Joku viisas aikoinaan sanoi, että itsensä kiireisenä pitäminen tuottaa tulosta. Niin kai se tuottaakin, sillä aikatauluja riittää ja työasioissa kertakaikkisesti kuhisee. Kevät on lähtenyt kaikinpuolin käyntiin niin kuin jarruton jopo alamäessä, kalenteri on jouduttu päivittämään uuteen sivujen loppuessa kesken ja työnsä jälkeä saa ihailla. Silti välillä mietityttää, että meneekö kaikki niinkuin pitää.
Vuokranmaksu päivänä muistuu aina mieleen ne yhteiskunnan virkailijan sanat; ''lopeta tuollainen turha lapsuudenhaaveilu ja paneudu oikeisiin töihin''. Näin minun saappaissani kun haaveilee ammatistaan autourheilijana, joutuu usein puntaroimaan palkkatyön merkityksen sekä autoilun välistä. Yhteensovittaminen normaalien yhteiskunnan toiveiden, sekä omien tavoitteiden välillä ei vielä tänäkään päivänä ole kovin helppoa. Ja mikä parasta? Tuskin tästä ainakaan tulee helpottumaan.
Samalla kun tuo mollukka taivaalla tuottaa D-vitamiinin yli-annostusta, kasvaa halu päästä ajamaan kilpaa ihan tosissaan. Vahaillaan nyt kuitenkin vielä hetki kilpuria, valmistaudutaan viikonlopun Myllyn Motor Show:n ja otetaan seuraavasta viikosta alkaen sellainen jämäkkä linja ajamisen suhteen. Koska mikä muukaan on työn hedelmäni, kuin ajaminen. Sitä touhua on ihan ylisuuri ikävä! Pyörivä pesukone ja iltamyöhään valmistetut lounaat alkaa tympimään tässä kotimamman roolissa. Tämä tuhlaajatyttö kaipaa soraaa rengaskoteloihin ropisemaan ja tuskahikeä autossa, joka ei kylmää ilmaa puhalla. Ja ennenkaikkea; vauhtia & vaarallisia tilanteita.
Palaillaan taas (pian), toivottavasti ajotarinoiden kera!
