäksi. Vanhassa kämpässä ''nurkantäyttäjiä'' :)

Sairaslomatiistai! Sairaslomallahan pitäisi maata sängyssä silmät kiinni, muttakun ainoa oire on runsaasti rähmivä silmä, eipä kyseinen sairaus saanu meikäläistä millaanlailla taltutettua. Aamulla aikasin ylös, vaatekaapin sisältö lattialle leviäksi ja silitysrauta kuumaksi. Mulla on paha tapa jokakerta shoppaillessani (ikeassa) ostaa uudet pussilakanat, koska omistan pakkomielteisen tavan vaihtaa lakanoita muutaman viikon välein ja rastitan ensimmäisenä hobbyhallin kuvastosta hienoimmat pussilakanat, jotka mulle sais tilata. Kaappiini on kyseisiä tuotteita kertynyt melko mittavasti, sillä ihanat sukulaiset ja läheiset on ymmärtäneet hyvän ja varman joululahjaidean. (ja vinkvink, lisää vaan kiitos!) Ja kyllä, kaikki kaapit sain käytyä läpi! Posket punasena oli aika suuntaa silmät rähmäsinä ulkoilemaan ja tunnin PK-lenkki tuli tehtyä matalilla sykkeillä. (avg 127, max 143) Sen jälkeen valmentajakin jo soitteli ja käytiin yhdessä syömässä lounas ja tekemässä melkein kolme tuntia nuottitreeniä! Hyvät kilsat vaihtelevassa maastossa, eli oli pientä ja teknistä tietä, sekä leveetä ja nopeaa kera monien nyppyjen. Näitäkin asioita treenaan siis viikoittain, joko valmentajan tai sitten kartturini kanssa.

Kotiin palatessa hieman ruokaa naamaan ja ''nopeasti siivoten'' kun hieman häiritsi.. No, mun siivoaminen kesti sen toiset 3h, sillä lattiasta kattoon kävin läpi jokaisen pinta-alan ja siitä lähti huonekalutkin vaihtamaan paikkaansa.. Tuloksena ihana ja tilavampi järjestys! Vaihtelu virkistää ja sehän pitää paikkaansa. Kyllä nyt hymyilyttää puhdas koti :-)

pieniä vastoinkäymisiä

Sattuneista syistä tässäkään bloggauksessa ei ole kuvia, sillä meikäläisen silmät näyttää siltä, että ne ois pullahtamassa pois päästä/viikonloppuna oltaisiin saatu pahasti nekkuun! Eli mitä tästä opimme; älä vietä rauhallisia koti-iltoja viikonloppuisin, sillä sunnuntai aamuna näyttää juuri tältä, miltä meikäläinen. Kun en itse saanut aikaa varatuksi lääkärille, vaan ajattelin että kun päivä kerrallaan menee ja muistaa pestä silmät niin oireet paranee, kävi opettaja mun puolestani varaamassa mulle ajan päivystävälle lääkärille. Hyvä niin, sillä sain voimakkaat lääkkeet tulehduksen taltuttamiseksi ja tässä ollaan nyt ainakin huominen saikkarilla. Nyt pitää kuulemma oikeasti hoitaa tyttö kuntoon, sillä jatkuvasti on ollut kaikkea pientä ja tämä tuli taas uutena. Harmittaa ihan hirmuisesti! :( Meinaa sairasloman ajaksi kiellettiin myös urheilemiset ja tämän päivän pitkä PK-lenkki vaihtui kotona liinavaatekaapin silitystalkoisiin ja huominen sairasloma jatkuu samalla ahkeralla sykkeellä; tämän neliön pölypallot saa lähteä ja pölyhuiska saa olla meikäläisen huominen ystävä.

Tosin lohduttavana tekijänä on se, että viikonloppu oli rauhallisista illoista huolimatta hyvinkin urheilullinen. Eipä ole kyseistä oloa voittanutta, kun pitkän lenkin jälkeen tulla kotiin, käydä saunassa ja nauttia kurniva vatsa täyteen hyvää ruokaa. Villasukat jalkaan ja sohvan nurkkaan katsomaan vain elämää-ohjelmaa. Viltin viereen kiepsahtaa koira jota rapsutella ja olosta saa vaan nauttia. Lenkistä mielenkiintoisen teki ehdottomasti pimeä syysilta, jolloin askel huomaamatta nousee, kun pimeällä hiekkatiellä juokset yksin. Taskulampustakin loppui patterit puolivälin matkaa niin pienellä paniikilla sai painaa menemään.

