BECAUSE YOU'RE WORTH IT

Vaikka eilen ja tänään on taivaan täydeltä satanut taas lunta, pitää sanoa, että jo jonkin aikaa pilkistänyt aurinko on saanut meikäläisen suorastaan säteilemään. Heräsin tänä aamuna pitkästä aikaa poikaystävän kainalosta ja heitettyäni hänet töihin, lähdin hymyssä suin kohti keskisuomea. Energiaa siis riittää ja se näkyy kyllä kaikessa työskentelyssä. On ihana huomata, että hyvä työ palkitaan! Mä olen saanut kiitettäviä arvosanoja koulussa, mun ystäväpiiri vahvistuu kaikkien energisten tapausten ansiosta, kroppa kiittää hyvästä liikunnasta ja parisuhde kukoistaa välimatkasta huolimatta. Edes epätietoisuus tulevaisuuden kuvioista ei saa meikäläisen hymyä hyytymään - miksi vaivata itseään tulevaisuuden murheilla kun nykyhetkenä menee vaan niin pirun hyvin.

Kaiken happyhappyjeejee hehkutuksen lisäksi olen saanut viime aikoina hieman mullistavimpiakin uutisia, mutta eikös se niin mee, että se mikä ei tapa - ainoastaan vahvistaa. Murheet pitää osata kääntää voimavaraksi, ehkä kenties turvautua poikaystävän ja ystävien auttaviin neuvoihin; lähipiiristäni löytyy yllättävän psykologisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä, kun heitä eniten kaipaa. Vastoinkäymiset saa olla yllättävän isoja, ennenkuin niille kannattaa edes alistua.

Vaikka arjen pyörittäminen tuntuu välillä täällä Keskisuomessa niin kovin yksinäiseltä, treenaaminen ja työnteko vie onneksi oman aikansa. Mutta yksin kun illan suussa käpertyy peiton alle, toivoisi tosiaan, että parempi puolisko olisi niinä hetkinä jakamassa päivän kuulumisia. Näiden tunteiden vuoksi yhteisestä viikonlopusta ei juuri halua tinkiä; sitä kun kaipaa vaa niin paljon toisen lämpöä lähelleen! Onneksi kisakalenterissa on hiukan taukoa sinne toukokuuhun asti, niin kerkee tämä lemmen liekki hieman sammua siihen mennessä ;-)

Että tälläistä tähän väliin. Mä jatkan nyt läksyillä (anteeks?!) ja meen aikasin nukkumaan, jotta huomisen vapaapäivän saa aloittaa kunnon treenillä!