Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä - nauti siitä.

Turkulaisittain miälenvikaisen ja jännittävän viikonlopun voi vihdoin puolen yön aikaan laittaa purkkiin tiivistämällä sekavat ajatukset yhteen blogitekstiin ja aloittamalla näin uusi viikko, uusilla kujeilla. Käytiin kartturin ja tiimin kanssa riipaisemassa tossa kotiseudun SM-kisoista ne korkeimmat pytyt ja pisteet kotiin, huolimatta alun kankeudesta sekä niistä perjantain ja lauantain välisen yön ajatuksista; ''mä niin lopetan tän rallin kun en kerta pärjää''. Vaikka voitto tuntuu hyvältä, tuntuu entistä paremmalta se, että sen saavuttaa oikeasti vaikeuksien jälkeen. En tarkoita pelkästään sitä jo mainittua alkukankeutta, vaan näitä kaikki vaikeuksia jotka viime aikoina on meikäläistä vienyt mennessään. Ne ajatukset purkitan nyt pakettiin, nukun yön yli ja herään aamulla vailla murhetta.

Koulun loppurutistukset, kisaan valmistautumiset, oman uran vaatimukset.. Jos käytän sanaa ''ahdinko'', en tiedä riittääkö se kuvaaamaan tarpeeksi painavasti omia viimeaikaisia olotilojani. Mä olen ollut kerta kaikkiaan todella hukassa. Elämä on ollut sellaista sekavaa nuoralla tanssia ilman varsinaista tietoa siitä, kumpaan suuntaan tulisi seuraava askel taittaa. Olen menettänyt, ottanut kuraa niskoilleni ja siitä huolimatta kaivanut tieni takaisin pinnalle. Rehellisesti luulin löytäneeni pitkäkestoisen ja tukevan asian vastapalloksi kaikelle tälle hälinälle, mutta jouduinkin huomaamaan, miten väärässä ihminen voi olla. Miten arjen selättämiseksi ei tarvitakkaan tuhatta asiaa, vain vaan heitä, jotka oikeasti auttavat harmaan arjen pyörittämiseen. Aitoja, luotettavia ihmisiä.

Olen ymmärtänyt sen, että sataprosenttisesti nauttiaksesi elämästäsi, tarvitset rinnallesi ihmisiä, joiden kanssa jakaa yksinkertaiset onnen avaimet. Niitä, jotka vastaavat sinulle kysyessäsi ''miksi'', niin ''miksi ei?''. Hetken mielijohteesta kohti auringonlaskua, epätoivon hetkellä tsemppaavia viestejä ja kasvoilta heijastuvaa innostusta ja kiinnostusta kertoessasi itsellesi tärkeitä asioita. Heitä, jotka kisareissulta palaessa on vastaanottamassa sua kotikulmille puhtaasti sydämestä tulevien hurraahuutojen kera.

Ja jos elämääsi oikeasti putkahtaa tälläisiä kultakimpaleita, niin ota heidät viereesi tiukalla otteella. Ystäviä ei tarvitse olla paljon, jos vaan kerralla löytää ne oikeat.

Jokainen meistä joutuu tekemään elämässään kipeitä valintoja. Sellaisia, joissa jopa asian menettäminen satuttaa, mutta on silti parempi ratkaisu. Sanotaanko näin, että kädessäsi saattaa olla kohtalokkaan väärät kortit, jos viikon reissun jälkeen kotiin palatessa ensimmäisenä ajatuksenasi on, että pitäisiköhän suosiolla vaihtaa lakanat. Kun ei koskaan tiedä. Ja mikäli ajatusten juoksu jatkaa samalla tahdilla seuraavaan, niin uskaltaakohan asian ottaa puheeksi vai pakeneekohan toinen muovikassit kainalossa pois. Kuka hullu jaksaa vaivata jo valmiiksi stressaantunutta päätä vielä moisilla ajatuksilla. Varsinkin, kun voit olla varma siitä, että tämän kokoisella maailmalla saattaa olla jotain muitakin vaihtoehtoja sulle tarjottava.

...Joku viisas sanoi mulle aikoinaan, että mielummin sinkku kuin paskassa suhteessa. Hänen viisaaseen mietteeseen yhdyn itsekin.