Perjantaina siis reilu 2h sauvakävelylenkki; lähdin valloittamaan naapurikylän maisemia, sillä pääsin vasta pimeän aikaan liikenteeseen ja halusin mennä valaistulla ladulla. Tämä tarkoitti maalla siis sitä, että tarpomista isolla asfalttitiellä. Onneksi kylänraitista löytyy vaihtelevuutta, isoja ylä- ja alamäkiä. Hien nostamiseksi hölkkäsin tasaiset osuudet ja sain silti pidettyä sykkeet matalalla. Lauantaina lisäsin lenkkiini myös 3min VK-vetoja, joissa palautuksena 3min kävelyä ja taas uusi VK-veto. Sykkeet oli siis yli 180 tuon kyseisen ''vedon'' aikana. Tämä lenkki tehtiin pimeällä hiekkatiellä jolloin VK-vedot saivatkin lisää vauhtia kun likka oli täysin paniikissa. Sunnuntaina vuorossa oli ihan perus PK-lenkki :)

Eli tämän päivän pitkä PK lenkki jäi nyt sairastumisen takia väliin. Huomenna levätään, mutta keskiviikkona onkin vuorossa VK-treeniä. Ja kyllä; alkuviikon välistä jääneet kakspäivää saadaan kyllä sovitettua loppuviikon menemisiin! Mä en päästä itseäni ennen gaalailemaan, ennenkuin oon tyytyväinen tuntimäärään. Mua ei tälläiset lastentaudit kaada :)

blogspot vai blogspoRt?

Olen viime aikoina löytänyt sattumalta tosi hyviä treeniblogeja, joita lukiessa on vaan pakko päästä itsekin ahertamaan ja huomaamattani viimeaikaiset postaukset on liittynyt vahvasti urheiluun. Muista treeniblogeista saa hyviä välipalavinkkejä ja pystyy seuraamaan, minkä tasoiset treenaajat treenaavat milläkin tavalla ja seurata muiden kehitystä. Olen napannut hyviä motivaatiovinkkejä ja naispuolisilla bloggaajilla on ainakin hyviä vaatevinkkejä! ;-)

Olen oppinut sen, että urheilemaan pystyy kuka vaan, mutta urheilun ymmärtämiseen vain harva. Kuka vain pystyy menemään paikalliselle salille nostelemaan painoja ja kerran, pari viikossa käydä palloilemassa - sitä jokasen olisi syytä ainakin tehdä viikottain ja ylläpitää yleiskuntoaan. Mutta kun urheiluun liitetään tavoitteet ja sillä pyritään saavuttamaan jotain konkreettista, pitää oivaltaa monia muitakin elämäntapoihin ja niiden muutoksiin liittyviä asioita. Useasti pitää luopua jostain, saavuttaakseen jotain uutta.

Tässä vaiheessa sanoisin, että itsekin olen viimeisen vuoden aikana ''käynyt nostelemassa painoja'' ja treenannut ohjeiden mukaan. Mutta, alan vihdoin vasta todellisesti oivaltamaan, mitä kaikkea muuta tähän liittyy. Se ei ole enää harrastus, vaan työ jonka portaita ja haasteita pyrin astumaan harppaus kerrallaan ylöspäin ja saavuttamaan samalla tietyn tason tekemisessäni. Treenaaminen ei ole enää rutiini, vaan halu ja elämäntapa, sellainen joka sen pitääkin olla saavuttaakseen huippunsa. Niinkuin aikaisemmin olen sanonutkin, ''ei tarvitse olla uransa huipulla ollakseen huippu-urheilija. Riittää, että tekeminen ja asenne johtavat sinut huipulle''.

Näiden oivaltamisten myötä bloginikin tulee luultavasti muuttumaan jonkinverran, sillä kalenteristani lähti kaikki muut askareet ja ensimmäisenä täyttäjänä toimii uusi treeniohjelma, jonka ympärille lisäilen vapaa-aikani mukaan kaiken muun. Tämän vuoksi myös luultavasti blogini jutut tulevat olemaan urheilupainoitteisia, sillä eipä mulla kovin paljon muuta olekkaan sisältöä elämässä enää loppuvuonna :-D

JA ENNENKAIKKEA; muistutan että minä en ole ammattilainen, minäkin opettelen näitä asioita päivittäin. En siis pyri tässä toimimaan minkäänlaisena ohjaajana, vaan tietyllätavalla pitämään blogiani myös omana päiväkirjana. Enkä voi myöskään kieltää sitä, etteikö treenin luovuttamisen kynnyksellä tälläiselle meikäläisen kaltaiselle nykynuorelle herää niitä ajatuksia, että ''perhana kun pääsen kotiin niin kirjotan muuten varmasti facebookkiin tästä treenistä''. Sen vuoksi haluan myös kirjoittaa treenistä, koska kyseiset ajatukset antavat lisäpotkua minulle. Ja ehdottomasti, kaikki ystäväni saavat pyytää/tulla mukaan treenaamaan kanssani, mieluusti kävisin pelailemassa porukalla jotain pallopelejä, kuten eilen oltiin sulkapalloilemassa. Ennenkaikkea; treenikin voi olla hauskaa ja samalla hyödyllistä!

Samaiset ajatukset pyöri mielessäni tänään, kun juoksin (surullisen)kuuluisia hautausmaanrappusia x 10 ylösalas! Treenin kesto verryttelyineen oli reipas tunti, josta VK-sykkeellä mentiin 43min. Tarkoituksena on siis kehittää vauhtikestävyyttä, sillä esimerkiksi kisasuorituksissakin, siellä tunturirallin 43km pätkällä sykkeet nousevat juuri tälle tasolle. Tälläisen harjoituksen ansiosta elimistön hapenotto kehittyy eli keuhkot ja verisuonisto pystyvät  kuljettamaan enemmän ja paremmin happea lihaksiin. Jos hengitys- ja hapenottoelimistön kunto ei ole hyvä, lihakset jäykistyvät nopeasti niihin kertyvän maitohapon vuoksi.

Ja vielä vinkki suoraan valmentajan kynästä; ''Nuorten harjoittelussa on kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osaa treenauksesta täytyy tapahtua matalalla sykkeellä (ohjeellisesti 120-150) ja monipuolisesti. Hyvä peruskestävyys on kaiken harjoittelun perusta. Jos ei ensin rakenna pohjaa, ei voi rakentaa suorituskykyä. Harjoittelu ilman pohjan luomista on kuin rakentaisit talon ilman perustuksia. Huonosti käy. Tämän vuoksi peruskestävyystasolla tapahtuvaa treenausta tulee olla ohjelmassa selkeästi enemmän kuin vauhtikestävyysharjoittelua. Noin 1-2 vauhtikestävyysharjoitusta viikossa on useimmiten riittävästi.''

Tällä periaatteella menin tänään, maximi sykkeeni oli 198 ja keskisyke 158! Jalat huutaa hoosiannaa ja vatsa ravintoa. Mutta, näiden ''pahojen'' treenien jälkeen on aina niin hyvä fiilis!! Nyt smoothie nassuun ja ruotsin kirjan pariin! :)

Kyky on se, mitä pystyt tekemään. Motivaatio määrää sen, mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

Tälläisen tytön ajatukset ovat taas melkoisen mullinmallin. Mulla riittäis kirjoitettavaa vähän jokaisesta aiheesta, joita en kovin hyvin saa sidottua toisiinsa. Seuraava teksti tulee olemaan täynnä erilaisia mietteitä.

Ympärillä muuttuneet ihmiset; heidän asenteet ja ihanteet pistävät meikäläisen mielen ihan mullinmallin. Minä, sysisuomalainen sisupussi, joka epäillen vastaanotan uusia tapoja hoitaa asioita, menen lukkoon moisesta. Miten ystäväpiirin bensalenkkarit muuttuvatkin korkokengiksi ja miten räppilippiksen alle survottu pehko siistiksi sivujakaukseksi. Miten voidaankin muistella jo menneitä aikoja ''nuoruutena'' vaikka ikää ei ole kovinkaan paljon. Ehkä kyse onkin siitä askeleesta, jolloin harppaus aikuisuuteen on suurempi kuin ikävuosien määrä. Siitä, jonka itsekin olen huomaamattani ottanut.
Kyllä vaan kun omassa kodissa asuu ja maksaa päivittäiset kustannuksensa, tekisi mieli heittäytyä takaisin hurjaan mopokortti-ikään ja niihin murheisiin, jotka suurinpiirtein pyörivät oman navan ympärillä ja siinä, että mitäköhän kokeesta mahtaa tulla numeroksi. Niihin aikoihin, joissa motivaation ja muutoksen teki äiti piiskaroimalla tytärtään opintojen pariin tai kaverit, jotka pakottivat posket punottaen menemään puhumaan sille ''salaiselle ihastukselle''. Asiat eivät ratkene enää niin. Ja olen viettänyt liian monta iltaa kotona koulukirjojen vieressä ja odottanut, että joku tulee ja pakottaa avaamaan sen helkkarin kirjan ja käskee lukemaan. Motivaatio ja halu tekemiseen kuuluu kai myös siihen aikuisuuteen. Siihen, että on itse valmis tarttumaan haasteisiin ja tekemään muutosta.

