blogspot vai blogspoRt?

Olen viime aikoina löytänyt sattumalta tosi hyviä treeniblogeja, joita lukiessa on vaan pakko päästä itsekin ahertamaan ja huomaamattani viimeaikaiset postaukset on liittynyt vahvasti urheiluun. Muista treeniblogeista saa hyviä välipalavinkkejä ja pystyy seuraamaan, minkä tasoiset treenaajat treenaavat milläkin tavalla ja seurata muiden kehitystä. Olen napannut hyviä motivaatiovinkkejä ja naispuolisilla bloggaajilla on ainakin hyviä vaatevinkkejä! ;-)

Olen oppinut sen, että urheilemaan pystyy kuka vaan, mutta urheilun ymmärtämiseen vain harva. Kuka vain pystyy menemään paikalliselle salille nostelemaan painoja ja kerran, pari viikossa käydä palloilemassa - sitä jokasen olisi syytä ainakin tehdä viikottain ja ylläpitää yleiskuntoaan. Mutta kun urheiluun liitetään tavoitteet ja sillä pyritään saavuttamaan jotain konkreettista, pitää oivaltaa monia muitakin elämäntapoihin ja niiden muutoksiin liittyviä asioita. Useasti pitää luopua jostain, saavuttaakseen jotain uutta.

Tässä vaiheessa sanoisin, että itsekin olen viimeisen vuoden aikana ''käynyt nostelemassa painoja'' ja treenannut ohjeiden mukaan. Mutta, alan vihdoin vasta todellisesti oivaltamaan, mitä kaikkea muuta tähän liittyy. Se ei ole enää harrastus, vaan työ jonka portaita ja haasteita pyrin astumaan harppaus kerrallaan ylöspäin ja saavuttamaan samalla tietyn tason tekemisessäni. Treenaaminen ei ole enää rutiini, vaan halu ja elämäntapa, sellainen joka sen pitääkin olla saavuttaakseen huippunsa. Niinkuin aikaisemmin olen sanonutkin, ''ei tarvitse olla uransa huipulla ollakseen huippu-urheilija. Riittää, että tekeminen ja asenne johtavat sinut huipulle''.

Näiden oivaltamisten myötä bloginikin tulee luultavasti muuttumaan jonkinverran, sillä kalenteristani lähti kaikki muut askareet ja ensimmäisenä täyttäjänä toimii uusi treeniohjelma, jonka ympärille lisäilen vapaa-aikani mukaan kaiken muun. Tämän vuoksi myös luultavasti blogini jutut tulevat olemaan urheilupainoitteisia, sillä eipä mulla kovin paljon muuta olekkaan sisältöä elämässä enää loppuvuonna :-D

JA ENNENKAIKKEA; muistutan että minä en ole ammattilainen, minäkin opettelen näitä asioita päivittäin. En siis pyri tässä toimimaan minkäänlaisena ohjaajana, vaan tietyllätavalla pitämään blogiani myös omana päiväkirjana. Enkä voi myöskään kieltää sitä, etteikö treenin luovuttamisen kynnyksellä tälläiselle meikäläisen kaltaiselle nykynuorelle herää niitä ajatuksia, että ''perhana kun pääsen kotiin niin kirjotan muuten varmasti facebookkiin tästä treenistä''. Sen vuoksi haluan myös kirjoittaa treenistä, koska kyseiset ajatukset antavat lisäpotkua minulle. Ja ehdottomasti, kaikki ystäväni saavat pyytää/tulla mukaan treenaamaan kanssani, mieluusti kävisin pelailemassa porukalla jotain pallopelejä, kuten eilen oltiin sulkapalloilemassa. Ennenkaikkea; treenikin voi olla hauskaa ja samalla hyödyllistä!

Samaiset ajatukset pyöri mielessäni tänään, kun juoksin (surullisen)kuuluisia hautausmaanrappusia x 10 ylösalas! Treenin kesto verryttelyineen oli reipas tunti, josta VK-sykkeellä mentiin 43min. Tarkoituksena on siis kehittää vauhtikestävyyttä, sillä esimerkiksi kisasuorituksissakin, siellä tunturirallin 43km pätkällä sykkeet nousevat juuri tälle tasolle. Tälläisen harjoituksen ansiosta elimistön hapenotto kehittyy eli keuhkot ja verisuonisto pystyvät  kuljettamaan enemmän ja paremmin happea lihaksiin. Jos hengitys- ja hapenottoelimistön kunto ei ole hyvä, lihakset jäykistyvät nopeasti niihin kertyvän maitohapon vuoksi.

Ja vielä vinkki suoraan valmentajan kynästä; ''Nuorten harjoittelussa on kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osaa treenauksesta täytyy tapahtua matalalla sykkeellä (ohjeellisesti 120-150) ja monipuolisesti. Hyvä peruskestävyys on kaiken harjoittelun perusta. Jos ei ensin rakenna pohjaa, ei voi rakentaa suorituskykyä. Harjoittelu ilman pohjan luomista on kuin rakentaisit talon ilman perustuksia. Huonosti käy. Tämän vuoksi peruskestävyystasolla tapahtuvaa treenausta tulee olla ohjelmassa selkeästi enemmän kuin vauhtikestävyysharjoittelua. Noin 1-2 vauhtikestävyysharjoitusta viikossa on useimmiten riittävästi.''

Tällä periaatteella menin tänään, maximi sykkeeni oli 198 ja keskisyke 158! Jalat huutaa hoosiannaa ja vatsa ravintoa. Mutta, näiden ''pahojen'' treenien jälkeen on aina niin hyvä fiilis!! Nyt smoothie nassuun ja ruotsin kirjan pariin! :)