ois siistii antaa periksi nyt

Luin taannoin lehdestä tosta kaamosmasennuksesta ja meikäläisestä tuntuu et se on se mikä mua vaivaa nyt! Oireina oon huomannu painonnousun, väsymyksen, stressin tunteet, hidas älyisyyden ja äärettömän kireen pinnan. Voipi olla, että näihin oireisiin voi olla jotain muitakin syitä.. Koulussa vietetään parhaillaan koeviikkoa ja voin kertoa, että penkin alle menee! Tietysti vika on yleensä itsessä, koska parhaillani mun pitäis lukea kokeisiin - ei olla koneella. Mutta onpahan tietysti vaatekaappikin ja huone siisti, kun kaikilla mahdollisilla keinoilla pyritään välttämään kokeisiin lukua.. Veera oli kyl onneks vähän jeesaamas mua meillä tänää, siitä tuli oikeesti kyl jotain! Tai ainakin hän oppis, itestäni en tiedä.
Kirjakauppoihin oon kantanu miljoonia euroja taas, kun joutunut ostaa uusia kyniä ja paperia ja kirjoja ja huhhuh!! Yhessä vaiheessa pohtisin jo, että olisko siistiä lyödä hanskat tiskiin ja vaihtaa koulua. Taidan kuitenkin olla oma itseni; enkä luovuta.

erottamattomat, sitä he ovat

Muistan, kuinka nuorena alakoululaisena vannottiin parhaan silloisen kaverin kanssa loputonta ystävyyttä ja suunniteltiin yhteistä kämppää Turun ydinkeskustaan. Ikinä ei voitu leikkiä kenenkään muun kanssa, ja jos ystävä sattui sinut päiväksi feidaamaan, oli seurauksena viikon mykkäkoulu sekä raastavat itkupotkuraivo kohtaukset kotona. Salaa heiteltiin puukkoja selkään koulun käytävillä, koska mielessä painoi selvä katkeruus sille toiselle tyypille jonka kanssa se oma paraskaveri vietti välituntia. Sellaista oli ala-asteella.
Yläasteelle siirryttiin sen parhaan kaverin turvin, mutta pikku hiljaa jengi alkoi kasaantumaan eripaikkakuntalaisista ja -ikäisistä ystävistä. Huomaamattaan se oma paraskaveri alkoi erkaantumaan ja muuttumaan vain ''yhdeksi osaksi laajaa kaveriporukkaa''. Enää ei välttämättä määritelty vain yhtä ja ainutta, vaan puhuimme siitä ''meidän jengistä'', joka valtasi yläasteen käytävät ja joka kulki rinnatusten vähän olevinaan parempina. Myös viikonloppujen kaveripiirit saattoivat muodostua erikseen. Eri bileistä ja kekkereistä napattiin mukaan uusia tuttavuuksia, jotka eivät käyneet samaa koulua, mutta viikonloput saatettiin sitten pyöriä yhdessä. Harrastukset ovat myös yksi paikka, jossa on se oma jengi ja piiri. Hekin muodostavat itselleni tietyn kaveripiirin, jota en näe niinkään arkisin tai viikonloppuisin muutakuin treeneissä ja peleissä. Mutta hekin ovat ihan älyttömän tärkeitä minulle. Näin facebookissa kavereita on yli 600 mutta silti voi heittää ilmaan kysymyksen, että ''ketäs ne tärkeimpiä kavereitä sitten ovat?''

Vaikka minutkin tunnetaan (roosan sanoin) sosiaalisuuden huipentuma, voin yhden käden sormilla nimetä oikeat ystävät joiden käsiin saattaisin laskea henkeni. Ja olen lukumäärään tyytyväinen. Aikani on älyttömän rajallista: minkä vuoksi kaverisuhteet kärsivät erittäin pahasti. Välillä täytyy kunnolla pinnistellä ja muistella, kuinka paljon onkaan aikaa kun viimeksi näin ihania ystäviäni. Ja minä oikeasti kärsin tästä.
Erkaantuminen oikeista ystävistä sattuu - ja aivan helvetisti. Tilanteeseen ei ole jouduttu riidan tai muun vastaavan takia, vaan ylipäätänsä elämän vuoksi. Etenemme jokapäivä elämässämme eri suuntaan koulujen, harrastusten, vapaa-ajan ja kaveripiirien vuoksi.
Nopeat tapaamiset huoltoasemilla ovat usein ehkä jopa kiusallisia, varsinkin jos on ne ''uudet kaverit'' mukana. Siksi toivoisin löytäväni jostain aikaa jokaiselle ystävälle kunnolla, olisi aikaa jutella kuulumisia ja huomata, että vaikka aika erottaa niin yhteinen sävel löytyy monienkin viikkojen/kuukausien myötä. Tässä olenkin suunnitellut vaikka nyyttäri-iltaa, mihin se meidän jengi taas kokoontuisi. Tiedän ja luotan siihen, että kun vihdoin näen taas kaikkia ihania ihmisiä, me jatkamme siitä, mihin viimeksi jäimmekin. :)