Viimeisen vuoden aikana olen itsenäistymisen lisäksi opetellut monia asioita, jotka liittyvät elämääni. Jo mainittuihin unen, ravinnon ja liikunnan yhteiseen tasapainoon. Vihdoin ja viimein tunnen, että kun kantapään kautta kokeilee asioita, alan ymmärtämään. Kaikkea tietoa jonka saan kerättyä hyvästä ympäristöstä, mietin ja pohdiskelen ne omaan elämääni sopivaksi. Tapoja on monia, josta pitää löytää vain se itselleen sopiva tyyli kehittyä. Ensimmäiseksi käydä se ajatustyö läpi, että miksi ja miten haluaa kehitystä tapahtuvan - mikä on tavoite.
Tavoitteiden lisäksi olen huomannut kerääväni ympärilleni ihanteita, joita haluaisin myös saavuttaa. Myös itselläni ne samaiset bensalenkkarit voisi muuttua korolliseksi kengiksi tai hiustyyli saada lisää pituutta. Jollainlailla tunnen halua muuttaa myös niitä omia asenteitani. Olen aina kokenut olevani hieman rääväsuinen, lujatahtoinen ja sisältä ystävällinen, jolle autourheilu ja käsien likaaminen on arkista hommaa. Tunnen jollainlailla halua muuttaa kyseistä oletusta. Tuoda enemmän sitä pientä ja kilttiä sisintä itsestäni esille ja jättää rääväsuun kommentit sikseen. Unohtamatta sitä, että ehdottomasti suurin toiveeni on saavuttaa haluttuja kauneusihanteita.

Tehdessään monivuotista työtä pitää silloin tällöin pysähtyä hetkeksi miettimään jo saavutettuja asioita. Katsoa kuukausia taaksepäin ja miettiä, miten kehitystä on tapahtunut. Nyt mulla nousee todellisesti hymy huulille. Vuosi sitten olin täysin riippuvainen äidin lihapadoista ja ruuista, sillä oma kokkikolmosen urani riitti nuudeleihin ja tonnikalaan. Erilaiset laskut hoidin vanhempien kautta. Kuntotasoni oli heikko enkä täysin tiennyt, mihin pitäisi pyrkiä. Sitten tapahtui muutos..
Ja nyt olen tässä; itsenäistynyt nuori nainen, tiedän tavoitteeni ja tiedän työmäärän mitä tulevat tavoitteet vaativat, kokkitaidot ovat lisäntyneet ja laskut maksetaan omasta palkasta.

Ainiin. Juoksin tänään sellaisen lenkin, jota en koskaan aikasemmin uskonut juoksevani säkkipimeässä ilman lamppua. Askel nousee kun puut risahtaa poikki viereisen puskan takana ja vanhaan kirkon rautaportti vinkuu tuulessa. Päätinpä muuttaa taas rutiineita ja juosta kerrankin vastapäivään niin että matka oli suurimmaksi osaksi ylämäkeä. Ai että, tätä viikon voittajafiilistä.

WORK FOR IT!

Minun jokapäiväiseen elämään liittyy urheilu, ravinto ja lepo. Viime aikoina olen sairastellut ihmeellisen paljon ja tuntenut vain ottavani treenatessa takapakkia. Olen kärsinyt painon vaihtelusta, jatkuvasta nenäverenvuodosta ja huonosta treenin palautumisesta. Palelen jatkuvasti ja lihasjäykkyys on vaivanut niska/hartiaseudulla. Sitten pidin viikon verran tarkkaa ravintopäiväkirjaa normaalin treeni- ja kalenterin lisäksi. Johan alkoi syytä löytymään tytön huonolle tilanteellle. Ja mikä parasta; nyt on aika korjata asia.

Ihmisethän taipuvat totuttuihin tapoihin. Aamu alkaa samalla skaalalla, joku torkuttaa muutaman minuutin, joku pomppaa samalla sekunilla pystyyn. Kotiin palatessa heitämme avaimet ensimmäisenä laatikkoon ja sitten takin naulaan. Kuppi kahvia tiettynä kellonaikaan ja ravintoa kun vatsa kurnii. Mikäli harjoittelee samaa treenipätkää monta kertaa, ajaminen tulee kuin itsestään. Oppii muistamaan kivet ja kannot soratieltä ja vauhti alkaa olemaan maksimissaan. Opittu tuntimäärä liikuntaa päivittäin omaksuu tavaksi. Mutta rutiinit pitää osata muuttaa.

Olen itse niitä ihmisiä jotka omaksuu tietyt arjen rutiinit täysin omikseen. Jollen aamulla ensimmäisenä petaa sänkyä, on päiväni täynnä epäonnea. Omaksutut tavat määräävät tietyn tahdin arkeeni. Mutta rutiinit ei enää riitä, sillä mikäli haluan kehittyä urheilijana, pitää oppia ottamaan enemmän irti itsestään ja irtaututa arjen järjestelmällisyydestä. Aamuisin ei pidä torkuttaa herätyskelloa, vaan noustava ylös sängystä ja ponkaistava itsensä lenkille.

