Onni on...

Äiti sanoi aikoinaan, että ''sulla on Laura hymy pyllyssä aina silloin kun sulla on rahaa.'' Mitäpä sitä totuutta kieltämään, etteikö äiti tytärtään tuntisi ja rahansaanti tässä konkurssissa pistäisi jotakuta muutakin hymyilyttämään, mutta vaikka pankkitilillä loistaa kaikki 0,67senttiä tällähetkellä - on meikäläisen hymy korvissa asti. Opiskelijabudjetilla kun vaan oppii arvostamaan yhä enemmän ja enemmän kaikkea. Jopa sitä, miten hyvältä tonnikala ja makarooni maistuu kimpassa tai sitä, että joulu on tulossa.

Meikäläinen ei koskaan ole ollut mikään varsinainen jouluihminen, mutta 18v elämänkokemuksen jälkeen alkaa kyseinen pyhä maistumaan entistä paremmalta. Läheiset, leppoisa ilmapiiri, hyvä ruoka, joululaulut, sisarusten joulukirkot, kasapäin suklaata ja glögiä saa hymyni nousemaan. Enkä tiedä mitään hellyyttävämpää kun joulupukin äärellä sinkoilevat lapset ja riemastunut onni kaikista uusista lahjoista.

Viikonloppuna gaalaillaan. Sisäpiirin ihmiset lyöttäytyy yhteen ja juhlistetaan mestareita. Ihmiset, joilla kaikilla on sama kiinnostuksen kohde lyöttäytyy kimppaan pistääkseen jalalla koreasti. Ei oo mekkoa, mutta kengät on jo plankattu. Enköhän ehdi vielä sen mekonkin hankkimaan. En ota stressiä.

Ipod Nano. Tuttavalta täysin pilkkahintaan saatu käyttämätön soitin lenkkikaveriksi. Oon yhtä hymyä tarpoessani metsäteitä! Musa raikaa ja askel nousee.

Olen löytänyt ihan uuden tarmon tekemiseen. Koulu maistuu, treeni maistuu vielä enemmän. Oon keksiny uskomattoman hyviä motivaation potkijoita tekemiseeni ja siksi on vain pakko saada tehdä ja päästä tekemään. Jes!

...Eikä sekään yhtään harmita, että tekemisen tulos näkee. Meikäläinen palkitaan Länsi-Suomen alueen vuoden tulokkaana rallissa sekä mestarina rallisprintin nuorissa. Ihan mahtava uutinen eilispäivään! Wihii! Myös meikäläisen saa olla 12-vuotiaasta siskostani ylpeä. Neiti pomputtelee sitä jalkapalloa sen verran hyvin, että pääsi taas eteenpäin sillä uralla, kun Varsinais-Suomesta valittiin parikymmentä lahjakasta urheilijaa. Se taitaa valloittaa jalkapallon maajoukkueen ennen kun isosisko kerkee saada mitään meriittejä.

Aamun lääkärissä käyty, tuore kahvi vieressä ja koulu alkaa vasta tunnin päästä. Voicen aamutv, bloggaus ja siisti kämppä; pyykit kuivuu, tiskit tiskattu, imuria ei tarvitse ottaa edes esiin. Mieli lepää. On totaalisen totta, että mikäli ympäristö on ihan hujanhajan, ei pysty keskittymään oleellisiin asioihin. Tai minä en ainakaan! Ehkä se on myös syy, miksi koeviikolla siivoan niin paljon. En vain yksinkertaisesti pysty istumaan toimeettomana kirja kädessä, jos ympärillä vilisee pölypalloja ja vaatekasa odottaa pääsyä kaappiin. Puhdas koti vetää puoleensa - todentotta.

Näillä fiiliksillä loppuvuosi kärrätään. Vai sanotaanko, että loppuelämä? En ainakaan itse pistä vastaan hymyäni joka ei tunnu hyytyvän. Välillä kun listaa onnellisia asioita, ei muutamat pienet vastoinkäymiset tunnu missään. Ei edes ne rahalliset.