Mut nyt mä tahdon kaiken ja teen kaiken, et mä saan sen

Meikäläinen on viime päivinä painanut niska limassa. Ja ihan vaan sen vuoksi, että kieltämättä kiireinen elämäntyyli ja päivien suunnittelu on vaan se mun juttu. Saan huomattavasti enemmän itestäni irti kun en ala lipsumaan otteesta ja päätä kesken päivän vetää vaikka pieniä nokosia. Tässä on tällä viikolla tehty tupla määrä kouluhommia, treenattu asenteella jota olen kaivannut ja sovitettu asioita näiden tärkempien asioiden ympärille. Ehdottomasti parasta on ollut suunnitella ensivuotta, että minkälaisia askeleita otetaan uran puolella. Tällä tahdilla kun viedään seuraavakin kuukausi eteenpäin, niin  ensivuoden suunnittelelmasta on yli puolet tehty. Sitten saa rauhassa keskittyä olennaiseen; treenaamiseen ja ajamiseen. Unohtamatta niitä kirjoituksia maaliskuun puolessa välissä.

Päivästä toiseen työskentely palkitaan. Ensi viikolla pikaloma arjesta parhaan ystävän kanssa, viikonloppuisin luvassa kaikkea mahtavaa meininkiä ja alle kaksi kuukautta jouluun. Enkä yhtään kadu sitä, että korkkasin tänään ensimmäiset glögit kotona. Tänä vuonna taidan oikeasti pistää joulukortit ja -halit eteenpäin sekä työn ohella nauttia joka hetkestä kinkun ja laatikoiden äärellä. Mikä tärkeintä; teen sen läheisteni kanssa. Ja käperryn niiden suklaarasioiden kanssa vaikka kaverin kainaloon kertomaan vuosi vuodelta huonompia vitsejä ja tiivistämään tämän vuoden ihanat yhteiset hetket.

Sillä.. Ensi vuodesta tulee kiireinen. Alan jo tässä vaiheessa muuttamaan ihmisläheisyyttäni enemmän ''itserakkaudeksi'' ja kartturinikin joutuu valmistautumaan siihen, että hän taitaa olla suurinpiirtein ainut joka kuuntelee meikäläisen ei-niin-hulvattomia vitsejä etelä-suomesta aina rovaniemelle asti ja ympäri suomea. Tässä otetaan meinaan nyt sellaisia harppauksia eteenpäin, että takaisin päin ei ole tulemista. Tai, me ei ainakaan aiota ottaa askeltakaan taaksepäin.

Nautitaan nyt vielä viimeisestä muutamasta kuukaudesta ja tehdään päivittäinen työ vain tulevaisuutta ajatellen. Näissä kuukausissa on treenin tarkoitus tuntua ja koulun tarkoitus hoitua.

Punttisalia ja punaista nenää

Torstai toivoa täynnä. Kirjaimellisesti. Vaikka aamun pakkaset ja auton kesärenkaat eivät ihan toimineet, on meikäläinen viettänyt taas yhden hyvän päivän arkipäivän. Koulua, treeniä, kotihommia. Arjen askareiden pyörittäminen on helppoa, kun sen suunnittelee oikein. Ja ennenkaikkea; tätä treenin jälkeistä olotilaa olen sairaslomalla kaivannut. Koulun jälkeen katottiin Joonaksen kanssa yhteen kouluhommaan liittyvä leffa, joka meni enemmänkin torkkuen ja puolet elokuvasta jäi hieman epäselväksi sen tylsyyden vuoksi. Se nulikka houkutteli mut syömään taas roskaruokaa, joka ei oo niin hyvä juttu. Leffatuokion jälkeen lähdin treenaamaan, eli punttisalille ja uimaan.

Normaalisti käyn tuossa koulun liikkahallilla olevassa salilla, joka on maksuton ja siitä hyvä, että siellä saa aina rehkiä omaan tahtiin eikä yleensä ole muitakaan paikalla. Olen juuri sellainen perussuomalainen lihaskuntoharjoittelija, sillä salille mennään iskän vanhassa kaljapaidassa ja rokki soi volumet täysillä taustalla. Yksin saan puhista ja ähistä viimeisillä voimillani rautaa ylös ja hyväksi todetulla salilla on laitteetkin käynyt tutuksi. Sama homma tuolla kotiseudun punttisalilla, sillä meillä oli siellä hyvä pieni sali alle kilometrin päästä kotoamme, joka toimii pommisuojan yhteydessä. Kunnes.. jotkut erittäin fiksut nulikat päätti pistää sen paikan palasiksi, että kiitos vaan! Harmittaa ihan vietävästi, sillä muutenkin kyseessä on pieni kunta jolla ei palveluja ole tarjottavaksi kuntalaisille, niin sitten jotkut loistaa älykkyydellään ja pistää viimeisetkin paikat palasiksi. No, tämän vuoksi syyslomalla tuli lähdettyä Turkuun salille, jossa hinnat on mielestäni aika korkealla. Luultavasti tämä johtuu kyllä siitä, että mulla ei taida varsinaisesti olla mitään hintatietoa yleisistä saleista, sillä valmennuksen puitteissa on aina maksuttomasti päästy jokapaikkaan. Suurin harmitus oli se, että ''treeni-aika'' lisääntyy huomattavan pitkällä ajomatkalla. Tonne pikkusalille oli aina niin vaivatonta lähteä hölkäten. Sitten siellä salilla taisi olla kaikki paikalliset missit minihameissa nostelemassa kilon painoja - täydellinen vaivautunut hiljaisuus ja radio nova soi hiljaa taustalla. Miten mulla olikaan epämukava fiilis treenata, kun huomaamattaan sitä alkaa miettimään, että mitäköhän noi muut ajattelee ja varoo, ettei riko sitä harmonista hiljaisuutta. Ei oikein ollu mun juttu!

No, tämän vuoksi ajattelin yrittää ottaa siedätyshoitoa uimahallin punttisalista, jossa paikan päällä oli myös muutama muu. Edelleen se radio soi mielestäni liian hiljaa, mutta asennoiduin täysin siihen, että teen omaa juttuani ja muut saa ajatella mitä ajattelevat. Pieruverkkarit päällä puhisin tunnin verran kyseisellä salilla. Uusia laitteita, joita käyttäessäni oli kiva huomata uusia tuntemuksia ''uusissa'' lihaksissa. Opiskelijahinta on myös mun taloudelle ihan ok, kun salin jälkeen menin vielä vajaaksi tunniksi uimaan ja saunomaan. Kaikinpuolin jäi
hyvä fiilis taas tästä, taidan huomen aamulla suunnata ottamaan uusintaerää itseni kanssa.

Ja kyllä mä taidan asennoitua tuonne kaupungin saleillekkin. Vielä jokupäivä mun rasva- ja lihasmassat on yhtä balanssissa kun niiden neitien, joten mäkin voin mennä hiljaa hissukseen pyörittelemään painoja kyseisille mestoille! Aloitetaan lauantaina tyttöjen kanssa, kun mennään kokeilemaan aamupäiväksi erilaisia tanssitunteja.


Ja hei, asiasta kukkaruukkuun. Mä pääsin mukaan tekemään hyvää - ja nyt SÄKIN pääset kera punaisen nenän, jos haluat!

”Istu ralliauton kartturiksi kera punaisen nenän!”

Yle Turun alueen rallikuljettajat Laura Suvanto ja Samuli Vuorisalo tempaisevat huoltojoukkoineen Nenäpäivän hyväksi lauantaina 3.11.2012 klo 12-16 Alastaron moottoriradalla. Nyt on ainutkertainen mahdollisuus kokea ralliauton vauhti omakohtaisesti. Kartturin paikka irtoaa 50 eurolla ja tuotto menee lyhentämättömänä Ylen Nenäpäivän 9.11. hyväksi. Ethän jännitä julkisuutta, sillä paikalla on YLE:n toimittaja ja kuvaaja.

Lisäksi kaikki kartturit saavat muistoksi kuvan itsestään sähköpostitse.

Tilaisuudessa noudatetaan kypäräpakkoa. Ajokypärät järjestäjien toimesta.
Nenäpäivä on Ylen Hyvä Säätiön järjestämä suomalainen varainkeruu- ja tiedotuskampanja, joka viihteen ja huumorin keinoin pyrkii lisäämään globaalia oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Se järjestetään vuosittain loka-marraskuussa. Nenäpäivän esikuva on BBC:n ja Comic Reliefin luoma Red Nose Day, jota on järjestetty Englannissa vuodesta 1988. Nenäpäivän tunnus on punainen nenä.

Ilmoittaudu mukaan Turun Urheiluautoilijoiden puheenjohtaja Nina Suvannolle sähköpostilla perjantaihin 2.11. klo 20 mennessä nina.suvanto@turunua.net Voit myös ilmoittautua mukaan soittaen Ninalle numeroon 040 761 0504

Osta kaverille, sukulaiselle, lähipiirille tai itsellesi kyyti ja ole mukana tekemässä hyvää!

live life, love hard, look good, let loose

Positiivisesti parhaimpia meikäläisen päiviä! On sairasloman lepäily saanut jotain aikaseksi, sillä päätin heti aamusta jättää vuodepotilaan roolin sinne sängyn pohjalle, keitin puurot ja kahvit nassuun sekä aloin taas pitkästä aikaan tekemään kaikenlaista. Vaikka uudessa asunnossani en ole edes kuukautta asunut, oli aika purkaa laatikot ja kaapit ja tehdä suursiivous. Pari laatikollista roinaa lensi roskiin ja tytön tahti vain kiihtyi. Vihdoin ja viimein sain kannettua pullotkin kauppaan ja siivottua autoni niistä. Hyvä ilma veti lisää puoleensa ja pakkauduin toppavaatteisiin ja kävin tänäänkin ulkoilemassa reilu tunnin verran. Pyykkikone pauhasi parikin kertaa päivän aikana ja nyt on ajokamat silitetty ja kengät plankattuna kaapissa odottamassa uusia haasteita. Vanhat koulukirjat heitin ''pois silmistä eli pois mielestä'' tyylisesti vaatehuoneen ylähyllylle laatikkoon ja järjestelin laatikot uuteen uskoon. Kyllä vaan on ollut kiva ja energinen päivä pitkästä aikaa. Mun valmentaja ja Jonttu soitti mut iltapäivällä pelkäämään Ford Puman takapenkille, kun käytiin treenaamassa vähän nuottia. Pääsin myös ite ''harjoittelemaan'' kartturin roolia ja pääsin kokemaan, että mitenkäs niitä nuotteja kirjotetaan vauhdista paperille. Ihan sika hauskaa! Vahvistuin enemmän taas siitä, että joku kisa on pakko päästä kokeilemaan myös kartturin penkille. En tiedä onko se enemmänkin sitte huolestuttavaa :-D

Että semmoista tähän päivään. Huomenna kouluun ja punttisalille kurittamaan mun löysää ruhoa. Vointi alkaa olemaan hyvin voitonpuolella ja elämä maistuu taas mahtavalle!

tehdään laiskuudesta taidetta, romantiikkaa rentuista, ja kysytä koskaan ei hintaa

Saa paikallinen S-market alkaa taas täyttämään teehyllyjään, sillä muutaman päivän kun neiti Suvanto istuu kotona ja hörppii teetä, alkaa varastosta teepussit loppumaan. Aloin tuossa aamupäivällä pohtimaan, että mikäli ihminen on sitä mitä syö (tässä tapauksessa juo) tai mikäli ihminen voi kerrassaan hukkua juomiinsa, olen yksinkertaisesti onnistunut molemmissa teen juomisen suhteen. Päätin siinä vaiheessa pistää vedenkeittimen hetkeksi syrjään ja todeta, että nyt on hyvä lähteä pitkästä aikaa vaikka ulkoilemaan, kun sisäilmakin alkaa olemaan aika tunkkaista muutaman päivän hengittelyjen jälkeen.

Päiväkävely venyi vajaaksi kahden tunnin tarpomiseksi, sillä raikas ulkoilma ja kotimaisemat veivät tytön täydellisesti mennessään. Ajatukset saivat uutta virtaa pyörittämään tunkkaisia mietteitä ja uusia ideoita syntyi taas vaikka muille jaettavaksi. Välillä pysähdyin hetkeksi vain tuijottamaan tyyntä järvenrantaa ja nauttimaan yksinkertaisesti siitä, miten tilanne vei meikäläisen mennessään.

Että sellaista tähän päivään. Kävin mä muuten suorittamassa C-kortin inssin ja läpihän se meni. Jos nyt antais noiden autokouluhommien olla vaikka ensi vuoteen asti ja jatkais sitte taas, kun kakkosvaihe on suoritettu. Nyt jatkan puheistani huolimatta taas lämpimän juoman hörppimistä ja teen kouluhommia, kun ne on tässä sairastaessa jäänyt hieman taka-alalle.

PS. Onko kellään mitään ylimääräistä musiikkisoitinta, siis mp3 tai ipodia tms? Mulla oli tuhansia biisejä mun iphonessa ennenkuin se heitti veivinsä, ja nyt on tylsää kun lenkeillä ei voi kuunnella musiikkia! Eli jos jollain pyörii nurkissa ylimääräinen niin mä voisin lainata sellaista tai pakosta halvalla ostaakkin pois.

SAIRASLOMA

Alimmainen kuva on tänään otettu sairastaessani yksin kotona. Kyllä vaan yli 38 asteen kuume saa tämänkin kokoisen tytön kaadettua täysin. Silmäpussit roikkuu poskilla, silmät on ihan mustat ja kohtuu kalpeana ollaan menty. Mutta tokihan sitä yhden sairaslomapäivän saa kulutettua kolumalla läpi vanhoja kuva-arkistoja, juomalla monenmonta kuppi lämmintä ja katselemalla rallifilmejä. Siinä sivussa hieman lueskellut horoskooppeja, blogeja ja terveysjuttuja. Käynyt läpi elämänsä onnistumisia ja sopinut ystävänsä kanssa siitä, miten heitetään tämä pessimistinen ajatusmaailmamme kankkulankaivoon ja aletaan luomaan elämässämme uusia tuulia. Mitä sitten, vaikka me ollaan yhdessä yhtä köyhiä ja sen semmoista. Meilläkin on kuitenkin toisemme ja yhteiset päivittäiset terapiapuhelut. Lähetinkin siinä sivussa muutaman työhakemuksen, jotta saan taas puhelinlaskuni maksettua.

Ja tiettekö mitä muuten? Oon varmaan tosi pahasti kuumehöyryissä, mutta katsellessani filmejäni tulin siihen tulokseen, että olisi kiva päästä jonkun rattimiehen kyytiin johonkin ralliin. Ihan vaan kokemaan niitä fiiliksiä, kun saa itsekin seurata maisemaa ja moikkailla tutuille. Eli mikäli joku kaipailee yksittäiseen pimeään kisaan kartanlukijaa, niin voisinhan mä vaikka tullakkin :-D

HOME SWEET HOME

Viikon työputken ja muutaman päivän huvittelujen jälkeen on ihan kiva palata kotiin. Tai oikeastaan, aivan mahtavaa palata omaan kotiin. Tavarat löytyy niille nimetyistä kaapeista, jääkaapissa on juuri sitä ruokaa mitä sinne olen ostanut, kylpyhuone vain meikäläisen käytössä ja oma sänky aina yhtä pehmeä. Edes kuumehöyryinen matka pilkkopimeässä ei latistanut fiilistäni, kun tiesin mitä määränpäässä odottaa; oma koti.

Ehkä tämä piruinen syysflunssa iskikin juuri oikeaan rakoon, sillä ennen syyslomaa muistan miten meikäläistä muistuteltiin siitä, että lomalla on tarkoitus ottaa rennosti. Lieneekö ymmärryksessäni vikaa, mutta enpä juuri malttanut pysyä aloillani lomaillessani kotikonnuilla. Sitä tuppaa täyttämään kalenterin kaikella sillä ohjelmalla, mikä ollessani pois kotiseudun maisemista on jäänyt tekemättä. Huomaan myös, että normaalin mittainen viikonloppu vilisee vain silmissäni, sillä aikatauluja riittäisi aamusta - aamuyöhön asti, mikäli tyttö vain jaksaisi painaa menemään. Helposti antaa luvan itselleen valvoa myöhään ja nukkua pitkään; ja niin se ei saa mennä. Kaiken tohinan ja kiireen ansiosta (vai syystä?) syyslomalla ennenkaikkea sattui ja tapahtui, ikäviä ja positiivisia asioita. Minulla kun on tapana vielä stressata läheistenkin puolesta, oli murhetta jaettavana muutamien ihmisten kera. Vaikka huolet ovatkin hieman keveempiä niitä kaksin kantaessa, on kurjaa nähdä ystävä surullisena. Aina yhtä kurjaa todistaa toisen murheita.

Kaikesta huolimatta, on mukava saada päätökseen taas yksi hyvä viikko elämästä ja kohdistaa katseet ensiviikon haasteisiin. Uusi arki alkaa taas uusine askareineen. Vaikka kuume koittaakin kaataa tyttöä sängyn pohjalle, on monta asiaa hoidettavana. Jahka saadaan likka kuntoon niin on aika panostaa taas täydellisesti fysiikkaharjoitteluun ja koulunkäyntiin siinä samalla. Jokunen ilta vietetään töitä tehdessä ja rahaa kerätessä. Kyllä tästä taas selvitään, kun otetaan hieman lisää buranaa ja nautitaan illan viimeinen finrex olotilaan.

Jahka tässä vapaampia viikonloppuja on luvassa, on varmaankin korkea aika pistää lompakon vetoketju kiinni ja jäädä omaan kotiin nauttimaan viikonlopusta. Siitä, ettei kukaan herätä meikäläistä aamuleikeillään tai siitä, että on ihan ok olla yöpuku päällä iltapäivään asti - sillä kukaan muu ei joudu katsomaan sinua tukka pystyssä ja hampaat pesemättä. Pestä päivän mittaan pyykkiä ja kokata hyvää ruokaa. Vaihtaa jossain vaiheessa yöpuku lenkkareihin ja lähteä valloittamaan näitä maisemia ja tämän alueen polkuja. Vielä jonakin viikonloppuna taidan toteuttaa juuri tämän. Ja jos olen oikein malttamaton, pyydän parhaan ystäväni koirineen tänne pieneen matoloukkuuni vierailemaan.

Nyt tämä flikka kömpii sen buranan ja finrexin jälkeen nukkumaan.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ristiriitoja, eikö totta?

Kaamosmyllerrystä parhaillaan. Jos juuri pääsin kirjoittelemaan onnellisuuden pienistä saloista, niin  taidan hetkeksi aikaa perua puheeni ja aloittaa ihan jostain muusta. Esim siitä, että ikinä ei saa mennä kiukkusena nukkumaan. Ei ikinä. Nimimerkillä, kokemusta löytyy mm. viime yöltä.

Olin stressaantunut, turhautunut, ahdistunut ja kiukkuinen itselleni, kun painoin pääni tyynyyn ja päätin alkaa nukkumaan, jotta aamulla kaikki olisi taas hyvin. Paskanmarjat, meikäläinen näki sen laatuisia unia, että aamun sarastaessa ei ollut hajuakaan siitä, mitenkä hyvät yöunet tuli nautittua. Tämäkin päivä sai kohtuu sekasortoisen aloituksen - joka ei ainakaan lievitä yhtään olotilaa.

Niinkuin sanottu, minäkin olen vain ihminen. Teen päivittäin virheitä, ajatukseni vaihtelevat suuresti ja elän niiden mukana. Silti päivittäin pyrin elämään täysillä, hetkistäni nauttien. Elämäni on kohtuu suunniteltua jo viikon verran aina eteenpäin ja jokaisesta päivästä pidän päiväkirjaa - eräänlaista todistusta siitä, miten päiväni vietän. Iltaisin kun kertaan tapahtuneet niin tiedän, mitä asioita pitää tehdä seuraavana päivänä paremmin. Oli kyse sitten treenistä, ruokavaliosta tai jostain muusta elämän osa-alueesta.

On kuitenkin yksi elämänalue meillä kaikilla, jota varten emme voi harjoitella olemaan parempi. Se on meidän sosiaalinen elämämme. Päivittäin tapaamme uusia mielenkiintoisia ihmisiä, pyrimme muokkaamaan käytöstämme heitä miellyttäväksi ja luomme näin omaa ensivaikutelmaamme. Jokaisen oma luonne on yhtäpaljon muuttuvaa, kuin pysyvääkin. On se peruspohja johon kaikki tekemämme perustuu, sekä se, joka saattaa tilanteessa ja tapahtuneessa hieman muuttua. Ristiriitaista, eikö totta?

Mulla on viime aikoina ollut hieman epäselvä raja itseni kanssa, että mikä meikäläisessä on pysyvää ja mikä hetkittäin muuttuvaa. Kaiken kovan ulkokuoren allani elää kuitenkin herkkä ja haavoittuva nuori nainen, joka tarvitsee rinnalleen tiettyjä henkilöitä. Kaiken päättäväisyyden ja asenteen alle piiloutuu pieni pelko siitä, että onnistunko koskaan valitsemissani poluissa. Kaiken treeni-innon ja motivaation alle piiloutuu tyttö, joka oikeasti toivoisi ulkomuodon olevan ihan erilainen.

Ristiriitaista, eikö totta?

Tälläisten asioiden kanssa taistellessa päivittäin saatan tehdä päätöksiä, jotka tarkemmin ja myöhemmin ajateltuna saattavat koitua virhearvioinneksi. Näiden asioiden kanssa pyrin elämään ja oppimaan hieman paremmaksi. Myös niillä osa-alueilla, joissa ei harjoittelemalla parane.

Nyt pipo päähän, kahvi nassuun ja kylille. Tänään on kiireinen päivä :)

Onni on...

Yksi kiireetön aamu ja viikon loma luvassa. Aamukahvittelua oman mielen mukaan, koira vasten jalkaani ja naaman meikkaamista istualtaan. Tieto siitä, että välttämättä ei ole kiire mihinkään, eikä pakko tehdä asioita tänään. Ihanaa.

Ihmiset ympärilläni. Mielettömiä sellaisia. He tukevat, rakastavat ja ennenkaikkea välittävät minusta juuri tälläisenä, kuin olen. Voin soittaa heille milloin tahansa ja mistä tahansa.

Pienet perhoset vatsan pohjassa. Toisen suloinen hymy mielessä. Puhelimen vartioiminen, mikäli toinen ottaa yhteyttä. Pieni ja vieno hymy nousee huulille pelkästä ajatuksesta.

Ja viimeiseksi; onni on asenne, joka ihan oikeasti perustuu vain omaan ajatusmaailman hallitsemiseen. Kaiken rikkinäisen materiaalin ympäröimänä voinen todeta, että ihan sama. Maailma ei mene ylösalaisin vaikka nokialainen ei ihan toimisi, taikka kauden viimeinen kisa päätyi tekniikkamurheisiin. Ihan sama kuulostaa liian kornilta, mutta pidemmän ajatusprosessin jälkeen on hyvä todeta vain niin. Se on elämää, motorsporttia ja kaikkea siltä väliltä. Eikä luultavasti milloinkaan jää viimeiseksi, vaikka aina yhtä paljon kisan aikana keskeytys harmittaakin. Se on vastoinkäyminen, jonka silloin tällöin joutuu kokemaan ja hyväksymään. Tämä vahvistaa, luo lisää ponnistuksia tulevaan. Ne käännetään onneksi, asenteeksi - joilla jatketaan.

Tiettekö mitä. Kaikista syyssateista, rahan puutteesta, rikkinäisestä puhelimesta ja autosta huolimatta; olen ihan super onnellinen. Jatkan harjoittelua, teen työtä, keskityn koulussa ja toivon todella, että puhelimeni piippaa viesteistä ja ystävät soittelevat kuulumisia.
Kannattaakin soitella, sillä meikäläinen jakaa mielellään onnea myös muille kaamosmasennuksen karkoittajille.