Tosin taas palaan niihin perhanan rutiineihin. Normilenkki sujuu aina, kun on napit korvilla ja musiikki antaa vauhtia. Mutta kun ei ole enää soitinta (kiitos iphone joka hajosit), ovat lenkitkin tuntuneet epämiellyttäviltä, sillä ainoa asia jonka lenkillä kuulen on oma hengitykseni. Mitä sitten? Haluan parantaa lisää kuntoani. Haluan pullistella lihaksia ja kauhistella korkkarit jalassa miten pohkeet on kuin miehillä. Toden totta haluan sitä. Osallistua poikia vastaan kisatessa ja näpäyttää kukkulan kuninkaana. Haluan seurata omaa kehitystäni ja asettaa lisää korkeampia tavotteita. Ja sitten joskus tuulettaa, kun saavutan ne.

Tajusin tänään todella, miten huonosti olen mm. syönyt, jonka vuoksi ei kehitystä ja palautusta ole halutulla tavalla saavutettu. Lepo, ravinto ja urheilu pitää olla balanssissa. On turha ihmetellä, miksi nenästä vuotaa verta ja flunssaa pukkaa päälle, jos jää kokoajan ravinnonsaannissa melkein 1000kcal miinukselle. Tai pullistella peilin edessä olemattomilla lihaksilla vaikka voimaa pitäisi olla. Paleltaa, väsyttää ja harmittaa kun energia on vähissä. Vaatii todellista tilanteentajua ymmärtää itse otettu vastoinkäyminen. Ja myöntää se myös itselleen. 

Mutta tiedättekö mikä lohduttaa? Kun keksii vihdoin syyn kaikkeen, tietää miten ratkaista ongelmat.

Ateriarytmini on hyvä, mutta oikeaa ravintoa pitää lisätä. Kun ravinto lisääntyy, voin lisätä treeniä. Tästä päivästä lähtien päätin haastaa itseni. Nyt on noin 6vkon tiukka treeni-aika, jolloin toivon huomaavani oikeiden asioiden kehittyvän, ennen tulevaa uutta vuotta ja niiden haasteita. Ensivuonna todellinen ongelma on, kun pitäisi yhdistää jatkuva leireily ja ajaminen, fysiikkatreenaaminen ja yo-kirjoituksiin valmistautuminen. Sen vuoksi palaan taas siihen, että nyt kun on aikaa - pitää se käyttää hyväksi. Vetästä sellaiset pohjat ensivuodelle, että oksat pois. Ja sitten kukkulankuninkaana tuulettaa, kun se päivä koittaa.
Heitin haasteen itselleni nyt julkisesti. Katsotaan ennen uuttavuotta, kuinka tytön käy.

Onneksi mulla on hyvät valmentajat, hyvät kannustajat ja hyvä motivaatio. Luotan siihen, että näillä aineksilla saavutan halutut tavoitteeni. Saa kannustaa, saa piiskata ja saa tulla mukaan lenkille! Nyt meikäläinen vetäsee vielä kipollisen rahkaa nassuun ja kömpii nukkumaan. Aamu alkaa juuri sillä, millä sen kuuluukin; aamulenkillä!

arjen irtiottoja samin kanssa (sydän tähän)

Lainatakseni Hedbergin vitsiä; ''onko kukaan oikeasti koskaan tullut ruotsin laivalta ulos sillä fiiliksellä, että 'Kylläpä virkisti! Koska vain uusiksi!'' No tuskinpa. Eikä tässä kovin virkeitä olla kulttuurireissun jälkeen, kun nukkuminen hotellin sängyssä ei vain lämmitä ja ajokilometrejä on kertynyt yli 1000km. Mutta kuitenkin, kaikesta huolimatta tältä reissulta jäätiin vahvasti plussan puolelle. Hedberg vinkkasi silmää juuri meikäläiselle mahtavien vitsiensä joukosta ja ihana itä-suomen murre on tarttunut omaan puheeni. Parhaan ystävän kanssa on mieletöntä istua hienossa ravintolassa, nauttia extra hyvästä ruuasta ja nauttia makeat kuoharit kaiken kunniaksi. Kurvattiin sen reissun odotetuimman sillan yli - eli Suvantosillan. Senkin alla virtasi vettä vaikka vitsiä oon pienen ikäni heittäny, ettei Joensuun sisäsuomessa ole kuin vaivaisia puroja. Että kyllä, kaiken väsymyksen jälkeen on tämä turkulainen hakenut matkan päästä repun täydeltä kulttuuria lisää kokemuksiinsa ja nauttinut kaikista hetkistä ihan uskomattoman paljon. Siellä sitä paitsi oikeasti tuntu siltä, että on todella hyvä olla uudessa paikassa, uusien ihmisten joukossa. Ihan kuin kotona.

Hyvän reissun jälkeen on aina kiva palata kotiinkin. Paluu arkeen tapahtuu pikaisesti; pesukone pyörimään, kouluhommat reilaan ja ruokaa nassuun. Huomenna matka starttaa kohti Helsinkiä ja VM-Motorsport messuja, jossa oon mukana rallisimulaattorissa jeesaamassa kuljettajia. ''Tähtikuljettajana paikalla''. Wihii!

Mut nyt mä tahdon kaiken ja teen kaiken, et mä saan sen

Meikäläinen on viime päivinä painanut niska limassa. Ja ihan vaan sen vuoksi, että kieltämättä kiireinen elämäntyyli ja päivien suunnittelu on vaan se mun juttu. Saan huomattavasti enemmän itestäni irti kun en ala lipsumaan otteesta ja päätä kesken päivän vetää vaikka pieniä nokosia. Tässä on tällä viikolla tehty tupla määrä kouluhommia, treenattu asenteella jota olen kaivannut ja sovitettu asioita näiden tärkempien asioiden ympärille. Ehdottomasti parasta on ollut suunnitella ensivuotta, että minkälaisia askeleita otetaan uran puolella. Tällä tahdilla kun viedään seuraavakin kuukausi eteenpäin, niin  ensivuoden suunnittelelmasta on yli puolet tehty. Sitten saa rauhassa keskittyä olennaiseen; treenaamiseen ja ajamiseen. Unohtamatta niitä kirjoituksia maaliskuun puolessa välissä.

Päivästä toiseen työskentely palkitaan. Ensi viikolla pikaloma arjesta parhaan ystävän kanssa, viikonloppuisin luvassa kaikkea mahtavaa meininkiä ja alle kaksi kuukautta jouluun. Enkä yhtään kadu sitä, että korkkasin tänään ensimmäiset glögit kotona. Tänä vuonna taidan oikeasti pistää joulukortit ja -halit eteenpäin sekä työn ohella nauttia joka hetkestä kinkun ja laatikoiden äärellä. Mikä tärkeintä; teen sen läheisteni kanssa. Ja käperryn niiden suklaarasioiden kanssa vaikka kaverin kainaloon kertomaan vuosi vuodelta huonompia vitsejä ja tiivistämään tämän vuoden ihanat yhteiset hetket.

Sillä.. Ensi vuodesta tulee kiireinen. Alan jo tässä vaiheessa muuttamaan ihmisläheisyyttäni enemmän ''itserakkaudeksi'' ja kartturinikin joutuu valmistautumaan siihen, että hän taitaa olla suurinpiirtein ainut joka kuuntelee meikäläisen ei-niin-hulvattomia vitsejä etelä-suomesta aina rovaniemelle asti ja ympäri suomea. Tässä otetaan meinaan nyt sellaisia harppauksia eteenpäin, että takaisin päin ei ole tulemista. Tai, me ei ainakaan aiota ottaa askeltakaan taaksepäin.

Nautitaan nyt vielä viimeisestä muutamasta kuukaudesta ja tehdään päivittäinen työ vain tulevaisuutta ajatellen. Näissä kuukausissa on treenin tarkoitus tuntua ja koulun tarkoitus hoitua.

Punttisalia ja punaista nenää

Torstai toivoa täynnä. Kirjaimellisesti. Vaikka aamun pakkaset ja auton kesärenkaat eivät ihan toimineet, on meikäläinen viettänyt taas yhden hyvän päivän arkipäivän. Koulua, treeniä, kotihommia. Arjen askareiden pyörittäminen on helppoa, kun sen suunnittelee oikein. Ja ennenkaikkea; tätä treenin jälkeistä olotilaa olen sairaslomalla kaivannut. Koulun jälkeen katottiin Joonaksen kanssa yhteen kouluhommaan liittyvä leffa, joka meni enemmänkin torkkuen ja puolet elokuvasta jäi hieman epäselväksi sen tylsyyden vuoksi. Se nulikka houkutteli mut syömään taas roskaruokaa, joka ei oo niin hyvä juttu. Leffatuokion jälkeen lähdin treenaamaan, eli punttisalille ja uimaan.

