Tälläisen tytön ajatukset ovat taas melkoisen mullinmallin. Mulla riittäis kirjoitettavaa vähän jokaisesta aiheesta, joita en kovin hyvin saa sidottua toisiinsa. Seuraava teksti tulee olemaan täynnä erilaisia mietteitä.
Ympärillä muuttuneet ihmiset; heidän asenteet ja ihanteet pistävät meikäläisen mielen ihan mullinmallin. Minä, sysisuomalainen sisupussi, joka epäillen vastaanotan uusia tapoja hoitaa asioita, menen lukkoon moisesta. Miten ystäväpiirin bensalenkkarit muuttuvatkin korkokengiksi ja miten räppilippiksen alle survottu pehko siistiksi sivujakaukseksi. Miten voidaankin muistella jo menneitä aikoja ''nuoruutena'' vaikka ikää ei ole kovinkaan paljon. Ehkä kyse onkin siitä askeleesta, jolloin harppaus aikuisuuteen on suurempi kuin ikävuosien määrä. Siitä, jonka itsekin olen huomaamattani ottanut.
Kyllä vaan kun omassa kodissa asuu ja maksaa päivittäiset kustannuksensa, tekisi mieli heittäytyä takaisin hurjaan mopokortti-ikään ja niihin murheisiin, jotka suurinpiirtein pyörivät oman navan ympärillä ja siinä, että mitäköhän kokeesta mahtaa tulla numeroksi. Niihin aikoihin, joissa motivaation ja muutoksen teki äiti piiskaroimalla tytärtään opintojen pariin tai kaverit, jotka pakottivat posket punottaen menemään puhumaan sille ''salaiselle ihastukselle''. Asiat eivät ratkene enää niin. Ja olen viettänyt liian monta iltaa kotona koulukirjojen vieressä ja odottanut, että joku tulee ja pakottaa avaamaan sen helkkarin kirjan ja käskee lukemaan. Motivaatio ja halu tekemiseen kuuluu kai myös siihen aikuisuuteen. Siihen, että on itse valmis tarttumaan haasteisiin ja tekemään muutosta.
Viimeisen vuoden aikana olen itsenäistymisen lisäksi opetellut monia asioita, jotka liittyvät elämääni. Jo mainittuihin unen, ravinnon ja liikunnan yhteiseen tasapainoon. Vihdoin ja viimein tunnen, että kun kantapään kautta kokeilee asioita, alan ymmärtämään. Kaikkea tietoa jonka saan kerättyä hyvästä ympäristöstä, mietin ja pohdiskelen ne omaan elämääni sopivaksi. Tapoja on monia, josta pitää löytää vain se itselleen sopiva tyyli kehittyä. Ensimmäiseksi käydä se ajatustyö läpi, että miksi ja miten haluaa kehitystä tapahtuvan - mikä on tavoite.
Tavoitteiden lisäksi olen huomannut kerääväni ympärilleni ihanteita, joita haluaisin myös saavuttaa. Myös itselläni ne samaiset bensalenkkarit voisi muuttua korolliseksi kengiksi tai hiustyyli saada lisää pituutta. Jollainlailla tunnen halua muuttaa myös niitä omia asenteitani. Olen aina kokenut olevani hieman rääväsuinen, lujatahtoinen ja sisältä ystävällinen, jolle autourheilu ja käsien likaaminen on arkista hommaa. Tunnen jollainlailla halua muuttaa kyseistä oletusta. Tuoda enemmän sitä pientä ja kilttiä sisintä itsestäni esille ja jättää rääväsuun kommentit sikseen. Unohtamatta sitä, että ehdottomasti suurin toiveeni on saavuttaa haluttuja kauneusihanteita.
Tehdessään monivuotista työtä pitää silloin tällöin pysähtyä hetkeksi miettimään jo saavutettuja asioita. Katsoa kuukausia taaksepäin ja miettiä, miten kehitystä on tapahtunut. Nyt mulla nousee todellisesti hymy huulille. Vuosi sitten olin täysin riippuvainen äidin lihapadoista ja ruuista, sillä oma kokkikolmosen urani riitti nuudeleihin ja tonnikalaan. Erilaiset laskut hoidin vanhempien kautta. Kuntotasoni oli heikko enkä täysin tiennyt, mihin pitäisi pyrkiä. Sitten tapahtui muutos..
Ja nyt olen tässä; itsenäistynyt nuori nainen, tiedän tavoitteeni ja tiedän työmäärän mitä tulevat tavoitteet vaativat, kokkitaidot ovat lisäntyneet ja laskut maksetaan omasta palkasta.
Ainiin. Juoksin tänään sellaisen lenkin, jota en koskaan aikasemmin uskonut juoksevani säkkipimeässä ilman lamppua. Askel nousee kun puut risahtaa poikki viereisen puskan takana ja vanhaan kirkon rautaportti vinkuu tuulessa. Päätinpä muuttaa taas rutiineita ja juosta kerrankin vastapäivään niin että matka oli suurimmaksi osaksi ylämäkeä. Ai että, tätä viikon voittajafiilistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti