This innocence is brilliant, I hope that it will stay

I'm waking up to see that everything is ok
The first time in my life and now it's so great
Slowing down I look around and I am so amazed
I think about the little things that make life great
I wouldn't change a thing about it
This is the best feeling

Ollut bloggerin puolella ja muutenkin viime aikoina aika hiljaista. Neiti näpsäkkä näppärästi jätti läppärin virtajohdon kotopuoleen lähtiessään takaisin omaan kotiin, jonka vuoksi läppärin virta pimeni hetkessä ja netinkäyttö oli viikon verran jäissä. Mutta takaisin ollaan linjoilla, sähköpostit luettuna ja vihdoin hetki aikaa istahtaa kotisohvalle kertaamaan viikon aikana mietittyjä mietteitä.

Osa meikäläisestä haluaisi tämän ajanjakson jatkuvan ikuisuuksiin, osa taas odottaa vuodenvaihtumista ja uusia kuvioita. Sekasortoinen tilanne. Tällä hetkellä elämässä menee vaan niin hyvin, että vastapalloksi on muodostunut ehkä jollain tavalla kaiken menettämisen pelko. Toisaalta tiedän, että mikäli sama nousukiito jatkuu, niin vuosi vuodelta koen parempiakin hetkiä. Tai ainakin yritän kaikkeni tehdäkseni sen eteen.

En tiedä onko se tämä runsas lumi ja joulun odotus mikä meikäläisen kestohymyn totaalisesti nostaa pilviin. Piparintuoksuinen koti, kynttilöiden valossa nauttien illan viimeisistä hetkistä. Piippaava puhelin, jossa linjojen päässä on 1kpl perhosia mahaan lennättävä henkilö. Uskon tunne omaan tekemiseen, että vaikka tässä tuntuu että tamppaa vain vellissä niin eiköhän se pohja siitä ala ajan mittaan tamppaantua kovaksi. Uusi työ ja koulutus, joka on vain ihan niiiin kivaa. Hyviä, hienoja fiiliksiä.

Kestohymy on ollut tämän viikon ykkösjuttu. Elämän palaset alkaa olemaan balanssissa ja vastoinkäymiset syksyn mukana selätettyjä huolia. Niitä ei enää ole. Ja niinkuin rakas ystäväni sanoikin, ''elämä taitaa Laura viedä tosissaan meitä tällähetkellä.'' enkä itse aio painaa minkäänlaista jarrua vastaan.

Loppuun linkkiä mikä taitaa avata hieman ensivuodenkin jännittämistä. Niinkuin VM:ssä kirjoitettiin ''Laura tähtää täysillä ensikauteen''. Lohkaistaan nyt tähän väliin, että; Hei äijät. Olkaa varuillaan, tai ootte kakkosia.

http://www.nesteoilrallyfinland.fi/sisapiirinuutiskirje/2012/sisapiiri712/sisis712lauratahtaahuipulle/default.aspx

Asioiden tietäminen on eri asia kuin asioiden ymmärtäminen

...Kyseistä lausetta olen joutunut tänään miettimään enemmän ja enemmän. Päivittäin saan paljon hyödyllistä tietoa oikeanlaisesta tekemisesta, asenteesta, ravinnosta ja urheilusta, mutta jokaisen pitää itse löytää monista oikeista neuvoista ne itselleen sopivat tavat. Onhan se fakta, että me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset rakastaa aamuvarhain lenkkeilyä, toiset tekee asiat mielummin päivän valjetessa. Niinkuin minäkin. Jos on mahdollista nukkua tunnin pidempään, nauttia aamiainen ja lähteä omalla ajalla pitkälle lenkille, sen teen. Silloin nautin tekemisestä enemmän. Eikä se ole ihan sama miten ja millälailla käyt treenamassa. Pitää tietää, mitä tekee ja miksi tekee. Simppeli esimerkki; käyt treenaamassa ajamista vaikka 3 kertaa viikossa mutta vauhtisi ei tunnu silti kasvavan. Pohditko koskaan miten treenaat? Pohditko koskaan, miksi treenaat? Vai onko kyse vain opitusta tavasta ajaa mahdollisimman kovaa enempää ajolinjoja, jarrutuksia tai kaasunkäyttöä miettimättä. Joskus on parempi hetkeksi pysähtyä analysoimaan tekemistään. Sama pätee myös urheilussa.

Jokainen oppii nostamaan penkistä haluamansa määrän ja pidennettyä lenkkiään halutessaan sitä. Kyse on vain siitä, että tavoite pitää olla selkeänä mielessä, mitä haluaa saavuttaa. Kaikilla urheilijoilla pitää olla oma selkeä päämäärä, jonka voi kertoa tutuilleen ja lähipiirilleen myös. Haluan olla nopein naisrallikuski. Kuinka treenaan ollakseni parempi? Oikeallatavalla, mutta silti paremmin kuin vastustajani. Yksinkertaista ja simppeliä, eikö totta? Tavoite pitää pysyä vain kirkkaana mielessä. Opetella näiden asioiden pohtimista aina silloin tällöin. Lopettaa sellainen ''voohottaminen'' ja urallaan eteenpäin ryntäily. Aina välillä ottaa tauko ja tarkastella, ollaanko menossa oikeaan suuntana. Jos ei, pitää suunta kääntää.

Näitä mietteitä syntyi tänään luennolla. Jatkan edelleen asioiden pyörittämistä, paperille piirtämistä ja solmujen avaamista. Kyllä näihin asioihin oppii saamaan rutiininsa. :)



Luennon lisäksi tänään on treenattu! Ja yritän juuri palautua 1300kcal menetyksestä. Kokeilin uutta smoothieta; avokado, banaania, rahkaa, ananasta. Mielenkiintoisen makuista mutta hyvää!
Joukkoon hieman mysliä ja reco2-jauhetta.

Tänään on aamulla tehty kardio-funkkis (1h30min) treeni. Liikkuvuutta, lihaskuntoa, spurtteja. Sykemittari taisi sekoilla jossainvaiheessa, koska näytti treenin jälkeen max 200 ja avg 137. Ei voi pitää paikkaansa. Iltapäivällä tehtiin kiertoharjoitteluna salilla kova treeni (1h50min, sis. verryttelyn + tarkemmin liikeiden teknikkaan keskittyminen). 3 x 15-20kpl sarjoja. Käytiin läpi ''autourheilijan päälihakset''. Treenin tarkoituksena oli tuntua, ja sitä se teki! 

Näillä eväillä jatketaan huomiseen, vielä kamojen pakkaamista ja aamulla VK-treeniä vetämään pakkaseen. Iltapäivällä suuntaan kohti kotia ja viettämään pirun pitkää viikonloppua! Huomisiltana luvassa texmex piirakan sekä daim-muffinien leipomista. Saa tulla syömään mun puolesta ;)

JUHLAHUMUA

Hymyile ja saat ystäviä, väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä

Äiti valittiin ensimmäisenä naisena AKK:n hallitukseen. Oonko ylpeä vai ylpeä.

Kuva: Timo Kutila

Kuva: Tero Tuiskula

Kuva: Veera Virtanen

Turkulaiset, nopeat naiset

Niin ne pakkaset tuli vaikka itse en varsinaisesti odottanutkaan niitä. Lunta tupruaa, auto lojuu hangessa eikä starttaa ja tämän illan oon sulatellut ripsiä silmistä kun vedettiin tossa -22asteen pakkasessa parin tunnin lenkki. Sanotaanko näin, että ''Siperia opettaa'' ja lenkki osui kirjaimellisesti ytimiin asti. Mutta pakko se on myöntää, että hymyilyttää kotona kun saa luvan kanssa heittää jalat pöydälle ja keittää glögit talven kunniaksi.

Viikonloppuna gaalailtiin. Nautittiin, juhlittiin, tavattiin uusia ihmisiä ja koitettiin olla nättinä. Todettiin jopa parhaan ystäväni kanssa ääneen siinä sivussa, että on parempi kun Suvanto pitää vaan ajokenkiä eikä korkkareita ollenkaan jalassa. Mun jalat on vieläkin kohtuu turvoksissa kyseisestä illasta. Mut ei sen väliä! Pitää itekkin myöntää näin julkisesti, että tämäkin tyttö taitaa hieman tykätä naisellisuudesta. Juhlakolttu ja kiharrettu tukka saa itsetunnon korkealle. Peilin edessä keikistellen todeta, että ''hitsit kun oon nättinä''. Joskus pitää vaan lopettaa se itsensä mollaaminen ja sanoa nämä maagiset sanat itselleen.

Mutta nyt on taas nautittu. Kaikenkaikkiaan. Ja arki saa palata kuvioihin. Lenkki ei ollut milläänlailla huono, vaan päinvastoin. Täydellinen. Huomenna jatketaan samalla sykkeellä; pari kovaa treeniä päivään ja kovan setin luento ravinnosta. Jätän kertomatta, että kuinka monta joulutorttua oon syöny jo joulukuun kolmanteen päivään mennessä ;-)