Normaalisti käyn tuossa koulun liikkahallilla olevassa salilla, joka on maksuton ja siitä hyvä, että siellä saa aina rehkiä omaan tahtiin eikä yleensä ole muitakaan paikalla. Olen juuri sellainen perussuomalainen lihaskuntoharjoittelija, sillä salille mennään iskän vanhassa kaljapaidassa ja rokki soi volumet täysillä taustalla. Yksin saan puhista ja ähistä viimeisillä voimillani rautaa ylös ja hyväksi todetulla salilla on laitteetkin käynyt tutuksi. Sama homma tuolla kotiseudun punttisalilla, sillä meillä oli siellä hyvä pieni sali alle kilometrin päästä kotoamme, joka toimii pommisuojan yhteydessä. Kunnes.. jotkut erittäin fiksut nulikat päätti pistää sen paikan palasiksi, että kiitos vaan! Harmittaa ihan vietävästi, sillä muutenkin kyseessä on pieni kunta jolla ei palveluja ole tarjottavaksi kuntalaisille, niin sitten jotkut loistaa älykkyydellään ja pistää viimeisetkin paikat palasiksi. No, tämän vuoksi syyslomalla tuli lähdettyä Turkuun salille, jossa hinnat on mielestäni aika korkealla. Luultavasti tämä johtuu kyllä siitä, että mulla ei taida varsinaisesti olla mitään hintatietoa yleisistä saleista, sillä valmennuksen puitteissa on aina maksuttomasti päästy jokapaikkaan. Suurin harmitus oli se, että ''treeni-aika'' lisääntyy huomattavan pitkällä ajomatkalla. Tonne pikkusalille oli aina niin vaivatonta lähteä hölkäten. Sitten siellä salilla taisi olla kaikki paikalliset missit minihameissa nostelemassa kilon painoja - täydellinen vaivautunut hiljaisuus ja radio nova soi hiljaa taustalla. Miten mulla olikaan epämukava fiilis treenata, kun huomaamattaan sitä alkaa miettimään, että mitäköhän noi muut ajattelee ja varoo, ettei riko sitä harmonista hiljaisuutta. Ei oikein ollu mun juttu!

No, tämän vuoksi ajattelin yrittää ottaa siedätyshoitoa uimahallin punttisalista, jossa paikan päällä oli myös muutama muu. Edelleen se radio soi mielestäni liian hiljaa, mutta asennoiduin täysin siihen, että teen omaa juttuani ja muut saa ajatella mitä ajattelevat. Pieruverkkarit päällä puhisin tunnin verran kyseisellä salilla. Uusia laitteita, joita käyttäessäni oli kiva huomata uusia tuntemuksia ''uusissa'' lihaksissa. Opiskelijahinta on myös mun taloudelle ihan ok, kun salin jälkeen menin vielä vajaaksi tunniksi uimaan ja saunomaan. Kaikinpuolin jäi
hyvä fiilis taas tästä, taidan huomen aamulla suunnata ottamaan uusintaerää itseni kanssa.

Ja kyllä mä taidan asennoitua tuonne kaupungin saleillekkin. Vielä jokupäivä mun rasva- ja lihasmassat on yhtä balanssissa kun niiden neitien, joten mäkin voin mennä hiljaa hissukseen pyörittelemään painoja kyseisille mestoille! Aloitetaan lauantaina tyttöjen kanssa, kun mennään kokeilemaan aamupäiväksi erilaisia tanssitunteja.


Ja hei, asiasta kukkaruukkuun. Mä pääsin mukaan tekemään hyvää - ja nyt SÄKIN pääset kera punaisen nenän, jos haluat!

”Istu ralliauton kartturiksi kera punaisen nenän!”

Yle Turun alueen rallikuljettajat Laura Suvanto ja Samuli Vuorisalo tempaisevat huoltojoukkoineen Nenäpäivän hyväksi lauantaina 3.11.2012 klo 12-16 Alastaron moottoriradalla. Nyt on ainutkertainen mahdollisuus kokea ralliauton vauhti omakohtaisesti. Kartturin paikka irtoaa 50 eurolla ja tuotto menee lyhentämättömänä Ylen Nenäpäivän 9.11. hyväksi. Ethän jännitä julkisuutta, sillä paikalla on YLE:n toimittaja ja kuvaaja.

Lisäksi kaikki kartturit saavat muistoksi kuvan itsestään sähköpostitse.

Tilaisuudessa noudatetaan kypäräpakkoa. Ajokypärät järjestäjien toimesta.
Nenäpäivä on Ylen Hyvä Säätiön järjestämä suomalainen varainkeruu- ja tiedotuskampanja, joka viihteen ja huumorin keinoin pyrkii lisäämään globaalia oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Se järjestetään vuosittain loka-marraskuussa. Nenäpäivän esikuva on BBC:n ja Comic Reliefin luoma Red Nose Day, jota on järjestetty Englannissa vuodesta 1988. Nenäpäivän tunnus on punainen nenä.

