Kuva: Niko Lindholm
Kuva: Bruno Keiser
Kuva: Bruno Keiser
''No one ever works out and regrets it. You never go for a run and then when you're finished, wish you would have just stayed home. You never climbs a mountain, get to the top and say ''I should have just been content to stay where I was.''
Elämme kovia aikoja. Perhanan kovia ja aikataulullisesti vaikeita. Jollei muuten, niin vuorokaudesta loppuu yksinkertaisesti tunnit. Töitä, treeniä ja remonttia. Päivän pituutta ei viitsi venyttää aamuyöhon kun muutenkin tietää herätyskellon herättävän ennen kukonlaulua. Päivän toimintoja riittäisi vaikka muille jakaa. Mutta koska elämä vie taas mennessään, antaa sen viedä. Meikäläisen facebook menisi jumiin onneen liittyvistä tilapäivityksistäni, joten on aika koota harhailevat ja hymyä aiheuttavat fiilikset yhteen tekstipläjäykseen. En ole raskaana, enkä ole vaihtamassa sitä kalustoakaan, mutta pienet arkiset asiat saa todella tämän tytön nauttimaan onnestaan.
Niinkuin todettu, hyppy tuntemattomaan oli oman elämäni teema tänä keväänä. Mitä nyt sohvakalustot muutti kimppaan 300km päähän aikaisemmasta ja vanhempien lihalaatikoiden ääreen ei enää ole matkaa kuin puolisen tuntia. Mä oon kotona, niinku todella. Kenkätelineestä löytyy 42 kokoisia kenkiä ja pyykkikorissa pyörii saman kaverin vaatteet. Jääkaappiin pitää ostaa kahden nälkäisen edestä ruokaa. Ai että.
Mä istuskelin eilen Päijänteen rannan äärellä ja kattelin tutuksi muodostuneita maisemia. Ihmettelin sitä, miten paljon pari kokonaista vuotta vieraalla maalla tekee ihmisestä erilaisen. Reissaaminen kasvattaa ja opettaa. Opinnot toisella paikkakunnalla ei opeta pelkästään koulutukseltaan, vaan kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Se opettaa vastuuta, periksiantamattomuutta ja rohkeutta. Ottamaan vastuuta itsestään ja omista asioistaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että isä ei ole asentamassa lamppuja kattoon jolloin joudut itse ne laittamaan, vaan sitä, että.. Sun pitää vaan pärjätä. Sun pitää tarkastella omia valintojasi päivittäin ja etsiä potkuja niihin asioihin, jonka vuoksi sä olet siellä, minne elämä on sinut vienyt. Olla varma omista valinnoistasi.
Ja koska mä olen oppinut olemaan omien valintojeni takana, aion olla sitä myös täällä. Mä jätän melkosen vaiheen elämästäni taakse ja nappaan kapeille harteilleni hieman lisää vastuuta itsestäni. Ei elämä ja urheilu lopu - vaan ne suorastaan jatkuvat nousujohteisesti ylöspäin. Mä sain opit, vinkit ja tuet vieraalla maalla - nyt voin kotopuolessa näyttää, mihin tulen pystymään. Tiedän silti, että paineen keskellä voin koska vaan soittaa takaisinpäin ja pyytää apua. Luultavasti soittelenkin perään.
Mutta nyt on mun aika olla vahva, vaikka haikeelta tuntuu.