tää biitti saa mul nousemaan pintaan muistot

Ja kaikki vanhat frendit, en ois mitään ilman teitä
Sori etten oo pitäny paremmin yhteyttä
Me yhes opittii ne tiedot mil mä pääsin tähän
Mä tarjoon bisset ku nähään
En mä oo juurikaan muutunu, ehkä kasvanut vaan vähän .

kaamein ikävä <3

love the way you lie

Viikko takaperin sitte tein sadetansseja ja lämmitin kuumemittaria taskulampulla, jotta sais yhen päivän levätä vaan ja olla. Noniinhän siinä sitte kävi, että tiistain treenien jälkeen kuumetta oli 39 astetta ja olo oli mitä kamalin. Kaks päivää oon kotona maannu aivan järkyttävässä päänsäryssä ja nivelsäryssä. Sormesta on jänne poikki joten sekään ei pelaa kunnolla. Pyysin itseltäni oikein kunnolla anteeksi, että tulikin toivottua kipeitä päiviä. Tämä on meinaa ollu kaikkein kurjinta! Tänään onneksi olo ollut edes vähän parempi; mutta empähän tietenkään ole käyttäny aikaa hyödyksi, esimerkiksi läksyjen tekoon. MITÄ SUOTTA! Eikö huoneen perusteellinen siivoaminen olekkin kannattavampaa? No kyllä. Tästähän on helppo nyt alottaa elämä ''puhtaalta pöydältä'' (kun siitä nyt kerrankin mahtuu alottamaan..) ja yrittää konkreettisesti pitää huone siistinä, niin että tänne mahtuu tekemään niitä tekemättömiä läksyjä ja muutenkin nukkumaan. Toivotaan, että tää nyt pysyis tässä kunnossa kauemmin kuin pari tuntia. Vielä ois toi vaatekaappi raivaamatta, mut taidan suosiolla skipata sen seuraavaan sairaslomaan..

tee haaveistasi totta

Kuinka moni muistaa ajan, jolloin haaveili olevansa laulaja? Tai palomies? Kenties eläinlääkäri? Ajassa 10v taaksepäin ja voin nostaa käden ylös. Pienenä tuli tanssahdeltua peilien edessä Shakiran tahtiin ja haaveilin kuinka 100 000 ihmistä taputtaa juuri minulle ja minä olen se tähti. Haaveammattina oli olla eläinlääkäri ja pelastaa pienet raukat eläimet julmalta maailmalta. Aikojen kuluessa haaveet ovat muuttuneet vähän erilaisiksi.
Voin vapaasti myöntää, että nyt teini-iän tullessa haaveetkin ovat muuttuneet realistisimmiksi. Litteä maha, rikas mies, hieno auto, hulppea huvila ja muutama muksu. Kuinka monelle tuttuja asioita? Varsinkin äsken latelemat asiat ovat tytöille tuttuja. Nuo kaikki ovat suurinpiirtein saavutettavissa olevia haaveita, jotka vaativat pieniä ponnistuksia, mutta ovat mahdollisia. Rikasta miestä etsiessä kannattaa kyllä pohtia mikä on sitä oikee rikkautta; aito rakkaus on kultaakin kalliimpaa omasta mielestäni.
Jokaisella meillä on varmasti myös vähän todellisuudentajusta kaukana olevia haaveita; itse haaveilen olevani MM-tason rallikuski tai ensimmäinen auttaja joka perustaa Suomeen syömishäiriöstä kärsiville nuorille oman hoitokodin.
Toisaalta unelma-ammattina on kauan ollut jonkinlainen toimittaja, sosiaalityöntekijä tai kunnon bisnesnainen. Tässä kohtaa voi heittää ilmaan kysymyksen, että kummalla puolella kameraa sitä sitte haluankaan seistä aikuisena? Bisnesnaisen uraan voi vaikuttaa pahasti myös se, että kielitaitoni on todella surkea... :-D
Olipa haaveesi mikä tahansa, sen eteen on tehtävä töitä, ja siitä kannattaa pitää kiinni. Tee unelmista totta, saavuta ne, ja palkitse itsesi. Loppujen lopuksi sillä ei ole hittoakaan väliä mitä muut haaveistasi ajattelee, kuhan itse tiedät saavuttaneesi unelmasi. 

Jaaha, ehkä aika hypätä pilvilinnoista takaisin arkeen ja alkaa haaveilla huomisesta englannin välikokeesta.. Tsempatkaa nyt ees vähän mua! thäänks by SINTTI
 ps. uusi musalöytö JEEJEE !

people think I'm insane because I am frowning all the time

Meillä oli eilen joukkueen saunailta ja mul tuli semmonen oikee väläys sen illan jälkeen.
Aina oon meidän joukkueen yhteishenkeä ja niitä tyyppejä pitäny ihan ykkösihmisinä ja arvostanu todella mut eilen tajusin, että kuin helkkarin hienoa se oikeesti on, että koko aika tietää että mun ympärillä on 10kpl aivan mahtavia muijia jotka jaksaa jeesata ja auttaa, oli tilanne mikä tahansa. Jos oikeen kiukuttaa, surettaa, naurattaa, hymyilyttää tai ihan mitä tahansa tekeekin, VOI AINA mennä sinne treeneihin ja näyttää ne oikeat tunteensa.
Tietysti erilaisia tuntemuksia ollaan koettu täs vuosien aikana ja jengikin on muuttunu, mut nyt oon tainnu vihdoin tajuta kuin siistä koko joukkuetoiminta on. Vaikkei nää ihmiset oo välttämättä semmosia vapaa-ajan kavereita joiden luona käydään kahvilla tai jotain muuta, se on aina kuitenkin semmonen henkireikä kun pääsee treeneihin lämii sitä palloa ja sitte kaikki yhdessä tsemppaa toisiinsa, vastoinkäymisistä voittoon. Ja se on muuten ihan helvetin siistiä se voittamisen ilo, mitä me koetaan vähintään miljoona kertaa tänä vuonna!!!

Mun oli pakko lisätä vielä tähän postaukseen ton meidän Tommin (koska se on söpö) kuva, jollei muuten niin kattokaa vuoden päästä Poliisi TV:tä. Tommi on meinaan tv:stä tuttu! ;)
Enjoy your life niinku vihon kannessa lukeekin, nyt jatkamaan taas tätä lukiolaisen elämää eli tekemään tekemättömiä tehtäviä sun muuta!

♥ me likes

hyvä ruoka, ihana syysmuoti, hyvät kaverit, se että on joku joka lähettelee viestejä, öiset autoajelut kavereitten kanssa, kuvat joissa ihmisillä on elämäniloa täynnä oleva hymy, mansikka-raparperi vissy, elovena pikapuuro, päivät jolloin saa vaa olla, ajaminen kilpurilla, hyvät suoritukset salibandyssä, hihittäminen lukion takapulpetissa, juuri keitetty kahvi, ipod, uudet musiikkilöydöt, vaatteet, isot kaulahuivit, punanen kynsilakka, tähtitatskat, mäkin drive in, kalenteri, värikkäät stabilot, uudet pipo löydöt, rahan saaminen, uudet ystävyyssuhteet, se että on jotain mitä odottaakkin, VW, kivat blogit, fisupastillit, unohtumattomat hetket, vanhat valokuvat, HAVE FUN - hajuvesi, muistot, niken tennarit, vanha ruskee kassi joka on valitettavasti rikki, juuri pesty yamaha joka kiiltää auringossa, perhe, cosmo, chinot ja haaremihousut, peakin huppari, uusi polvituki, muumimukit, huoleton lifestyle ja makeet viikonloput .

ja sun huulilla maistuu tupakka

Kesä on vain häilyvä muisto menneisyydessä ja syksy tuli taas mukaan kuvioihin; sen seurauksena oonkin taas viettäny pari päivää kotona kuumeessa ja hirveessä tukkoisuudessa. Aika paljon on tullut reissailtua, kuten pohjanmaalla ja vantaalla. Huiman siistejä reissuja! :)
Poikien kanssa ollaan menty ja painettu ympäri kyliä ja aiheutettu tietenki pahennusta. Mun lukioelämä on alkanut melko huonosti, koska motivaatiot on aika hukassa, mutta.. Eiköhän se tästä!!!!!! Nyt meen nukkumaan takas, ajattelin vaa ilmottaa että hengissä ollaan nipinnapin :-D