Ilmoittaudu mukaan Turun Urheiluautoilijoiden puheenjohtaja Nina Suvannolle sähköpostilla perjantaihin 2.11. klo 20 mennessä nina.suvanto@turunua.net Voit myös ilmoittautua mukaan soittaen Ninalle numeroon 040 761 0504

Osta kaverille, sukulaiselle, lähipiirille tai itsellesi kyyti ja ole mukana tekemässä hyvää!

live life, love hard, look good, let loose

Positiivisesti parhaimpia meikäläisen päiviä! On sairasloman lepäily saanut jotain aikaseksi, sillä päätin heti aamusta jättää vuodepotilaan roolin sinne sängyn pohjalle, keitin puurot ja kahvit nassuun sekä aloin taas pitkästä aikaan tekemään kaikenlaista. Vaikka uudessa asunnossani en ole edes kuukautta asunut, oli aika purkaa laatikot ja kaapit ja tehdä suursiivous. Pari laatikollista roinaa lensi roskiin ja tytön tahti vain kiihtyi. Vihdoin ja viimein sain kannettua pullotkin kauppaan ja siivottua autoni niistä. Hyvä ilma veti lisää puoleensa ja pakkauduin toppavaatteisiin ja kävin tänäänkin ulkoilemassa reilu tunnin verran. Pyykkikone pauhasi parikin kertaa päivän aikana ja nyt on ajokamat silitetty ja kengät plankattuna kaapissa odottamassa uusia haasteita. Vanhat koulukirjat heitin ''pois silmistä eli pois mielestä'' tyylisesti vaatehuoneen ylähyllylle laatikkoon ja järjestelin laatikot uuteen uskoon. Kyllä vaan on ollut kiva ja energinen päivä pitkästä aikaa. Mun valmentaja ja Jonttu soitti mut iltapäivällä pelkäämään Ford Puman takapenkille, kun käytiin treenaamassa vähän nuottia. Pääsin myös ite ''harjoittelemaan'' kartturin roolia ja pääsin kokemaan, että mitenkäs niitä nuotteja kirjotetaan vauhdista paperille. Ihan sika hauskaa! Vahvistuin enemmän taas siitä, että joku kisa on pakko päästä kokeilemaan myös kartturin penkille. En tiedä onko se enemmänkin sitte huolestuttavaa :-D

Että semmoista tähän päivään. Huomenna kouluun ja punttisalille kurittamaan mun löysää ruhoa. Vointi alkaa olemaan hyvin voitonpuolella ja elämä maistuu taas mahtavalle!

tehdään laiskuudesta taidetta, romantiikkaa rentuista, ja kysytä koskaan ei hintaa

Saa paikallinen S-market alkaa taas täyttämään teehyllyjään, sillä muutaman päivän kun neiti Suvanto istuu kotona ja hörppii teetä, alkaa varastosta teepussit loppumaan. Aloin tuossa aamupäivällä pohtimaan, että mikäli ihminen on sitä mitä syö (tässä tapauksessa juo) tai mikäli ihminen voi kerrassaan hukkua juomiinsa, olen yksinkertaisesti onnistunut molemmissa teen juomisen suhteen. Päätin siinä vaiheessa pistää vedenkeittimen hetkeksi syrjään ja todeta, että nyt on hyvä lähteä pitkästä aikaa vaikka ulkoilemaan, kun sisäilmakin alkaa olemaan aika tunkkaista muutaman päivän hengittelyjen jälkeen.

Päiväkävely venyi vajaaksi kahden tunnin tarpomiseksi, sillä raikas ulkoilma ja kotimaisemat veivät tytön täydellisesti mennessään. Ajatukset saivat uutta virtaa pyörittämään tunkkaisia mietteitä ja uusia ideoita syntyi taas vaikka muille jaettavaksi. Välillä pysähdyin hetkeksi vain tuijottamaan tyyntä järvenrantaa ja nauttimaan yksinkertaisesti siitä, miten tilanne vei meikäläisen mennessään.

Että sellaista tähän päivään. Kävin mä muuten suorittamassa C-kortin inssin ja läpihän se meni. Jos nyt antais noiden autokouluhommien olla vaikka ensi vuoteen asti ja jatkais sitte taas, kun kakkosvaihe on suoritettu. Nyt jatkan puheistani huolimatta taas lämpimän juoman hörppimistä ja teen kouluhommia, kun ne on tässä sairastaessa jäänyt hieman taka-alalle.

PS. Onko kellään mitään ylimääräistä musiikkisoitinta, siis mp3 tai ipodia tms? Mulla oli tuhansia biisejä mun iphonessa ennenkuin se heitti veivinsä, ja nyt on tylsää kun lenkeillä ei voi kuunnella musiikkia! Eli jos jollain pyörii nurkissa ylimääräinen niin mä voisin lainata sellaista tai pakosta halvalla ostaakkin pois.