Ai mistäkö huomaa meikäläisen stressin tason? Kertoisikohan ylimääräiset vatsakivut, unettomat yöt ja ailahteleva mieli. Muutamat ovat saattaneet bongata minut juoksemassa aamulenkkiä puoli koomassa aamuvarhain kylän raitilla, osa saattaa lukea facebookin tilapäivityksistä milloin on iltalenkki kustantanut 50e kun avaimet ovat jääneet kotiin. Lähipiiri tietää puukosta joka kiertää jossain navan alapuolella. Iso huoh.
On hyvinkin minun tapaistani vetää asiat hieman yli. On kiva haalia aikatauluja ja yrittää asettaa tavoitteita - asettaa näin itsensä koville. Pienen paineen alla työskentely on potentiaalisempaa, kun lorvivat aikataulut ja ylenpaattinen aika, jolloinka on varaa siirrellä asioita tuonnemmaks, kunnes huomaa viime tipan olevan käsillä. Meikäläisen otsaan on leimattu se surullisen kuuluisa slougani; ''mitä tekisinkään ilman viime tippaa''.
Mutta jos ote alkaa lipsumaan, antaakin hetken aikaa asioille niin pulassa ollaan. Viime tippa koituu kohtaloksi kun rästikasa kipuaa tytön yläpuolelle. Päivät ja viikot vierähtää hetkessä ohi ja eräpäivät lähestyy. Uusi vuosi vaihtui kuin pyrähdyksestä ja vielä hetki sitten oli aikaa nautiskella ja ihmetellä, ennenkuin piti tarttua tuumasta toimeen. Nyt ollaankin jo siinä tilanteessa, että tuumasta toimeen pitäisi olla osa menneisyyttä ja loppurutistuksen häämöttää monissakin asioissa.
Mikäpä siinä kun latasee monta sataa kilometriä treeniä viikkoon, käy nuotittamassa, juoksee aamuöisin tai iltamyöhään lenkkiä, tuijottelee YO-kirjotuksiin luettavia kirjoja ja kokee kaikenlaisia Deja Vuita siitä, että mitä pitäisi tehdä.. Pyykit kasaantuu, laskut erääntyy, pölypallot tunkeilee. Työvuorojakin oon koittanut napsia eri rakoihin, jotta sais laskut ja muut menot aina kustannettua. Peilin edessä kun tuijottelee niin treenin puute tuntuu pursuavan yli äyräiden ja itsetunto laskee kun lehmän häntä. Ainoa oloa viihdyttävä asu löytyy kollareista ja naama on kuin ruton jäljiltä; hormoonit hyrrää ylikierroksilla ja otsasuonetkin taitaa olla koholla. Unohtamatta tummia silmänalusia jotka antaa osviittaa niistä unettomista öistä.
...Ja näkyy se levon puute hieman mielialassakin. Kotona pieniä vastoinkäymisiä vaatekaapin sisällön kanssa niin itkuahan siinä piti vääntää. ''perkele kun ei mikään suju!'' Ja vain hetken päästä saatan hieman naurahtaa omaa turhautumistani. Kyllä naisena olo on välillä vaan todella vaikeaa.
Sainpahan suurempia höyryjä päästeltyä. Jatkan noidankehän pyörittelyä ja tänään eritoten kodin pyörittämistä. Huomen aamulla lisää treeniä, ajoa ja illaksi kotiin. Hammasta purren tästä selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti